Sairastuvalta päivää!
Kuin paljon voi ihminen vihata sairastamista? Aloin tiistaina vuodattaa nokastani ilmeisen loppumatonta Niagaraa ja pää on kuin pumpulia. Oon lantannut tiistai-illasta tähän hetkeen mennessä kolme litraa granaattiomenamehua ja meinasin saada itkuraivarin kun viimeinen litrainen mehuleka tyhjeni hetki sitten. Iho on kauttaaltaan rahisevan kuiva ja hyvin kipeä (tai semmonen kosketusarka, mut kumminki) ja niveliä särkee. Ihan kuin olis kuumetta, mut ei ees oikeesti ole.
Siippa kielsi multa aamulla ystävällisesti kouluun menon, mutta lupasi kyörätä mut tohtorin juttusille. Harmitti, että missaan saksan tunnit, mutta toisaalta en kaipaa tähän lähtöön mitään megakeuhkotautia tai sydänlihastulehdusta. Saksan opettaja kiitteli siipan ratkaisua ja kehotti hoitamaan itseni terveeksi. Aloin myös mitä ilmeisimmin olla isännän mielestä aika rasittava, eilen mm. makasin raatona puolittain sohvalla ja puolittain sen vieressä ja kinusin itselleni makuupussia torkkupeiton sijaan. En saanut.
Kävin siis tänään lääkärillä, joka totesi ettei näihin kauheesti mitään sen kummempaa parannuskeinoa ole. Pyysin kuitenkin jo aiemmin hyväksi havaittua nuhalääkettä vähän reilumman reseptin. Ettei sitten tarvitse taas käydä vaivaamassa lekuria kun nuha iskee seuraavan kerran. Yleensä noi nappulat on auttaneet hyvinkin nopeesti, mutta niin vaan räkäilen ja pärskin edelleen. Vinkki vitonen: jos niistäminen käy nenänalusen iholle kipeeksi, niin käytä norminessujen sijaan tollasia vaippaikäisten persuksen puhdistamiseen tarkotettuja liinoja. On huomattavasti mukavampia ja ihoystävällisempiä käyttää.
Lääkärireissulla kävin myös töissä ilmottamassa että oon kipeenä ja samalla kotiutin kaksi pitkään kuolaamaani villanuttua. Kaikki mun takkimalliset neuleet on pelkkää puuvillaa, joten noi nutut tuli tarpeeseen mun kaltaselle vilukissalle ainakin niin kauan, kun tuo ulkolämpötila on mitä on… Sisältävät sitä paljon puhuttua angoravillaa 20% ja jumankeuta että on hyvä nyt (sori vaan kanit). Vaikken eläinten kiduttamista hyväksykään, olis mun mielestä täysin älyvapaata jättää hyödyntämättä nyt jo tavallaan käytetyt luonnonvarat. Haluamaani L-kokoa ei ollut enää missään värissä jäljellä, mutta makutuomari-siipan mielestä tää M-koko näyttää tyylikkäämmältä kuin säkkimallin nuttu. Arvoin myös kohtalaisen pitkään harmaan ja vaaleansinisen värin välillä, joten otin sitten molemmat. Alehinta 15€/pala helpotti päätöksentekoa kummasti…
Päivän ruokailu hoidettiin Subwayn jollain amerikanspesiaali-melkeinhampparilla. Jotain pihviä ja juustoa, minänäistätiedä… En maistanut juuri muuta kuin valkosipulisoosin ja jälkimaku on karmea. Ihan kuin jotain sisälmyksiä olis syönyt. No, nälkä lähti kumminkin.
Yhteenvetona voinee todeta, että sairastaminen on pepusta. Lauantaina on oltava kuitenkin toimittelukunnossa, joten ehkä tää räkäily on kestettävä kuin nainen ja nieltävä lisää nappuloita…