Millainen joulunvietto olisi meille sopivin? Olen tämän kysymyksen edessä nyt, kun vietämme ensi kertaa joulua perheen ja äitini kesken. Oikeasti äitini tietysti kuuluu perheeseen, samoin esimerkiksi siskoni perhe, jonka kanssa yleensä olemme viettäneet kyseistä pyhää. Mutta nyt koronan myötä olemme joulun ensimmäistä kertaa omassa kodissa ja siskoni perhe Espanjassa. Myös sukulaisten katsomisrumba siirtyy juhlapyhiltä tammikuulle, mikäli edes toteutuu. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vanhat joulukuviot on nyt kilkuteltu palasiksi ja joulun palapelin voi koota uudelleen ja miettiä ihan tyhjästä, millaisen joulun haluaa. Minä haluan sellaisen, mistä on karsittu kaikki turha kilke, aikataulutus ja pitäis-hermoilu. Miltä karsittu joulu voisi näyttää? Varmaankin sellaiselta, johon ei ole ympätty väkisin mitään ylimääräistä vain siksi, että niin kuuluu tehdä. Meiltä. Se näyttää meidän toiveiltamme.

Oikeasti räjäytimme jouluperinteet palasiksi jo viime jouluna, kun isäni kuoleman jälkeen emme halunneet vietää joulua lapsuudenkodissa emmekä ainakaan perinteisellä tavalla, joka olisi vain alleviivannut isän puuttumista. Matkustimme siskoni luo Espanjaan ja se oli meille paras mahdollinen ratkaisu. Söimme joulupuuroa ja leivoimme taatelikakkua. Soitimme ja lauloimme joululauluja ja avasimme lahjat yksi kerrallaan, kuten aina ennenkin. Kaikki muu menikin sitten uusiksi. Söimme herkullisia juhla-aterioita, mutta emme maksalaatikkoa ja kinkkua. Sukuloimme, mutta fiiliksen mukaan ja lähinnä siten, että kävelimme eri naapuritaloihin. Kävimme kävelyllä jylhissä merimaisemissa ja näimme delfiinejä. Joulukuusessa oli vilkkuvalodisko eikä mistään kuulunut suomalaisia hartaita joulusävelmiä. Ei tuntunut pimeältä, päinvastoin, puutarha rehotti vihreänä ja kävelimme rannalla paljain jaloin. Silti tuntui joululta. Joulu ei ollutkaan kiinni siitä, komeileeko pöydässä lipeäkala tai näkeekö Joulupukin kuuman linjan.

Kiitos viime joulun kokemuksen lähden siis rohkein mielin toteuttamaan kaikesta turhasta hälinästä ja stressistä riisuttua joulua. Tässä joitakin perheemme visioita joulun varalle:

Lahjat

Lahjojen hankinta on hoitunut neljällä täsmävisiitillä yhteensä kuuteen paikkaan. Lisäksi osan lahjoista ostin käytettynä netistä jo syksyllä. Vähemmänkin suhaamista olisi riittänyt, mutta jouduin metsästämään yhtä peliä ja ostin myös vahingossa yhden hutikirjan, jonka sai onneksi vaihdettua sopivampaan. Lisäksi hoidin myös äitini lapsille antamia joululahjoja. Miehen kanssa juttelimme lahjat läpi yhtenä iltana ehkä vartissa. Lahjomme omat lapset, 4 kummilasta ja äitini. Myös muutama punaviinipullo tai suklaa annetaan muistamisiksi. Ai niin ja lahjomme myös miehen kanssa toisemme, pitääkin keksiä jotakin! Yhteensä näihin tähän mennessä hankittuihin lahjoihin on mennyt noin 120 euroa. Viime vuosina suomalaisten lahjoihin käyttämä summa on huidellut jossakin 300 euron tienoilla, mutta toki meidän pienempään summaamme vaikuttaa käytettyjen lahjojen suosimisen lisäksi se, että lahjomamme lapset ovat vielä pieniä. Arvelisin, että lahjojen hinta nousee lasten kasvaessa, mutta nähtäväksi jää.

Kolmevuotias saa meiltä kaksi lahjaa ja puolitoistavuotias yhden. Lisäksi he saavat lahjoja muilta läheisiltä. Olen toitottanut kaikille lahjojille, että meille saa antaa käytettyä, ja niin kannattaakin tehdä: Tori.fi:n kyselytutkimuksen mukaan, ihmiset kyllä pääsääntöisesti suhtautuvat käytetyn lahjan vastaanottamiseen suopeasti, mutta käytetyn antamista emmitään enemmän. Kannustan siis puhumaan aiheesta, jotta käytetyn antamisesta karsiutuisi loppukin epäilyttävyyden kumu.

Jokainen lahja avataan aattona erikseen niin, että kortti luetaan ääneen ja arvataan, mitä paketissa on. Tämä tapa on peruja lapsuudenkodistani ja pidän siitä muun muassa siksi, että kaikki lahjat saavat huomiota ja niihin suhtaudutaan arvostaen eikä vain revitä papereita heti auki. Jännityskin pitkittyy tällä metodilla, ja kaikilla jää aikaa tajuta, kuka sai mitäkin keneltäkin.

Ai niin, ja on meillä myös aatonaaton oma perinne, joka syntyi silloin, kun olimme lapsia ja perhe lähti aina aattona autolla päät sauhuten kohti toista kaupunkia ja mummuloita. Silloin aloitimme tavan, jossa kuusi koristellaan 23. päivä ja silloin avattiin myös jo yhdet lahjat. Aatonaatto oli ihana juuri siksi, että olimme rauhallisesti kotona perheen kesken. Meillä oli tapana myös pelata pelejä sinä iltana, vaikka emme aikaisen lähdön takia kai hirveän myöhään valvoneetkaan. Aatonaatto on siis perheessäni aina ollut yksi juhlapäivistä, ja tätä perinnettä haluan jatkaa omassakin perheessä. Kuusen koristelimme eilen, mutta yhdet lahjat ja yhteispelaaminen ovat osa aatonaaton juhlintaa. Koska lahjomme lapsia vain vähän, aatonaaton lahja lapsille voi hyvin olla joku pieni herkku joulupaketissa. Mitään lisätavaraa en lähde sen takia ostamaan. Lähinnä tärkeää on se olo, että on otettu rauhallinen varaslähtö jouluun, ihan niin kuin lapsena.

Koristeet

Olen koristellut kotia pikkuhiljaa. Lainasin äidiltä joulupalloja nyt, kun meille tulee ensimmäistä kertaa joulukuusi. Tilasimme kuusen Vuokrapuulta, ja se toimitetaan kotiovelle ja myös haetaan täältä joulun jälkeen. Perinteisesti olemme koristelleet vain jonkun huonekasvin, mutta nyt on mukavaa laittaa kuusta lasten kanssa yhdessä. Lainasin myös muita koristeita lapsuudenkodin valikoimasta. Uutenakin ostin kolme koristetta ja jouluvalot. Erillisiä jouluverhoja, tyynyliinoja tai pöytäliinoja minulla ei ole, mutta en niitä kaipaakaan. Muutama olkipukki, tonttuovi tonttuineen ja puukoriste tuovat tunnelman. Minulle on myös tärkeää, että joulukoristeilla saa leikkiä. Rakastin lapsena joulukoristeita, ja nimenomaan sitä, että jouluna kaivettiin esiin tutut tyypit, joiden kanssa sain toimittaa tonttujen joulu-tv-ohjelmaa ja miettiä juontoja. Leikimme siskoni kanssa myös enkeli-, lumiukko- ja joulupukkikynttilöillä. Olisikohan pitänyt ottaa nekin äidiltä lainaksi?

Siivous

Tilasimme jo ajoissa siivoojan joulun kunniaksi. Ehkä tämä olisi pitänyt laskea joululahjaksi itselle? Ainakin se tuntuu ihanalta lahjalta. En aio tehdä tavaroiden paikoilleen laittamisten ja perus arkisiivousjuttujen lisäksi mitään ylimääräistä joulusiivoa paitsi pestä saunan. Jos jaksan ja huvittaa. Voi olla, ettei huvita.

Ruoka

Tilasimme joulun ruokaostokset kotiinkuljetuksena kaupasta. Varmaankin jotakin unohtuu ja meidän pitää tehdä jokunen pieni täydennysreissu, mutta isot ostokset suunnittelemme kotona ja ne tuodaan kotiovelle. Jouluruokailumme ei ole mikään notkuva pöytä, jossa herkut pidetään esillä yötä myöten, vaan olemme kyselleet kaikkien toiveita siitä, mitä ruoat olisivat kivoja jouluna, ja niitä myös toteutamme. Tosin emme kaikkea kerralla. En halua olla pelkästään kattamassa pöytää ja miettimässä, mitä kaikkea pitikään muistaa laittaa tiettyyn ruokailuun.

Mielestäni jokaisessa ruokahetkessä voi olla yhdestä neljään (pelkkä puuro tai vaikka lohi, kaksi laatikkoa ja salaatti) ruokalajia eikä sen enempää. Voimmehan maistella eri joulun makuja eri päivinä. Lapsena tuntui, että kinkkua syötiin viikko putkeen ja laatikoitakin syötiin monen monta päivää, mutta eihän sen tosiaan tarvitse olla niin. Uskon, että ruokalajeista myös nauttii eniten, kun voi keskittyä muutamaan juttuun kerralla eikä niitä syödä kyllästymiseen asti. Kolmevuotias muuten toivoi, että joulupöydässä olisi pinaattilättyjä ja suklaata. Eiköhän tuo onnistu! Itse haaveilen, että blinit voisivat tulla uutena juttuna johonkin joulunajan ruokailuun.

Lomatekemisiä

Mitä joulun pyhinä sitten kuuluu saada aikaan? Ruokaa pöytään ja ne muutamat lahjat kuusen alle, ajattelen. Kaiken muun voi soveltaa. Joulua odotellessa olemme katsoneet ainakin Kauneimpia joululauluja ja leiponeet pipareita ja torttuja. Haluaisin myös tehdä jonakin päivänä kolmevuotiaan kanssa elämäni ensimmäisen piparitalon. Mallinkin jo valitsimme.

Aattona olemme perinteisesti katsoneet joulurauhan ja sen jälkeen syöneet puuroa, sen perinteen voisi hyvin säilyttää. Minua ilahduttaa myös ajatus joulusaunasta, jossa saisi lasten riemukkaan kylpemishetken lisäksi istua ihan hiljaa. Joulusauna voi tietysti tapahtua minä päivänä vain, sitten kun siltä tuntuu. Kolmevuotias toivoi joululomalle pelejä ja majan rakentamista sisälle. Mies toivoo rauhallista ja rentoa yhdessäoloa, mikä ehkä tässä pikkulapsiperheessä tarkoittaa pieniä rauhallisuuden keitaita, joita voimme järjestää pitkin päivää nyt kun hoitoapuakin on saatavilla. Pidämme myös joululauluista ja kolmevuotias rakastaa laulamista, joten musiikki kuuluu joululomaan, ihan kuin muihinkin päiviin. Tietysti otamme myös etäyhteyden sukulaisiin, jotta ikävä vähän helpottaisi ja jotta voimme toivottaa jouluja videolla tai miten nyt kenenkin kanssa parhaiten sopii.

Mitä jää pois?

Tältä siis ainakin tällä hetkellä näyttää tämän vuoden joulunviettomme. Pois jäävät suuret joulukattaukset ja monta päivää toistuvat ruokalajit, juhlapäivinä matkustaminen ja aikataulut.

Pois jäävät myös paineet siitä, millainen juhlan tulisi olla, sillä paikka ja kokoonpano ovat uusia ja esikoisellakaan ei tunnu olevan ennalta määritettyjä odotuksia hyvälle joululle (pattereilla kulkevaa Brion junaa lukuun ottamatta). Lahjoja on vähemmän kuin ennen, siispä kaupassa hikoiluakin on vähemmän. Samoin ruokaostosten kohdalla. 10 euron kuljetusmaksu on mielestäni kohtuullinen hinta siitä, ettei hortoile viimeisinä joulua edeltävinä päivinä marketissa. Siivouskaan ei ole mikään projekti, vaan satsasimme rahallisesti siihen, että sitä ei tarvitsisi paljon miettiä. Nämä valinnat tuntuvat tosi hyvältä, vaikka tiedostan tietysti, että karsittunakin versiona joulumme on hyvinvointia tursuilevaa juhlanviettoa, jossa minulla on varaa tehdä tällaisia elämää helpottavia valintoja, että joku muu siivoaa tai tuo ostokset ovelle. Olen siitä kiitollinen.

Mitä asioita sinä karsit tai haluaisit karsia tänä vuonna joulunvietosta?

P.S. Esimerkiksi eJoulupuu-keräys on vielä auki! Rahaa lahjoittamalla mahdollistat joululahjan jollekin lapselle tai nuorelle, joka muuten jäisi ilman. Tästä linkistä taas pääset Luonnonperintösäätiön sivuille tukemaan metsien suojelua. Hurstinavulle lahjoittaminen onnistuu täältä.