Ladataan...
Siinä kaikki

Kirjoitin muistiin kuluttamiseen liittyviä huomioita viime kesän Toscanan matkaltamme, ja nyt pohdin, että voisi olla mielenkiintoista tehdä samanlainen muistio Japanin reissustakin. Siispä satunnaisia omaan ja japanilaisten kulutukseen liittyviä huomioita, olkaa hyvät:

  • Kuten viime matkallakin, myös tällä kertaa mukanamme oli jäätävä kasa valmisruokia Pikkutyypille. Päädyimme ratkaisuun, sillä meitä jännitti se, miten varmaksi pystymme selvittämään, onko paikallisissa ruoissa kananmunaa, joka oli lapsella täyskiellossa vielä ennen matkaa. (Sittemmin lapselle tehtiin Iho- ja allergiasairaalassa kananmuna-altistus, jonka seurauksena saamme nykyään alkaa totuttaa häntä ruokiin, joissa on kananmunaa.) Näin jälkeenpäin ajateltuna olisimme kyllä pärjänneet vähemmälläkin valmisruoalla. Suurimmassa osassa paikoista, joissa söimme, oli hyvin selkeää selvittää, oliko ruoassa kananmunaa. (Henkilökunta ymmärsi japaninkielisen kysymykseni ja yleensä sain hyvin selkeän vastauksen.) Sekajätettä syntyi siis taas aimo määrä, mutta lohduttaa sentään, että tulevaisuudessa voimme toimia toisin.
  • Kaikkialla oli kovin siistiä, mutta roskapöntöt olivat silti usein kiven alla. Eniten näkyi pullojen ja tölkkien keräysastioita, ja ne olivat yleensä juoma-automaattien läheisyydessä. Muuta roskaa joutui usein kanniskelemaan mukanaan pitkiäkin aikoja. Siis jopa vaippoja (!), koska vessoissakaan ei aina ollut roskista, vaikka siellä olisi ollut vaipanvaihtopiste.
  • Speaking of vessat, japanilaiset tuntuivat kuljettavan mukanaan pientä käsipyyhettä mahdollista vessareissua ajatellen. Tämän takia vessoista ei löytynyt roskapönttöä käsipaperille eikä useimmiten siis käsipaperiakaan. Ah, miten ekologista! Mutta että kuljettaa nyt vaippaa tai terveyssidettä mukanaan pitkin kaupunkia!

Kuvassa suosikkiautomaattikahvini ja Meijin suklaasienet hengaamassa Yoyogi-puistossa.

  • Ainakin meidän lähiruokakaupoissamme sai olla kärppänä oman kangaskassin kanssa, ettei kassa ehtinyt latoa ostoksia pieniin valkoisiin muovipusseihin. Myös hedelmiä näki välillä yksittäispakattuina muoviin. Säilyvyyden takia, oletan?
  • Maassa ei näkynyt tupakantumppeja, purkkia tai räkimisen jälkiä (yhhh). Tupakoimiseen liittyen harmillinen juttu oli kuitenkin, että tupakointi oli sallittua monissa muuten viihtyisissä ravintoloissa, mikä vaikutti ainakin meidän kohdallamme ratkaisevasti ruokapaikan valintaan.
  • Hanavesi oli ainakin Tokiossa todella laadukasta, joten sitä joi oikein mielellään. Ravintoloissakin oli tarjolla hanavettä, mikä oli mahtavaa.
  • Hotellissamme pelattiin ihme paperisten aamupalalipareitten kanssa, eli siis joka aamulle meillä oli erikseen omat henkilökohtaiset aamupalalipukkeet, jotka piti antaa työntekijälle, joka vaihtoi ne muovikortteihin, jolla aamupalapöytä varattiin. Tuntui todella vanhanaikaiselta!
  • Sen sijaan oikein järkevältä tuntui hotellihuoneessa oleva muovitettu kyltti, jonka saattoi jättää aamulla sängyn päälle merkiksi siitä, että pedille toivoi vain petausta eikä petivaatteiden vaihtoa. Olisipa pyyhkeille ollut samanlainen "Älä vaihda" -kyltti!
  • Olin psyykannut itseäni etukäteen jonkin verran, etten sortuisi ostamaan kaikkea ihanaa vain siksi, että vihdoinkin pääsin Japaniin ja tiesin, että kaunista keramiikkaa, kirjoja, kirppisvaatteita, Miyazaki-fanituotteita ja söpöjä toimistovälineitä tulisi kyllä vastaan. Yllätyksekseni järki pysyi päässäni oikein hyvin ja taaperon kanssa matkustaminen takasi sen, ettei ostoksilla hengailuun oikein edes halunnut käyttää aikaa. Päädyimme ostamaan itsellemme kolme kirjaa, lapselle kaksi kuvakirjaa ja yhden kuvakirjan lahjaksi; lapselle kaksi käytännöllistä vaatetta (eikä mitään Totoro-asua, heh), yhdet housut tuliaisiksi ja minulle yhden paidan; 2 tarra-arkkia ja 2 teippipakkausta; lapselle hänen nimellään kaiverretut suloiset syömäpuikot muistoksi matkasta ja lisäksi sakea sekä erilaisia karkkeja ja raksuja tuliaisiksi. Lisäksi toimme yhden pehmo-Totoron ja viuhkan tuliaisiksi niitä pyytäneille. Ai niin, ja yhden muun Totoro-tuotteen tuliaiseksi myös. Eihän tuo nyt mikään mitätön lista ole, mutta odotin paljon pahempaa ja hirvittävää itsehillinnän kanssa kamppailua kaiken maailman krääsän edessä. Mielestäni selvisin haasteesta verrattain hyvin.
  • Jotta teksti ei menisi vallan ylvästelyksi, niin todettakoon vielä maankamaralle palauttavana faktana, että en taaskaan osannut kieltäytyä lentoyhtiön ilmaislahjoista lapselle – en edes paluumatkalla, vaikka olimme jo menomatkalla saaneet samantapaisen suloisen Muumi-pikkupyyhkeen. Nyt vähän selkärankaa, muija! 

Oletko reissannut Japanissa? Minkä huomion lisäisit ehdottomasti tähän listaan?

Ladataan...
Siinä kaikki

Perheellämme on ihana jo lapsuudestani alkanut jouluperinne, jossa avaamme lahjat niin, että kukin avaa vuorollaan yhden, lukee kortin ääneen ja arvaa, mitä lahjan sisällä on. Avaaminen kestää tällä tavoin melko pitkään ja kun yleensä vielä aloitamme avaamisen melko myöhään, olemme joinakin jouluina olleet jo melko väsyneitä lahjanavaamisen loppuessa. Tykkään silti perinteestämme kovasti, sillä siinä jokainen lahja saa ansaitsemaansa huomiota ja ihastelua. Lisäksi tämä arvailumetodi on johtanut siihen, että kilvoittelemme oveluudessa ja yritämme laittaa pakettiin sekä pakettikortin tekstiin kaikenlaisia hauskoja hämyjä, ettei lahjansaaja vain arvaisi, mitä hän saa. Isäni on viekkaudestamme huolimatta aina tosi haka arvaamaan, mitä käärepaperiin (suosimme sanomalehtipaperia, koska sen voi kierrättää) on piilotettu, mutta me muut menemme kyllä iloisesti halpaan joka vuosi.

Kuvassa yksi ahkerassa käytössä oleva joululahja useamman vuoden takaa.

Nyt olemme kuitenkin tulleet jonkinlaiseen käännekohtaan: kun sekä minulla että siskollani on lapsi, tuntuukin yhtäkkiä hassulta, että me aikuiset käytämme niin eeppisesti tarmoa toistemme lahjontaan (niin ihanaa kuin lahjojen antaminen onkin). Ja vaikka olemme jo pitkään suosineet aineettomia lahjoja ja antaneet myös käytännöllistä ja kuluvaa (huivit, calvados, itse tehty paholaisenhillo, jne.), tulee tällaisessa lahjomisperinteessä kuitenkin annettua enemmän tavaraa kuin kukaan meistä tarvitsisi.

Niinpä tänä vuonna päätimme uudistaa perinteen: Me aikuiset annamme kukin puolisollemme lahjan ja muuten lahjomme vain lapsia (ja heitäkin järkevissä määrin). Uusi lahjontasysteemimme säästää sekä pähkäilemistä ja rahaa että hyvin konkreettisesti aikaa, kun kaupoissa pyöriminen, paketointi ja muu härvääminen jää vähemmälle. Jos aikaa ja energiaa jää, voin silti keitellä paholaisenhilloa ja viedä purkin mukanani joulunviettoon, ilman paketointia vain. Vitsit, että olen iloinen tästä uudesta linjastamme! Yksi ystäväni kertoi perheensä lopettaneen aikuisten lahjomisen jo monta vuotta sitten ja sen olleen eniten jouluun liittyvää stressiä vähentänyt päätös ikinä. Uskon, että mekin myhäilemme päätökselle vielä aiempaa tyytyväisempinä sitten, kun pahin kaupoissapyörimissesonki alkaa.

Millaisia joululahjaperinteitä sinun perheelläsi on?

Ladataan...
Siinä kaikki

Onko bloginpitäjä unohtunut lukemaan viltin alle kirjaa wabi sabista ja laiminlyönyt oman suosikkipostaussarjansa anonyymeistä ystävistä? Kyllä ja ei tietenkään! On aika napsauttaa kirjan kansi kiinni ja kaivautua ystäväni Sanzibarin aivoituksiin. Tiemme kohtasivat kakstuhatluvun alkupuolella Tampereella, jossa kulutimme pennosemme kirppisostoksiin, viiniin ja kahviin yliopiston käytäviä yhdessä. Jokin tässä pirkossa sai minut toivomaan ystävystymistä jo sillä hetkellä, kun hän raitapaidassaan esitteli itsensä opiskelukavereille ja kertoi pitävänsä piirtämisestä. Näin jälkeenpäin tuntuu ihan sattumanvaraiselta, että jokin yksittäinen kommentti on saanut kiinnostumaan ihmisestä, mutta uskon, että muillakin on kokemuksia siitä, miten jostakin tyypistä tulee vain sellainen olo, että hänet haluaisi elämäänsä. No, mulle tuli sellainen olo, ja ystävyytemme lähtikin onnekseni vyörymään eteenpäin kuin ihmismassa Doriksen tahmaisella tanssilattialla New Orderin soidessa. Meillä oli aikaa ja jännittävä elämänvaihe ja ystävyytemme pohjaksi rakentui se, että jaoimme niin helkatisti: noloimmat juttumme, ystävämme, simpukkasuklaamme, muistikirjojemme sivut, viinipulloja, krapula-aamuja, ihmissuhdehuolia kahvila Runon pöydässä ja monta pitkää tanssintäyteistä iltaa Dorkassa, Yo-talolla, Klubilla ja milloin missäkin. Koimme ensimmäisen rakastumisen ja pitkän parisuhteen samaan aikaan, ja parisuhteiden ollessa jo jyrkässä alamäessä tarjosimme toisillemme korvaamatonta vertaistukea. Näiden lisäksi kävimme vuorollaan vaihdossa, yhteisellä interraililla ja välttelimme gradun tekemistä yhdessä tuskanhikoilimme gradujemme kanssa yliopiston kirjastossa, noin muun muassa. Meillä on siis (vielä rautalangasta vääntäen) rutkasti yhteistä kokemuspohjaa.

Tämä muidu on seisonut kaasona eturivissä, kun menimme naimisiin Jiin kanssa, ja jakanut parhaat rauhoitteluvinkkinsä, kun synnytykseni alkoi lähestyä. Hän on sekä hyvin konkreettisesti että metaforisesti tarjonnut olkapäätään, kun sain erään välirikon ja liian täyteen ahdetun kalenterin seurauksena ahdistuskohtauksia ensimmäisenä opiskeluvuotena tai kun olin hajalla pitkän parisuhteeni päättymisestä. En ikinä unohda näitä juttuja, Sanzibar. Enkä sitä, miten vilpittömän iloinen olit, kun kuulit, että minä(kin) olin raskaana. Mutta nyyhkyhommat sikseen, tämä mimmi on myös mitä hauskin ja itseironisin tyyppi, joka löytää arjesta komiikkaa silloinkin, kun lapsosemme eivät nuku, nukahda tai NUKKUVAT VÄÄRIN. Hän opasti minua aikoinaan kitaransoiton maailmaan, kun yritin haparoiden saada F-duuria soimaan edes jotenkin, ja oli heti sitä mieltä, että punk-bändihän tässä on perustettava. (Perustettiin.) Piti lämpimän puheen häissämme mutta soitti myös Titanicin tunnusmusiikkia pinkillä nokkahuilulla pikkutuntien kornissa vanhan sukunimen hyvästelyseremoniassa. Oo Sanzitar, pidän sua monessa mielessä tosi rohkeana, enkä tarkoita nyt öistä nokkahuilunsoittoa häävierasjoukolle (vaikka itse en uskaltaisi), vaan suun avaamista oikeissa tilanteissa ja heittäytymiskykyä uusiin tilanteisiin (ks. esim. tanssivastaus alempana). Olet mitä ihanin yhdistelmä lempeyttä, sukkelasanaisuutta (mietin hyvää käännöstä termille witty), luovuutta, terävää älyä ja tonttumaisuutta. Olen niin onnellinen, että meillä on taas sama elämänvaihe, jossa voidaan vertaistukea toisiamme kahdestaan viinilasin äärellä tai leikkipuiston nurkalla samalla kun pienet pipopäät tohottavat ympäriinsä. Olet aina suhtautunut ihanasti, vaikka mulla olisi ollut kuinka hormonihuuruisia vanhemmuushuolia tahansa. Toivottavasti mäkin osaan olla sulle yhtä paljon tukena ja sanoa oikeita sanoja. Olet mulle tosi tosi rakas, Sanzibar.

Anonymiteetin säilyttämiseksi tämän postaussarjan kuvituksen tekee kulloinenkin vastaaja itse kuvaamalla jotakin syötäväksi kelpaavaa ja täydentämällä kuvaa piirtämällä.

Keksi itsellesi alias: Sanzibar (Aliakseni on hatunnosto bloggaajan ilmiömäiselle kyvylle keksiä ystävilleen rempseitä lempinimiä. Vaadin postausta aiheesta Keksimäni lempinimet ja niiden etymologia!)

Mitä kuuluu asteikolla 1-10 ja miksi: 8, hyvää. Kirjoitan tätä lauantai-iltana, mikä tarkoittaa, että sain nukkua aamulla pitkään (tai siis "pitkään", kahdeksaan asti, jolloin puolitoistavuotias naperomme heräsi - viikolla joudun heräämään herätyskelloon ennen seitsemää) ja että iltapäivällä oli tanssitreenit. Olisin vastannut 9, mutta tietokoneeni prakailee. Temppuileva tekniikka herättää alkukantaista vihaa. 

Kerro joku ympäristöystävällinen tapa, jota noudatat ja josta olet ylpeä: Suosin kasvisruokaa. Ruokavalioni on tosin ollut suunnilleen tämä viitisentoista vuotta, joten hirveän aktiivista ylpeyttä en siitä tunne. Liikun arjessa vain omin voimin tai julkisilla (meillä ei ole autoa). 

Kerro joku epäympäristöystävällinen tapa, jota valitettavasti noudatat ja joka aiheuttaa maailmantuskaa: Läträän suihkussa liian kauan ja liian kuumassa vedessä. Ostan tarvitsemani vaatteet uutena, koska minulla ei ole aikaa eikä energiaa kierrellä kirpputoreja samaan tahtiin kuin ennen vanhaan. (Käy taaperon kanssa, se varmaan nukkuu kivasti vaunuissa sillä aik... KYLLÄ AIVAN VARMASTI NÄIN ON JUU.) Ipanan vaatteet sentään ovat pääosin kierrätettyjä. 

Kerro joku helppo niksi ympäristöystävällisempään elämään: Vaihda kahvimaito Oatlyn iKaffeen.

Mistä asiasta koet syyllisyyttä: Siitä, etten välttämättä ole ehkä aivan sataprosenttisen läsnä lapselleni siinä vaiheessa, kun hän piiloutuu sohvan käsinojan taakse saman tunnin sisällä kahdettakymmenettä kertaa, ja joskus siitä, että olen laiska ja haluaisin hirveän usein jopa hauskojenkin asioiden tekemisen sijaan vain köllötellä. 

Kerro joku juttu, joka sua ärsyttää usein: Se, kuinka lääpällään Hesari on Jan Vapaavuoren edessä, Timo Soinin ulostulot lähes aiheesta kuin aiheesta, ja jotta kaikki hallituspuolueet tulisivat reiluuden nimissä mainituiksi, Juha Sipilän sekoilu noin ylipäänsä. Lisäksi se, että ihmiset änkevät asemalla metron ovien eteen niin, ettei sieltä mahdu ulos.

Kehu itseäsi oikein härskisti jostain, mitä olet tehnyt viime aikoina: Olen lukenut lapselleni paljon ja täten turvannut hänen tulevaisuutensa. Kyse ei ole siitä, ettäkö leikit taaperon kanssa pitkästyttäisivät.

Kerro joku todella ärsyttävä piirre, joka sulla on: Alan kiukutella, jos en osaa. Olen nälkäisenä mielipuolisen pahantuulinen. 

Jos olisit Napakympissä X:n roolissa, niin minkä kysymyksen avulla yrittäisit kartoittaa sopivaa kumppania: Kerro mieleenpainuvimmasta matkasta, jonka olet tehnyt. 

Kerro joku juttu, mitä häpeilet: Osaan periaatteessa saksaa, ruotsia ja viroa, mutta oikeasti uskallan käyttää vieraista kielistä vain englantia. 

Kerro joku foliohattujuttu tai borderline foliohattujuttu, mihin uskot: Uskon, että keskustelujamme kuunnellaan älylaitteiden kautta ja meille suunnataan mainontaa käymiemme keskustelujen perusteella. 

Kerro joku juttu, mitä kaikkien pitäisi kokeilla ainakin kerran: Esiintymistä jossain, missä ei koskaan ole kokenut olevansa hyvä. Aloitin tanssin kolmekymppisenä ja lähdin henkselit paukkuen mukaan ryhmään, joka esiintyy milloin missäkin välillä isoillekin yleisöille. Tekee tosi hyvää tarpeelle pitää kaikki langat omissa käsissä. 

Mikä kirja on muuttanut ajatteluasi: Aikuisiältä on hankala nimetä mitään tiettyä, mutta Annat, Runotytöt ja Seljan tytöt vaikuttivat lapsena paitsi ajatteluuni, myös minäkuvaani aika huolestuttavan paljon.

Kerro joku arkinen tapasi, joka on ihan nerokas: Lataan kahvinkeittimen illalla valmiiksi, jos aamulla pitää selvitä kahdeksaksi töihin. 

Kuinka keskittyä olennaisiin asioihin, kun arki on välillä niin sekopäistä viuhtomista: Ei mun arki oikeastaan ole kauhean kiireistä. Töissä on vähän kiire, joo - lisätyötunneille olisi tarvetta muttei saumaa, koska pitää noutaa napero hoidosta. Kiire pakottaa keskittymään töissä olennaiseen, ja kun lapsi on haettu, aika tavallaan pysähtyy, koska jo matkalla hoidosta kotiin täytyy niin moneen otteeseen jäädä tutkimaan puluja ja roskia ja katsomaan autoja. Sitten on ehkä harrastus välillä ja se jos jokin on olennaista. Ehkä jos yrittäisin ehtiä tehdä kaiken, joka huvittaisi (käydä esim. siellä kirppiksillä, panostaa ruoanlaittoon ja ottaa lisävastuuta töissä), arki tuntuisi viuhtomiselta (ja varmasti kivalta sellaiselta!), mutta olen liian laiska ja mukavuudenhaluinen hankkiutuakseni tahallani tilanteeseen, jossa mulla olisi koko ajan kiire. 

Kerro joku hauska bisnesidea: Suosikkikauppani ikinä oli Tampereen Vintage Garden (ihana vintagevaatekauppa) silloin, kun se vielä toimi samassa liiketilassa kukkakaupan kanssa. Peräänkuulutan vastaavaa luovaa yhdistelyä: viinibaarit lankakauppoihin ja myyntivaunut metrojuniin (kahden desin kalja ja pala pizzaa matkalla kotiin!). 

Sano terveisiä blogini lukijoille: Siinä kaikki on paras!

Psst! Jos haluat lukea lisää briljanttien ystävieni ajatuksia, tästä löydät osat yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi ja kuusi.

Ladataan...
Siinä kaikki

Lentokone laskeutuu iltapäivään, vaikka siellä jossain on jo ilta. Lapsi malttaa hädin tuskin pysyä laskun aikana sylissä, ja laulan hänelle kelpo repertuaarin suosikkikappaleita. Matkalla matkatavarahalliin pysähdymme ihmettelemään jokaista ikkunoista näkyvää lentokonetta.

En muista, kummalla puolella rullaportaissa seisotaan. Junan ikkunasta tuijotan jätevedenharmaata taivasta, jota vasten lehdettömät puut kurkottavat. Mietin ystävääni, joka varoitti etukäteen pimeydestä. Ennakkovaroituksesta huolimatta se yllättää, vaikka olemme olleet vain kaksi viikkoa poissa. Istumme miehen kanssa eri paikoissa tavaramäärästä johtuen. Lapsi kysyy junassa aina sen vanhemman perään, jonka kanssa hän ei istu. Tämä on uusi juttu, joka alkoi kaukomailla.

Kotona keitämme itkuiselle lapselle heti iltapuurot. Äiti soittaa ja kyselee matkafiiliksistä heti tuoreeltaan. "Ysi puol tai kymppi miinus, vaikka en nyt heti keksi, mistä se miinus tulee", vastaan ja kerron, että olemme menossa iltapalalta suoraan nukkumaan kello kuusi.

Näen unia Japanista, puista ja junista. Aivot käsittelevät aistiähkyä vieläkin. Lapsi herää aamuun kello kaksi yöllä ja päätämme miehen kanssa lusia aamuvuoron yhdessä, koska se tuntuu reiluimmalta. Syömme aamupalan numero yksi. Itkuinen ja väsynyt lapsi reagoi heti, jos toinen meistä katoaa hetkeksi vessaan. Lapsi nukahtaa unille joskus viiden jälkeen. Olemme helpottuneita.

Mies herää puoliuneen noin tunnin jälkeen ja minä jatkan nukkumista puoli kahdeksaan. Kahdeksalta pinnasängystä alkaa kuulua aamuääniä ja aloitamme aamun numero kaksi. Uudet aamupuurot ja vihdoin myös kahvia. Ihailen lapsen pieniä varpaita aamuvaloa vasten ja hän tekee innoissaan huomioita vastapäisen talon antennista. (An-nen-na! An-nen-na!) Lapsi on tyytyväinen oma itsensä, eikä yllätyksekseni ihmettele, kun isä lähtee töihin. Leikimme palikoilla, puran laukkuja ja pyykkään. Jopa syöttötuolin alusen siivoaminen (!) tuntuu mukavalta ja kotoisalta. Kyllä tää väsymyskin tästä.

Japanista päällimmäisenä jäivät mieleen järisyttävä kauneus ja lempeät kohtaamiset ihmisten kanssa. Tuntuu, että tarvitsen vähän toipumisaikaa, ennen kuin osaan sanoa niistä mitään.

 

Eko

Ladataan...
Siinä kaikki

Oletko jo bongannut Sitran sivuilta 100 fiksua arjen tekoa -sarjan, jossa annetaan konkreettisia vinkkejä siihen, miten omaa hiilijalanjälkeään voi pienentää? Seuraava kulutusmuutosideani on napattu suoraan noilta sivuilta, ja sen tavoite on suojella suomalaisia aarniometsiä, hiilinielujamme.

Sitran mukaan vuosittainen sadan euron lahjoitus luonnontilaisten metsien suojeluun kompensoi yksilön hiilijalanjälkeä peräti 115 prosenttia vuodessa. "Päästöjen kompensoiminen jossain muualla on aina itsepetosta", kuten Lasse Leipolan mielenkiintoisessa esseessä todetaan, ja olen aika lailla samaa mieltä, mutta maksun ei olekaan tarkoitus kuitata pois ilmastovelkaani, jotta kulutusjuhla voi jatkua (vaarallinen ajatuskin), vaan asettua osaksi niitä tekoja, joita haluan tehdä ympäristön hyväksi.

Kuvan metsä on vaunulenkkini vakiomaisemaa.

Kulutusmuutokseni on siis se, että alan vuosittain lahjoittaa rahaa Luonnonperintösäätiölle ikimetsien suojeluun. Tässä on linkki Luonnonperintösäätiön sivulle, jolla sinäkin voit tehdä lahjoituksen.

Eko

Ladataan...
Siinä kaikki

Postaussarjassa teen ympäristöteemaisia pistokokeita milloin mihinkin.

Päätin tällä viikolla alkaa välttää palmuöljyä aktiivisesti ostamissani tuotteissa ja opetella katsomaan tuotetietoja tarkemmin: palmuöljy kun voi naamioitua useamman eri nimen taakse. WWF:n mukaan palmuöljyä löytyy noin joka toisesta kaupan pakatusta tuotteesta, joten sen kanssa saa todella olla tarkkana. Ajattelinkin tehdä pienen testin kotoamme jo löytyville tuotteille ja napata sattumanvaraisesti tarkasteluun viisi eri pesuainetta, kosmetiikkatuotetta ja ruokapakkausta, ja katsoa, löytyykö niistä palmuöljyä missään muodossa. Taas mennään!

Pesuaineet

Nappasin pesuaineet sen mukaan, mitkä sattuivat ensiksi käteeni. Maison belle -pullossa ei ole enää kyseistä tuotetta, vaan olen täydentänyt pulloon Ole Hyvä -sarjan yleissiivoussuihketta, mutta tutkin kuitenkin alkuperäisen tuotteen ainesosaluettelon, koska olen ostanut sitä aiemmin ja olin siihen tyytyväinen.

Lilly's Eco Clean yleispuhdistussuihke: Sisältää eteeristä sitrusöljysekoitusta, jonka ainesosat ovat Limonene, Linalool, Geraniol ja Citral. Ei sisällä muita öljyjä eikä nähdäkseni palmuöljyä missään muodossa.

Maison belle kylpyhuoneen puhdistussuihke: Sisältää eteerisiä öljyjä (Linaloon ja Limonone), mutta ei palmuöljyä eikä sen johdannaisia.

Ole Hyvä astianpesuaine hajusteeton: Sisältää kookosöljy-yhdistettä ja eteerisiä öljyjä.

Tolu Yleispuhdistusaine: Ei sisällä öljyjä, pakkauksen mukaan sisältää vain saippuaa, hajustetta ja säilöntäainetta (Natrium-N-(hydroksimetyyli)glysinaattia).

Ole Hyvä -yleissiivoussuihke: Sisältää kookosöljy-yhdistettä ja eteerisiä öljyjä.

Palmuöljysaldo: 0/5?

Olen kummissani. Olen poiminut Ole Hyvä -astianpesuaineen sisältämät öljyt (kookosöljy-yhdiste ja eteerinen öljy) suoraan pakkauksen ainesosaluettelosta, mutta kun tutkin samaa ainesosaluetteloa Ruohonjuuren sivuilla siten, että kyseessä on vain isompi täyttöpussi samaa tuotetta, sen ensimmäisenä ainesosana on Sodium Lauryl Sulfate, joka voi viitata siihen, että siinä on palmuöljyä. Ruohonjuuren sivuilla on kuitenkin erillinen palmuöljyartikkeli, jossa mainitaan, ettei Ole Hyvä -pesuaineissa ole palmuöljyä. Sodium Lauryl Sulfate voi ainakin Lushin sivujen mukaan olla peräisin esimerkiksi kookos- tai palmunydinöljystä, joten luultavasti kyseessä on kookosöljypohjainen ainesosa. Ei auta muu kuin kirjoittaa Ruohonjuuren asiakaspalveluun ja varmistaa asia. Jos joku tietää aiheesta enemmän, niin kertokaahan kommenttiboksissa.

Kosmetiikka

Nappasin kosmetiikkaosion tuotteet siten, että mukana on niin meikkejä ja kynsilakkaa kuin rasva ja puhdistusemulsiokin. Koska kaikista pakkauksista ei löydy ainesosatietoja, käytän apunani Cosmethics-sovellusta ja Google-hakuja.

Lumene Ravitseva & kosteuttava yövoide: Nähdäkseni tuote sisältää kolme ainesosaa, joissa on hyödynnetty palmuöljyä: Hydrogenated Palm Kernel Glycerides ja Hydrogenated Palm Glycerides ja Ascorbyl palmitate. Myös ainesosa Glyceryl Stearate voi viitata palmuöljyyn.

Atopik Sensitive -puhdistusemulsio: Nähdäkseni emulsion Inci-listassa vain Glyceryl Stearate voisi viitata palmuöljyn käyttöön, mutta asia pitänee varmistaa suoraan valmistajilta.

Avril Le mascara volume: Tuote sisältää ainesosan Palmitic Acid ja myös Glyceryl Stearate voi viitata palmuöljyn käyttöön.

Sephora Colourful eyeliner: Tuotteen inci-listassa Sodium Laureth-12 Sulfate voisi viitata palmuöljyn käyttöön.

Monki kynsilakka: En löydä juuri kyseistä lakkaa, mutta ainakaan näissä merkin lakoissa ei ole nähdäkseni käytetty palmuöljyä tai sen johdannaisia. Onkohan palmuöljy edes kynsilakkojen perinteinen ainesosa?

Palmuöljysaldo: 2-4/5?

Elintarvikkeet

Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, päädyin tutkimaan maksalaatikkopakkausta, kasvisliemikuutioita, aurinkokuivattuja tomaatteja, paahdettuja ja suolattuja cashewpähkinöitä ja granolaa, jonka purkin kävin poimimasta pahvijätteiden joukosta. Tarkastelin myös valmiita currytahnoja, joita käytän joskus, mutta niiden ainesosissa ei edes ollut öljyä, joten jätin ne pois pistokokeesta.

Saarioisten maksalaatikko: Sisällysluettelo sisältää vain rypsiöljyä.

Maggin kasvisliemikuutiot: Palmurasva komeilee jo toisena ainesosana ja palmuöljy mainitaan vielä uudestaan vehnäproteiinihydrolysaatin yhtenä ainesosana.

Rainbow aurinkokuivatut tomaatit: Tomaatit on säilötty auringonkukkaöljyyn.

Rainbow cashewpähkinät: Tuote sisältää rapsiöljyä.

Paulúns Paleo Granola: Tuote sisältää kylmäpuristettua kookosöljyä.

Palmuöljysaldo: 1/5

Phuuh, loppukaneettina voisin todeta, että olen jo hyvin palmuöljytön mitä tulee kodin putsareihin, mutta kosmetiikan ja ruokatuotteiden määrät taas ovat kodissani paljon tätä pikkuotosta suuremmat, joten niitä on vaikeampi kommentoida kokonaiskuvan kannalta. Näppituntumani olisi, että kotimme elintarvikkeissa palmuöljy ei tule koko ajan vastaan ja että sen ainakin voi tunnistaa ainesosista helposti, mutta kosmetiikasta ei voi sanoa samaa. Palmuöljyä tuntuu olevan monissa itselleni yllättävissä tuotteissa ja lisäksi se esiintyy niin eri nimillä (ja myös sellaisilla, joista ei voi olla ihan varma, onko kyseessä palmuöljy vai jokin muu), että inci-listojen lähiluvun jälkeenkin saattaa jäädä sellainen olo, että olikohan tässä sitä nyt kuitenkin jollakin ovelalla salanimellä varustettuna. Näppärintä olisi, jos valmistajat irtisanoutuisivat näkyvästi palmuöljystä eikä kuluttajan tarvitsisi arvailla ja lisäselvitellä. 

Tiedätkö brändejä, jotka ovat luopuneet palmuöljystä tai jotka ovat alusta asti korvanneet sen tuotteissaan jollakin muulla?

Pages