Ladataan...
Siinä kaikki

Suuri osa zero waste -ohjeista on ihan joka jampan ja jampattaren helppo toteuttaa. Esimerkiksi hedelmien pakkaamisen omiin pusseihin ei luulisi vaativan hirveää pähkimistä ja vaivannäköä. Mutta silti. Unohdan melkein järjestään ottaa hedelmäpussit mukaan kauppareissulle. En ole ommellut kankaisia hedelmäpusseja vaan tarttunut erään lukijani ohjeeseen käyttää muovisia hedelmäpusseja uudestaan ja uudestaan. Ongelmana on vain se, että unohdan pakata ne kasseihin, koska yleensä nappaan mukaan vain kangaskassin tai sullon ostokset jo sattumalta mukana olevaan kangaskassiin. Mikä on tämän kimurantin tilanteen looginen ratkaisu?

Kuvan viehkeä möllykkä ei liity tapaukseen.

Kaivoin muovipussien säilytyspaikastamme vanhoja hedelmäpusseja ja tungin pari käyttämieni takkien taskuihin ja myös useimmiten valitsemani kangaskassin pohjalle. Tadaa! Nolottaa edes kirjoittaa näin tonttumaista juttua, mutta olen niin ylpeä tästä simppelistä oivalluksestani, että pakkohan tämä oli jakaa. Tämä jippo on tietysti sellainen, joka vaatii säännöllistä uusimista tai pian löytää itsensä taas kaupasta ilman hedelmäpussia, mutta jos nyt tämän avulla saisin aivoihini iskostettua, että voisin miettiä hedelmäpussiasiaa jo kotoa lähtiessäni – ihan kuten mietin kangaskassinkin pakkaamista.

Hyvää viikonloppua! Toivoo oman elämänsä Niksi-Pirkka

Ladataan...
Siinä kaikki

Ajauduin taas kierrätysdilemmaan tässä eräänä päivänä, kun tutkin kahvipaketin kääreen kierrätysohjetta. Sen pohjaan oli kirjoitettu pienellä printillä, että "pakkaus hävitetään sekajätteenä". Päädyin Meiran nettisivuille tutkimaan kierrätysohjetta, jossa taas kehotettiin laittamaan kääre ensisijaisesti muovijätteeseen ja sen puuttuessa energia- tai sekajätteeseen. Koska pakkauksen ja nettisivujen ohjeet olivat ristiriitaisia, päätin kirjoittaa suoraan Meiran asiakaspalveluun ja kysyä asiasta. Minua hämmensi myös, miten alumiinia sisältävän pakkauksen saakin yhtäkkiä laittaa muovinkeräykseen.

Meiralta kerrottiin, että ohje nettisivuilla on ajankohtainen. Sen sijaan kaikkiin samaa materiaalia oleviin pakkauksiin ohje ei ole vielä päivittynyt, vaikka uusimmissa tuotteissa se jo lukee. Kahvipaketin kääreen voi siis laittaa alumiinista huolimatta muovinkeräykseen, koska "keräysjae määräytyy monikomponenttimateriaaleissa eri materiaalijakeiden painon mukaan". Alumiinia on siis pakkauksessa tarpeeksi vähän.

Koska kahvipakkaus on monikerrosmateriaalia, se voidaan kierrättää seka-, energia tai muovijätteenä. "Jokaisesta jakeesta materiaali päätyy hyötykäyttöön eli polttoon", Meiralta kerrotaan. Muovikeräyksestä materiaali ei päädy kiertoon, mutta se ei johdu alumiinista vaan eri muovipolymeereistä koostuvista materiaaleista. Eri muovipolymeerien erottamiseen samasta materiaalista ei ole yhtiön mukaan vielä teknologiaa.

Käytännössä pakkauksen voi siis laittaa seka-, energia- tai muovijätteeseen, mutta se päätyy kuitenkin poltettavaksi. Toisen suuren valmistajan, Pauligin, sivuilla mainitaan myös ykkösvaihtoehtona muovinkeräys ja vasta sitten sekajäte. Kummankaan valmistajan kierrätysohjeessa ei sanota suoraan, että paketti poltetaan joka tapauksessa. Päätin kysyä HSY:ltä, mikä olisi ekologisin tapa toimia eli onko sillä väliä, mihin lajittelen paketin, jos se kuitenkin päätyy joka tapauksessa polttoon.

HSY:n ympäristöasiantuntija vastasi minulle seuraavasti: "Kaikkia muovipakkauksia ei voida kierrättää uusiomuoviksi, ainakaan vielä. Sekoitemuovit ja -materiaalit päätyvät yleensä muovijalostamossa muovilajeihin perustuvan lajittelun jälkeen rejektiin ja polttoon. Jos tämän tietää ja syyn ymmärtää, voi pakkauksen siis laittaa saman tien sekajätteeseen, josta se päätyy energiahyötykäyttöön suorempaa reittiä (pk-seudulla Vantaalle) eli kiinteistöltä suoraan jätevoimalan bunkkeriin. Muovipakkausten joukossahan se 1) kuljetetaan ensin välivarastoon 2) kuljetetaan sieltä Riihimäelle 3) käy läpi lajitteluprosessin, jonka jälkeen päätyy rejektiin & polttoon. Polttotekniikoissa ei esim. näissä kahdessa tapauksessa ole eroa, molemmat ovat perinteisiä arinatekniikkaan perustuvia jätevoimaloita."

Toisaalta HSY:ltä todettiin myös, että paketin laittamista muovijätteeseen voisi puoltaa se, että muovipakkausten keräys on kiinteistölle halvempaa kuin sekajätteen, ja että tulevaisuudessa erilaiset pakkaukset ehkä voidaankin kierrättää paremmin. "Mitä enemmän kierrätyskelvottomia pakkauksia tuotteiden pakkaajien kierrätysvastuulle tulee, ehkä sitä paremmin he ottavat jatkossa huomioon sen, että heidän pakkauksensa olisivat aidosti kierrätettäviä", HSY:n ympäristöasiantuntija totesi.

Nämä pohdinnat kannattaa siis ottaa huomioon, kun miettii, mihin keräykseen kahvipaketti kuuluu. Olisipa muuten huikeaa, jos joku toisi markkinoille kahvipaketin, jonka pakkaus olisi täysin kierrätettävä. Sitä odotellessa!

 

Ladataan...
Siinä kaikki

Syksy pimenee

ja väsymys tihenee

kahvia kuluu

- Siinä herkkä ja ehdottoman taidokas haikurunoni tälle päivälle. Mulla on sellainen olo, että haluan tänään kirjoittaa vain kuulumisia ja yleistä lätinää kaikesta mielen päällä olevasta. Juon parhaillaan kahvia (lurauksella iKaffea, siitä kirjoitan erikseen) ja napsin taateleita sokerinhimooni. Väsymys on tosiaan painanut viime päivinä ja yritämme Jiin kanssa satsata aiempaa paremmin aikaiseen nukkumaanmenoon. Se vaatii melkoista ryhtiä, jos rakastaa ilta-aikaa ja valvomista, mutta silmäpussini kaipaavat jotain järkeä tähän touhuun. Siispä katsotaan, mitä useampi unitunti tekee. Pikkutyyppi heräilee yhä tyypillisesti kaksi kertaa yössä (ja viime päivinä kipeyden takia useammin), joten uni ei ole ihan katkotonta, mutta kyllä sekin päivä vielä koittaa.

- Japanin matka lähestyy. Olen lukenut ja katsonut videoita kaikesta, mitä perillä kannattaisi nähdä ja kokea. (Vinkkejä saa ja pitää antaa, jos on käynyt Tokiossa ja tietää sieltä jotain upeaa ja lapsiperheelle sopivaa.) Olen superinnoissani! Kertaan Duolingo-sovelluksen kanssa hiraganoja ja katakanoja, jotta saisin verestettyä vähän niiden lukemista. Tuntuu ihanalta huomata, että kielenopiskelu ei ole mennyt hukkaan (eihän se koskaan mene), vaan asioita pitää vain vähän kaivella aivonystyröiden kätköistä.

- Etsiskelemme isompaa kotia, jossa Pikkutyyppi saisi oman huoneen, mutta homma etenee hitaasti. Meillä on aika kattava vaatimustoivelista ja tarjontakaan ei ole nyt loppusyksystä touhukkaimmillaan. Onneksi ei ole kiirettä.

- Luen parhaillaan Yuval Noah Hararin 21 oppituntia maailman tilasta ja Knausgårdin Taisteluni-sarjan kolmatta osaa sekä satunnaisesti joitakin muita kirjoja. Aloitin lenkillä äänikirjana Mark Mansonin Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan, mutta sen tyyli ei ainakaan kuunneltuna iskenyt ollenkaan. Ehkä kirjan humoristinen, itseironinen ja kirosanoja vilisevä tyyli toimii paremmin alkuperäiskielellä, mutta suomeksi se kuulosti korvaani kököltä. Voi olla, että homma olisi lähtenyt lentoon, kun olisin malttanut kuunnella lisää, mutta njää, tuskinpa. Tuleeko kellään muulla muuten samanlaisia "ei tää toimi suomeksi" -fiiliksiä lukiessa, jos kirjan tyyli on tosi letkeä ja alkuperäiskieli englanti vai onko tämä vain oma ongelmani?

- Menen tällä viikolla katsomaan D.R.E.A.M.G.I.R.L.S.:iä Tavastialle ystäväni kanssa. En nähnyt poppoon keikkaa Flow'ssa enkä siten tiedä, mitä odottaa, mutta jos tapahtumaa markkinoidaan "rap-extravaganza-showna", niin uskon viihtyväni erinomaisesti. Ihanaa päästä vähän tanssahtelemaan pois tätä syysnuupahdusta!

- Meatless Monday -konsepti ja lisätyn sokerin välttely ovat vielä vahvasti kuvioissa. Kiitos nice cream -vinkeistä, tyypit! Se on ollut ehdottomasti paras tähänastisista herkuista ilman lisättyä sokeria. Kiitos myös niille, jotka vinkkasivat Chocochili-blogista, kun nyyhkin hyvien vegereseptien perään. Olen kokannut sieltä useamman reseptin, ja eilen tein tätä bataattimakaronilaatikkoa, joka on alunperin Hanna Hurtan kirjasta. Hyvää lämmittävää syysruokaa!

Jos ei näillä eväillä syysväsy taltu, niin ei sitten millään! Millä sinä karkotat väljähtänyttä syysoloa vai annatko sen asettua taloksi?

 

Ladataan...
Siinä kaikki

Tiesitkö, että haikara tuo vauvan lisäksi taloon myös aimo keon tavaraa? Jos et usko, niin vilkaisepa vain netistä löytyviä valmiita tavaralistoja (esim. tämä). Haikaran kuormaa voi kuitenkin keventää sillä, että pitää pään kylmänä ja miettii, mitkä jutut ovat oikeasti tarpeellisia. Juliaihminen julkaisi jo aikoinaan blogissaan parhaan netissä näkemäni listan vauvan tarvitsemista tavaroista, joten en yritä keksiä pyörää uudelleen. Sen sijaan haluan kertoa tavaroista, joita meillä ei tarvittu. Käsittelen siis hankintoja, jotka tuntuivat ainakin itsestäni tarpeettomilta ja listaan tavarat, joita ilmankin olisimme pärjänneet, vaikka ne hankimmekin.

1. Kehto

Ostimme sukulaisilta vanhan ja mitä suloisimman pienen kehtosängyn, jota oli mahdollista keikuttaa. Sänky oli ihana, mutta vauva nukkui ensimmäiset kuukautensa perhepedissä ja päiväunetkin usein parvekkeella vaunuissa tai vaunulenkillä. Joskus beibi uinaili myös kehdossa, mutta keikutusominaisuudella emme tehneet käytännössä mitään. (Keikutimme kylläkin hauikset maitohapoilla pientä vaunuihin laitettavaa koppaa, jossa vauva pääsi uneen toisin kuin kehdossa keikkuen.) Olisimme siis voineet suoraan ostaa pinnasängyn, jossa Pikkutyyppi nukkuu parhaillaankin, ja säätää sen aluksi siten, että pohja on mahdollisimman korkealla. Kehto oli kaunis ja saimme sen myytyä eteenpäin, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna ostoksen olisi voinut jättää kokonaan tekemättä. 

2. Leikkimatto

Leikkimattoa emme hankkineet tai saaneet lahjaksi ja hyvä niin: Ne ovat mielestäni järjestään rumia. Esteettistä näkökohtaa olennaisempaa on silti, ettei matto nähdäkseni tuo suurta lisäarvoa vauva-arkeen. Leikkimattohan on vain peitto, johon on ommeltu lelut valmiiksi kiinni. Vauva viihtyy kokemukseni mukaan aivan yhtä hyvin pehmeällä peitolla, johon on tuotu leluja käden ulottuville. Niitä hän voi sitten hypeltää ja hiplata ihan samalla tavalla. Eikä silloin tarvitse ostaa taas uutta esinettä, jonka käyttöaika on verrattain lyhyt.

3. Hoitopöytä

Hoitopöytänä meillä käytettiin vaipanvaihtoalustaa, joka asetettiin vanhan senkin päälle ja johon asetimme käden ulottuville kaksi korillista vauvan hoitotamineita. Emme halunneet ostaa huonekalua, jonka käyttöikä olisi lyhyt ja joka oli niin helposti korvattavissa. (Siitä huolimatta hankimme kuitenkin sen kehdon, heh.) Hoitopöytää ei ollut kertaakaan ikävä, ja nykyään taaperon vaipanvaihto tapahtuu sängyllä tai melkeinpä missä vain.

4. Pehmolelut

Hankimme vauvalle itse kaksi pehmoa, mutta niistä toinen on ollut vielä tähän päivään asti tarpeeton. Lapsemme ei ole kovin kiinnostunut pehmoleluista, vaikka muutama niistä onkin satunnaisesti innostanut. Varmaan ne alkavat kiinnostaa jossakin vaiheessa, mutta saimme lahjaksi niin monta pehmoeläintä, että meidän ei todellakaan olisi kannattanut hankkia yhtäkään. Jos menet vierailulle vastasyntyneen luokse ja epäilet, että paikalla on jo kelpo lelukavalkadi, vie rohkeasti vanhemmille suklaata ja vauvalle vaikka harsoja tai vaippoja (ellei perhe käytä kestoja). Myös ruoka sai meillä aina riemukkaan vastaanoton, ja kukatkin ilahduttivat kovasti! Just a thought: Entä jos veisikin jotakin vain vanhemmille ja ostaisi lapselle lelun/kirjan/jotakin sitten myöhemmin, kun tietää, mitä perhe tai lapsi itse ehkä toivoisi?

5. Muoviset astiat

Himoitsin suloisia muovisia vauvanastioita jo ennen beibin syntymää, mutta nyt käytännössä niille on tullut käyttöä kaikista vähiten. Niitä ei saa laittaa mikroon, joten jo pelkästään se rajoittaa niiden käyttöä. Myös muoveista mahdollisesti irtoavat ftalaatit mietityttävät minua jonkin verran, vaikka en muovia vimmaisesti keittiössä välttelekään. Käytän muovilautasia joskus ja muovilusikoitakin satunnaisesti, mutta niitä ei kyllä mielestäni oikeasti tarvita. (Toisaalta meillä on mennyt säpäleiksi ainakin kolme puurolautasta, eli ymmärrän toki eriävätkin mielipiteet.)

6. Tabletti

Vitsi vitsi! Bongasin idean täältä, mutta ajatteleeko joku tosissaan, että tabletti on tarpeellinen hankinta vauvalle? Täytyy sanoa, että tabletille ei ole vielä tullut tarvetta. Sen sijaan rehellisyyden nimissä kerrottakoon, että lapsi viihtyy takapenkillä hyvän tovin pidempään jokin äänilelu (laulava kirja tms.) hyppysissään. En olisi halunnut pahemmin hankkia äänileluja vauvalle, mutta saimme sellaisia lahjaksi ja käytäntö on osoittanut, että ne ovat matkakäytössä hyviä (joskin vanhemmilla saattaa alkaa vähän kiristää, kun lapsi luuppaa laulavaa kirjaa surutta minuuttitolkulla).

7. Itkuhälytin

Ostin Facebookin kirppikseltä itkuhälyttimen, mutta sitä ei ole koskaan vielä tarvittu mihinkään. Silloin kun vauva nukkui parvekkeella, pidin ovea raollaan ja olin saatavilla ja silloin kun itkuhälytintä tarvittiin esimerkiksi mökillä, viritimme sellaisen puhelimiimme Dormi-sovelluksen avulla.

8. Kantoliina

Saimme lapsen toisilta kummeilta lainaksi kantoliinan ja toisilta kantorepun. Uskon, että kantoliina saattaa monilla osoittautua kullanarvoiseksi, mutta koska jo kantorepun säätäminen hermostutti vauvaa, ei huvittanut edes alkaa kokeilla, mitä kantoliinan korjailu olisi aiheuttanut. Lisäksi asian opettelu tuntui vaivalloiselta, kun helpompi ratkaisu oli ihan käden ulottuvilla. Kantovälineiden kanssa kannattaisikin alussa kokeilla lainaamista, jos se vain suinkin on mahdollista, jotta itselle selviää, mikä vaihtoehto on paras vai viihtyykö vauva niissä ollenkaan.

9. Unipesä

Haaveilin pikkuvauvan ekoina viikkoina unipesästä, kunnes päätin, että vastaavan voi kiepauttaa kokoon vaikka rullalle pyöräytetystä peitosta, kunhan pitää huolen, että rakennelma on turvallinen.

10. Tuttipullojen sterilointilaite

Saimme sterilointilaitteen siskoni perheeltä, joka oli saanut sen tutuiltaan, joilla se oli jäänyt jo tarpeettomaksi. Varmasti siitä olisi voinut olla paljonkin iloa, jos imetys ei olisi onnistunut, mutta koska homma lähti alun sähellyskokemusten jälkeen skulaamaan, ei laitteelle tullut paljoa käyttöä. Käytimme sitä kyllä joitakin kertoja, kun se kerran möllötti keittiössämme, mutta meillä on vain kolme tuttipulloa ja niiden sterilointi keittämällä tuntui melkeinpä yhtä kätevältä, silloin kun sille oli tarvetta.

+ Bonussektori

Näitäkään meillä ei tarvittu: maidonkerääjät, kylpytuki, kylpylämpömittari ja kylpyöljy

Mitkä vauvanjutut teillä ovat jääneet hankkimatta tai käyttämättä? Oliko listassa jotakin, mikä on mielestäsi ihan ehdoton juttu?

Ladataan...
Siinä kaikki

Tuntuisi oudolta kirjoittaa jostakin muusta kuin ilmastonmuutoksesta, koska olen monien tavoin lukenut viime päivät keskustelua IPCC:n raportista ja toimenpiteistä, joita nyt tarvitaan, jotta muutos saataisiin pidettyä 1,5 asteessa. Samat argumentit toistuvat puolin ja toisin. "En tee mitään, koska toimeni ovat vain kärpäsen kakka/pisara valtameressä/hyttysen ininää/lisää oma metaforasi." Ja toisinaan myös "En tee mitään ennen kuin minua käsketään. Päättäjät päättäkää, koska minä ja minunlaiseni emme tule tekemään mitään ellei meitä pakoteta." Sitten on niitä, jotka kokevat, että muutos lähtee alhaalta ylöspäin eikä vastuuta voi sälyttää vain taholle X, jos ei itse tee mitään. Kuulun itse jälkimmäiseen porukkaan ja kaivan taas jo aiemmin lainaamani Nassim Nicholas Talebin Skin In The Game -kirjan esiin palatakseni samaan lainaukseen: "If your private actions do not generalize, then you can not have general ideas. This is not strictly about ethics, but information. If a car salesman tries to sell you a Detroit car while driving a Honda, he is signaling that the wares he is touting may have a problem."

Toinen ajatus siihen, että omiin tekoihin ei kannata ryhtyä ennen kuin joku muukin ryhtyy: "Clearly the defence given by people under such a situation is that they want others to do so as well – they require a systemic solution to every local perceived problem of injustice. I find that immoral. I know of no ethical system that allows you to let someone drown without helping him because other people are not helping, no system that says, "I will save people from drowning only if others too save other people from drowning." Which brings us to the principle: If your private life conflicts with your intellectual opinion, it cancels your intellectual ideas, not your private life."

Aiheesta ovat kirjoittaneet mainiosti myös esimerkiksi toimittaja Jenni Frilander ja Suomen Luonto -lehden toimitus.

Kaikkien valinnoilla on merkitystä. Kaikkien panosta tarvitaan.

Ladataan...
Siinä kaikki

Katsoin tässä taannoin inspiraatioksi tarkoitetun minimalismivideon, joka kyllä innosti miettimään ihmisten suhteita vaatteisiin, mutta aiheutti myös akuuttia hermostumista. Konmari-hommelit lienevät useimmille tuttuja: Menetelmässä käydään jokainen kodin tavararyhmä läpi sen perusteella tuottaako esine iloa ja hankkiudutaan eroon niistä romppeista, jotka eivät sykähdytä käytännöllisyydellään tai ihanuudellaan. Katsomani videokin oli ottanut tuulta konmarittamisesta ja siinä opastettiin tehokkaasti käymään vaatekaappi puolen vuoden välein läpi ja neuvotiin, että jos jotakin vaatetta ei ollut käyttänyt kuuteen kuukauteen, sitä tuskin käyttäisi jatkossakaan. Pois kaapista vain moiset täyteretkut! Timanttiseen konmaritettuun tehovaatekaappiin ei virheitä mahdu!

Kuten valistunut lukija ehkä jo arvaakin, jäin miettimään tällaista suhtautumista vaatteisiin syvenevä huoliryppy kulmieni välissä. Tällaisiin vaatekaapin pikaratkaisuihin kun törmää valitettavan usein. Mikä niissä mättää? Mielestäni kuluttaja päästetään ällistyttävän helpolla pälkähästä. Jaa ostit vaatteen, josta et niin tykkää? No eipä hätiä, odota kuusi kuukautta ja voit hyvällä omallatunnolla minimalisoida rytkyn kierrätyslaatikkoon tai mihin se mielestäsi sitten kuuluukin. Odotat vain puoli vuotta ja "vapaudut (tavara)vankilasta" -kortti on hyppysissäsi ja olet lähempänä unelmien garderoobiasi!

Ärsyttää. Tiedän, että minimalismin idea on myös sitouttaa ihminen hankintoihinsa ja saada pitämään niistä hyvää huolta, mutta voisiko sitouttamisaspektia korostaa hieman useammin ja painokkaammin? Vaatteet tietääkseni ostetaan sillä ennakko-oletuksella, että niitä käyttää. Jos näin ei käy, voisiko ihmiseltä odottaa edes sen verran, että hän kuuden kuukauden tehokarsinnan tehtyään satsaisi oikein erityisesti siihen, että käyttäisi tarpeettomina kaapissa roikkuvia rytkyjään sen sijaan, että kärrää trikoopaitansa kirppikselle nuhjuuntumaan? (The True Cost -dokumentin mukaan vain 10% lahjoitetuista tai kirppikselle viedyistä vaatteista päätyy vielä jonkun käyttöön.) Ai että ihminen pukeutuisi sellaisiin vaatteisiin, jotka eivät ensimmäisenä huuda hänen nimeään kaappia avatessa? Kyllä. Sehän se vasta opettaisi miettimään omia ostotottumuksia, kun todella käyttäisi aikaa löytääkseen niillekin vaatteille käyttöä, jotka on hankkinut ajattelematta loppuun saakka. En tarkoita sitä, että ihmisen pitäisi sulloutua paitaan, joka hiertää ikävästi tai rintsikoihin, jotka painavat, mutta mielestäni ihminen voi kyllä aivan hyvin käyttää välillä sellaistakin ostamaansa t-paitaa, joka ei saa iloa kuplimaan joka solussa. Sitä kutsutaan myös vastuullisuudeksi.

Cute and fluffy, but deadly.

Kiinnostavatko ihmisoikeudet? No puhutaan sitten hetki puuvillasta. Tiesitkö, että sitä kasvatetaan maailmassa vuosittain sellaisella volyymillä, että jokaiselle Telluksen asukkaalle liikenisi 18 t-paitaa? The True Cost -dokumentin mukaan muotiteollisuus on niin iso, että noin yksi kuudesta maailman asukkaasta tekee töitä sen eteen. 16 % kaikista käytetyistä torjunta-aineista käytetään puuvillan viljelyyn, ja torjunta-aineet myös muodostavat noin puolet puuvillanvalmistuksen kuluista. Värjääminen ja muu kankaan käsittely vaatii vielä enemmän kemikaaleja, jotka ovat vaarallisia ihmiselle. Joka vuosi 40 000-50 000 tonnia väriaineita päätyy saastuttamaan maailman jokia. Mitä tummempi väri, sitä enemmän tarvitaan myös kemikaaleja. Myös vettä kuluu viljelyssä runsaasti: yhden puuvillakilon kasvattamiseen (eli yksiin farkkuihin tai paitaan) kuluu noin 10 000 litraa vettä.

WHO:n mukaan joka vuosi miljoona puuvillan kanssa työskentelevää ihmistä päätyy sairaalaan saatuaan myrkytyksen torjunta-aineista. Nämä myrkytykset myös tappavat vuosittain 20 000-40 000 ihmistä. Torjunta-aineiden kieltäminen etenee teollisuudessa hitaasti, koska vaateteollisuus on miljardien arvoinen ja omistus vain muutamien jättiläisyritysten käsissä. Vuoden 1995 jälkeen arviolta 270 000 intialaista puuvillanviljelijää on tehnyt itsemurhan, monesti velkaantumisen takia, yrittäessään pysytellä teollisuuden vaatimusten perässä työssä, joka vaatii valtavaa määrää työtunteja ja kalliiden muunneltujen puuvillansiemenien ostamista

Vielä tiivistettynä: Muotiteollisuus on maailman toiseksi suurin saastuttaja (öljyteollisuus on suurin), ja puuvillan valmistus aiheuttaa epäinhimillistä kärsimystä sen parissa työskenteleville. Vaikka en uskokaan syyllistämisen tai syyllistymisen olevan paras tie muutokseen, suruttomat minimalismityhjennyskierrokset vaatekaapeilla tuntuvat suorastaan irvokkailta, kun miettii pikamuotiteollisuuden kokonaiskuvaa.

Miten sinä suhtaudut vaatekaapin tyhjennykseen ja uudistamiseen?

Lähde: Marieke Eyskoot: This is a Good Guide – for a sustainable lifestyle (2018)

Pages