Anonyymit ystäväni osa 7
Onko bloginpitäjä unohtunut lukemaan viltin alle kirjaa wabi sabista ja laiminlyönyt oman suosikkipostaussarjansa anonyymeistä ystävistä? Kyllä ja ei tietenkään! On aika napsauttaa kirjan kansi kiinni ja kaivautua ystäväni Sanzibarin aivoituksiin. Tiemme kohtasivat kakstuhatluvun alkupuolella Tampereella, jossa kulutimme pennosemme kirppisostoksiin, viiniin ja kahviin yliopiston käytäviä yhdessä. Jokin tässä pirkossa sai minut toivomaan ystävystymistä jo sillä hetkellä, kun hän raitapaidassaan esitteli itsensä opiskelukavereille ja kertoi pitävänsä piirtämisestä. Näin jälkeenpäin tuntuu ihan sattumanvaraiselta, että jokin yksittäinen kommentti on saanut kiinnostumaan ihmisestä, mutta uskon, että muillakin on kokemuksia siitä, miten jostakin tyypistä tulee vain sellainen olo, että hänet haluaisi elämäänsä. No, mulle tuli sellainen olo, ja ystävyytemme lähtikin onnekseni vyörymään eteenpäin kuin ihmismassa Doriksen tahmaisella tanssilattialla New Orderin soidessa. Meillä oli aikaa ja jännittävä elämänvaihe ja ystävyytemme pohjaksi rakentui se, että jaoimme niin helkatisti: noloimmat juttumme, ystävämme, simpukkasuklaamme, muistikirjojemme sivut, viinipulloja, krapula-aamuja, ihmissuhdehuolia kahvila Runon pöydässä ja monta pitkää tanssintäyteistä iltaa Dorkassa, Yo-talolla, Klubilla ja milloin missäkin. Koimme ensimmäisen rakastumisen ja pitkän parisuhteen samaan aikaan, ja parisuhteiden ollessa jo jyrkässä alamäessä tarjosimme toisillemme korvaamatonta vertaistukea. Näiden lisäksi kävimme vuorollaan vaihdossa, yhteisellä interraililla ja välttelimme gradun tekemistä yhdessä tuskanhikoilimme gradujemme kanssa yliopiston kirjastossa, noin muun muassa. Meillä on siis (vielä rautalangasta vääntäen) rutkasti yhteistä kokemuspohjaa.
Tämä muidu on seisonut kaasona eturivissä, kun menimme naimisiin Jiin kanssa, ja jakanut parhaat rauhoitteluvinkkinsä, kun synnytykseni alkoi lähestyä. Hän on sekä hyvin konkreettisesti että metaforisesti tarjonnut olkapäätään, kun sain erään välirikon ja liian täyteen ahdetun kalenterin seurauksena ahdistuskohtauksia ensimmäisenä opiskeluvuotena tai kun olin hajalla pitkän parisuhteeni päättymisestä. En ikinä unohda näitä juttuja, Sanzibar. Enkä sitä, miten vilpittömän iloinen olit, kun kuulit, että minä(kin) olin raskaana. Mutta nyyhkyhommat sikseen, tämä mimmi on myös mitä hauskin ja itseironisin tyyppi, joka löytää arjesta komiikkaa silloinkin, kun lapsosemme eivät nuku, nukahda tai NUKKUVAT VÄÄRIN. Hän opasti minua aikoinaan kitaransoiton maailmaan, kun yritin haparoiden saada F-duuria soimaan edes jotenkin, ja oli heti sitä mieltä, että punk-bändihän tässä on perustettava. (Perustettiin.) Piti lämpimän puheen häissämme mutta soitti myös Titanicin tunnusmusiikkia pinkillä nokkahuilulla pikkutuntien kornissa vanhan sukunimen hyvästelyseremoniassa. Oo Sanzitar, pidän sua monessa mielessä tosi rohkeana, enkä tarkoita nyt öistä nokkahuilunsoittoa häävierasjoukolle (vaikka itse en uskaltaisi), vaan suun avaamista oikeissa tilanteissa ja heittäytymiskykyä uusiin tilanteisiin (ks. esim. tanssivastaus alempana). Olet mitä ihanin yhdistelmä lempeyttä, sukkelasanaisuutta (mietin hyvää käännöstä termille witty), luovuutta, terävää älyä ja tonttumaisuutta. Olen niin onnellinen, että meillä on taas sama elämänvaihe, jossa voidaan vertaistukea toisiamme kahdestaan viinilasin äärellä tai leikkipuiston nurkalla samalla kun pienet pipopäät tohottavat ympäriinsä. Olet aina suhtautunut ihanasti, vaikka mulla olisi ollut kuinka hormonihuuruisia vanhemmuushuolia tahansa. Toivottavasti mäkin osaan olla sulle yhtä paljon tukena ja sanoa oikeita sanoja. Olet mulle tosi tosi rakas, Sanzibar.
Anonymiteetin säilyttämiseksi tämän postaussarjan kuvituksen tekee kulloinenkin vastaaja itse kuvaamalla jotakin syötäväksi kelpaavaa ja täydentämällä kuvaa piirtämällä.
Keksi itsellesi alias: Sanzibar (Aliakseni on hatunnosto bloggaajan ilmiömäiselle kyvylle keksiä ystävilleen rempseitä lempinimiä. Vaadin postausta aiheesta Keksimäni lempinimet ja niiden etymologia!)
Mitä kuuluu asteikolla 1-10 ja miksi: 8, hyvää. Kirjoitan tätä lauantai-iltana, mikä tarkoittaa, että sain nukkua aamulla pitkään (tai siis ”pitkään”, kahdeksaan asti, jolloin puolitoistavuotias naperomme heräsi – viikolla joudun heräämään herätyskelloon ennen seitsemää) ja että iltapäivällä oli tanssitreenit. Olisin vastannut 9, mutta tietokoneeni prakailee. Temppuileva tekniikka herättää alkukantaista vihaa.
Kerro joku ympäristöystävällinen tapa, jota noudatat ja josta olet ylpeä: Suosin kasvisruokaa. Ruokavalioni on tosin ollut suunnilleen tämä viitisentoista vuotta, joten hirveän aktiivista ylpeyttä en siitä tunne. Liikun arjessa vain omin voimin tai julkisilla (meillä ei ole autoa).
Kerro joku epäympäristöystävällinen tapa, jota valitettavasti noudatat ja joka aiheuttaa maailmantuskaa: Läträän suihkussa liian kauan ja liian kuumassa vedessä. Ostan tarvitsemani vaatteet uutena, koska minulla ei ole aikaa eikä energiaa kierrellä kirpputoreja samaan tahtiin kuin ennen vanhaan. (Käy taaperon kanssa, se varmaan nukkuu kivasti vaunuissa sillä aik… KYLLÄ AIVAN VARMASTI NÄIN ON JUU.) Ipanan vaatteet sentään ovat pääosin kierrätettyjä.
Kerro joku helppo niksi ympäristöystävällisempään elämään: Vaihda kahvimaito Oatlyn iKaffeen.
Mistä asiasta koet syyllisyyttä: Siitä, etten välttämättä ole ehkä aivan sataprosenttisen läsnä lapselleni siinä vaiheessa, kun hän piiloutuu sohvan käsinojan taakse saman tunnin sisällä kahdettakymmenettä kertaa, ja joskus siitä, että olen laiska ja haluaisin hirveän usein jopa hauskojenkin asioiden tekemisen sijaan vain köllötellä.
Kerro joku juttu, joka sua ärsyttää usein: Se, kuinka lääpällään Hesari on Jan Vapaavuoren edessä, Timo Soinin ulostulot lähes aiheesta kuin aiheesta, ja jotta kaikki hallituspuolueet tulisivat reiluuden nimissä mainituiksi, Juha Sipilän sekoilu noin ylipäänsä. Lisäksi se, että ihmiset änkevät asemalla metron ovien eteen niin, ettei sieltä mahdu ulos.
Kehu itseäsi oikein härskisti jostain, mitä olet tehnyt viime aikoina: Olen lukenut lapselleni paljon ja täten turvannut hänen tulevaisuutensa. Kyse ei ole siitä, ettäkö leikit taaperon kanssa pitkästyttäisivät.
Kerro joku todella ärsyttävä piirre, joka sulla on: Alan kiukutella, jos en osaa. Olen nälkäisenä mielipuolisen pahantuulinen.
Jos olisit Napakympissä X:n roolissa, niin minkä kysymyksen avulla yrittäisit kartoittaa sopivaa kumppania: Kerro mieleenpainuvimmasta matkasta, jonka olet tehnyt.
Kerro joku juttu, mitä häpeilet: Osaan periaatteessa saksaa, ruotsia ja viroa, mutta oikeasti uskallan käyttää vieraista kielistä vain englantia.
Kerro joku foliohattujuttu tai borderline foliohattujuttu, mihin uskot: Uskon, että keskustelujamme kuunnellaan älylaitteiden kautta ja meille suunnataan mainontaa käymiemme keskustelujen perusteella.
Kerro joku juttu, mitä kaikkien pitäisi kokeilla ainakin kerran: Esiintymistä jossain, missä ei koskaan ole kokenut olevansa hyvä. Aloitin tanssin kolmekymppisenä ja lähdin henkselit paukkuen mukaan ryhmään, joka esiintyy milloin missäkin välillä isoillekin yleisöille. Tekee tosi hyvää tarpeelle pitää kaikki langat omissa käsissä.
Mikä kirja on muuttanut ajatteluasi: Aikuisiältä on hankala nimetä mitään tiettyä, mutta Annat, Runotytöt ja Seljan tytöt vaikuttivat lapsena paitsi ajatteluuni, myös minäkuvaani aika huolestuttavan paljon.
Kerro joku arkinen tapasi, joka on ihan nerokas: Lataan kahvinkeittimen illalla valmiiksi, jos aamulla pitää selvitä kahdeksaksi töihin.
Kuinka keskittyä olennaisiin asioihin, kun arki on välillä niin sekopäistä viuhtomista: Ei mun arki oikeastaan ole kauhean kiireistä. Töissä on vähän kiire, joo – lisätyötunneille olisi tarvetta muttei saumaa, koska pitää noutaa napero hoidosta. Kiire pakottaa keskittymään töissä olennaiseen, ja kun lapsi on haettu, aika tavallaan pysähtyy, koska jo matkalla hoidosta kotiin täytyy niin moneen otteeseen jäädä tutkimaan puluja ja roskia ja katsomaan autoja. Sitten on ehkä harrastus välillä ja se jos jokin on olennaista. Ehkä jos yrittäisin ehtiä tehdä kaiken, joka huvittaisi (käydä esim. siellä kirppiksillä, panostaa ruoanlaittoon ja ottaa lisävastuuta töissä), arki tuntuisi viuhtomiselta (ja varmasti kivalta sellaiselta!), mutta olen liian laiska ja mukavuudenhaluinen hankkiutuakseni tahallani tilanteeseen, jossa mulla olisi koko ajan kiire.
Kerro joku hauska bisnesidea: Suosikkikauppani ikinä oli Tampereen Vintage Garden (ihana vintagevaatekauppa) silloin, kun se vielä toimi samassa liiketilassa kukkakaupan kanssa. Peräänkuulutan vastaavaa luovaa yhdistelyä: viinibaarit lankakauppoihin ja myyntivaunut metrojuniin (kahden desin kalja ja pala pizzaa matkalla kotiin!).
Sano terveisiä blogini lukijoille: Siinä kaikki on paras!
Psst! Jos haluat lukea lisää briljanttien ystävieni ajatuksia, tästä löydät osat yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi ja kuusi.