Näppärä vinkki ruokahävikin välttämiseen
Kokeilin eilen ensimmäistä kertaa Alexander Gullichsenin ja Hanna Gullichsenin Safkaa-kirjan sitruuna-anjovispastaa (hieman modattuna tosin, sillä lähikaupasta ei saanut anjovista). Ruokalaji pääsi ilman muuta jatkoon ja perheemme arkiruokaruletin osaseksi, vaikka yleensä suhtaudun varauksella kovin sitruunaisiin ruokalajeihin. Tähän pastaan napsittiin mukaan tuntuvasti erilaisia tuoreita yrttejä ja siksi se toimi mielestäni hyvin.
Jo parvekkeella kasvavien yrttien lisäksi ostimme reseptiä varten tilliä ja lehtipersiljaa. Molempia jäi mukavasti yli tarpeen, ja tapanani onkin leikata aloitetuista ruukkuyrteistä muovi pois ja iskeä ne parvekelaatikkoon röyhistymään. Tilli ei kuitenkaan ole näissä kokeiluissa oikein loistanut vaan usein kuivua lösähtänyt surkeana lituskana vasten multaa. Onneksi muistin, että tillin voi myös pakastaa. Saksin ruukun loput vihreät suoraan jääpalamuotteihin ja lorautin pienen tipan oliiviöljyä päälle. Puristin jäljellä oleviin lokeroihin myös samasta reseptistä ylijääneen sitruunan mehut odottamaan sopivaa kokkaushetkeä, jolloin vain lupsautan ne koloistaan sulostuttamaan tekeillä olevaa sapuskaa. Helppoa ja kätevää!
Voi olla, että kaikki muut ovat tehneet näin jo vuosikaudet, mutta itselläni on päässyt välillä esimerkiksi ruukkukorianteri biojätekondikseen, jos en ole heti keksinyt sille jatkokäyttöä eikä sopivaa istutusalustaa ole ollut heti käden ulottuvilla. Tästä lähin aionkin muistella jääpalapakastustekniikkaa, joka takaa sen, että yrtit voi hyödyntää viimeiseen vihneeseen asti.
Sitruunan kanssa taas minulla käy usein niin, että tajuan kesken kokkaamisen, että reseptiin sopisi sitruuna. Noita hetkiä varten ei ole lainkaan hassumpi idea, että pakkasessa olisi aina vähän puristettua sitruunamehua. Ja jos käyttää luomusitruunaa, myös kuoren voi raastaa jääpalamuottiin sopivaa hetkeä odottelemaan.
Siispä näissä tyytyväisissä niksipirkkatunnelmissa toivottelen mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!