3 parasta niksiäni kodin järjestyksen ylläpitoon
Olemme olleet Jiin kanssa kimpassa kahdeksan vuotta, ja nyt voin väittää todella sisäistäneeni ja hyväksyneeni hänen suhteensa siisteyteen ja siivoamiseen…sellaisena hyvänä päivänä, kun mikään ei suuremmin ärsytä. Olemme nähkääs siisteysspektrin eri puolille sijoittuva pariskunta. Minä tykkään järjestyksestä ja silmäni lepää sellaisessa keittiönpöydässä, jossa ei ajelehdi mitään epämääräistä roinaa. Jii taas kuuluu niihin onnekkaisiin, joka ei näe sitä epämääräistä roinaa, vaikka se olisi aseteltu hänen silmäinsä alle. Parisuhteemme alussa hän esimerkiksi ei huomannut luokseni tullessaan ihan rehdin kokoista suklaakakkua ja itse tehtyä värikästä synttärikorttia, jotka olin asettanut keskelle pöytää häntä odottamaan, ja puhui vain puhumistaan minun jo hikoillessani, miksi se ei sano mitään, onko tää sen mielestä ihan paska yllätys!
Hän ei siis todella huomaa. Tämä on ehkä se osuus, jonka olen melko hyvin sisäistänyt. Hän ei ihan todella kiinnitä huomiota siihen, mikä tavara on missäkin, eikä häntä siis myöskään kismitä, jos tavaroita on ripoteltuna sinne tänne. Jii ei myöskään siivoaisi leluja illaksi pois lattioilta pyörimästä, kun taas minun viihtymiselleni se on tärkeää. On muuten huvittavaa, miten 2-vuotias Pikkutyyppi on jo ajat sitten osoittautunut minunlaisekseni näissä asioissa, ja haluaa korjata legot pois huoneensa matolta ennen kuin menee nukkumaan. Lapsen kautta Jiikin on oppinut jotakin minun siisteyskäsityksestäni: Sen, etten ole itse valinnut sitä, vaan lienen ollut samanlainen jo taaperoiässäkin.
Nokkelimmat ovatkin jo ehkä arvanneet, että kovin erilaiset käsitykset sopivasta siisteystasosta saattavat helposti johtaa kinasteluun ja typeriin vääntöihin. Kumpikaan kun ei voi perusasetuksilleen mitään. Hänestä minun siivousstandardeihini kuuluu paljon turhaa siivoamista ja minä taas ahdistun, jos koti on sotkuinen, enkä voi välttyä näkemästä lattioilla pyöriviä sukkia. Olemme mielestäni ratkaisseet erimielisyydet kuitenkin melko hyvin. Siihen auttaa esimerkiksi selkeä työnjako, kommunikointi ja se, että molemmat tulevat toista vastaan. Ihaninta olisi tilata kunnon siivous ammattilaiselta kerran kuukaudessa ja siivota välissä itse vain ylläpitävästi, mutta sen aika on ehkä sitten, kun en ole enää lasten kanssa kotona. Tällä hetkellä tilanne on aika mukavasti balanssissa, ja aionkin nyt jakaa kolme syytä siihen.
Jokailtainen siivousvartti
Kun Pikkutyyppi menee illalla nukkumaan ja hakee unta, alkaa meidän tehohetkemme. Jii laulaa nukutuslaulua ja sen tahdissa siivoamme keittiön ja olkkarin. Minä tyhjään tai täytän tiskikonetta ja vien tavaroita paikoilleen ja Jii pyyhkii tasot ja syöttötuolinalusen (homma, jota vihaan). Joskus varttiin mahtuu pyykkien ripustamista tai laskostamista, mitä nyt milloinkin kotona on levällään. Siivoushetkemme on lyhyt, mutta sen jäljiltä keittiö ja olkkari näyttävät siisteiltä ja sellaisilta, että seuraava aamuna ne on kiva kohdata. Tämä ei vaadi kummaltakaan hirveästi vaivaa, mutta tavan hyöty on käsinkosketeltava.(Olemme esimerkisi vielä onnellisesti naimisissa, heh heh.)
Vie mennessäs tuo tullessas
Äiti hoki kyseistä mantraa aina lapsuudessani ja opin ärsyyntymään siitä toden teolla. Vaan kuinkas kävikään, kun aikuisuus koitti? Huomaan nappaavani esineitä mukaani melkein aina huoneesta lähtiessäni ja vieväni ne oikeille paikoilleen. Toimintatapa hoituu ihan automaatiolla ja vähentää ylimääräistä kamojen kiikuttelua ympäriinsä.
Kaikilla tavaroilla pitää olla oma paikka
Tämä on niin klassikko, mutta kaikista olennaisin ainakin itselleni. Haluan, että kaikilla esineillä on oma ennalta määrätty paikkansa, johon ne voi laittaa ilman neuvotonta hikoilua ja päälaen rapsutusta. Tavarat vailla omaa pilttuutaan jäävät nimittäin helposti ajelehtimaan ja lisääntyvät vielä villisti kostoksi. En liioin pidä ajatuksesta, että kotona pidettäisiin epämääräisten tavaroiden koreja, joihin kamaa voi lykätä odottamaan sitä hetkeä, kun ne haluaa laittaa oikeille paikoilleen. Sitä hetkeä ei välttämättä tule, jos epämääräisen tavaran korin vaihtoehto on olemassa. Lisäksi tällaisesta tavaranatseilusta hyötyy myös mahdollinen huithapeli asuinkumppani, jonka tavaroita etsiskellään säännöllisesti.Win-win situation, sanon minä.
Bonus-vinkki: Varo turhaa työtä
Gretchen Rubin varoittaa kirjassaan Outer Order Inner Calm tekemästä tarpeetonta työtä siisteyden ja järjestyksen eteen. Tarpeellisuus ja tarpeettomuus on tietysti suhteellista. Minusta sukkapallojen poimiminen ajoissa lattialta helpottaa pyykinpesua ja tekee elinympäristöstä viihtyisän, kun taas Jii voisi olla asiasta ihan eri mieltä… Rubinin mukaan järjestäminen ja siivous, joka tekee elämästä helpompaa, on hyödyllistä. Jos taas aikaa kuluu cd-levyjen aakkostamiseen, vaikka edellisen levyn kuuntelemisesta olisi vuosia, työ on turhaa. Vaikka ihminen olisi kiireinen, hän ei välttämättä ole lainkaan tehokas.
Olisi hauska kuulla, millaisin keinoin muilla pidetään yllä siistiä kotia ja väännetäänkö toisten kodeissa siivouksesta ja siitä, mikä on tarpeellista siivousta ja mikä turhaa. Siistimpää himaa haikaileville muistutukseksi, että arvon Rubinin yllä mainitun kirjan yhdelle lukijalle. Arvontaan voit osallistua tämän postauksen kommenttiboksissa.