Minimalismipelin viikko 17: Heipat vastasyntyneen kamppeille

Tervehdys taas täältä (minimalismi)pelikentältä, johon palasimme muutama päivä sitten. Tällä kertaa minimalismipelaan lähinnä lastemme käyttämiä pikkuvauvankamppeita, sillä uskon, että nämä kannattaa laittaa kiertoon ennen kuin niihin kertyy liikaa nostalgiapainolastia. On helpompi luopua koon 50 vaatteista, kun pienempi kolkuttelee vasta kokoa 68. Parin vuoden päästä kyynelehtisin jo näiden äärellä, tunnen kyllä itseni. Puhumattakaan siitä, että näitä kannattaa käyttää nyt, kun ne ovat vielä hyvässä kunnossa ja ajankohtaisia. Esimerkiksi joidenkin omien vanhempieni säästämien ihanien retrofroteehaalarien kohdalla kävi niin, etten saanut niitä puetuksi, kun vetoketjut näyttivät siltä, että ne hierautuisivat ihoa vasten ja saattaisivat olla täynnä nikkeliä tai ties mitä, ja frotee oli paikoin kaikkea muuta kuin pehmeää. Lisäksi olen ajatellut säästää vain jotkin ihan suosikkivaatteet ja olla täyttämättä häkkivarastoa vauvakamalla. Olisi hauska kuulla kokemuksia siitä, miten muut ovat suhtautuneet vauvantamineiden kierrättämiseen.

Viikko 17

Mitkä: Poistoina killii tänään kymmenen pientä vauvanvaatetta, vauvansukat, epäilyttävästi värjäytynyt kumiankka, kynsileikkuri sekä äitiyspakkauksista peräisin olevat kaksi lämpömittaria, harja ja kynsisakset. Osaa tavaroista on käytetty aktiivisesti, mutta esimerkiksi kynsileikkuri, lämpömittarit ja potkuhousut ovat jääneet täysin käyttämättä. Mitä vauvan vaatteisiin tulee, voi olla hankala ennustaa etukäteen, millaisia vaatteita tulee suosimaan pukiessa. Jii ei esimerkiksi kestä pikkuisten kimonomallisten bodyjen kanssa sompuloimista, ja minä taas koen potkuhousut epäkäytännöllisiksi.

Minne: Koska suurin osa poistoista on kotoisin äitiyspakkauksista, en ainakaan yritä lyödä niillä rahoiksi. Tarjoan niitä ensin tuttaville ja suunnitelma B voisi olla niiden lahjoittaminen – kumiankka tosin päätyy sekajätteeseen. Osalle pitää kyllä tehdä tahranpoistoproseduureja ennen niiden tarjoamista mihinkään. Yhyy, kiinnostusprosentti nolla!

Miltä nyt tuntuu: Ihan inasen ehkä haikealta, mutta sitten taas ei kuitenkaan. Olen ajatellut poistaa vanhaksi jäävät lastentarvikkeet systemaattisen säännöllisesti, etten ala kuvitella, että niitä kannattaa säästää.  Jos jossakin vaiheessa  kelkkamme kääntyy ja lapsiluku alkaa tuntua liian pieneltä, uskon meidän saavan vauvanvaatteita kavereilta tai sitten hankin jonkun setin kirppikseltä. Siispä vain timanttisimmat jutut säästettäköön. Tuntuu raskaalta jo ajatuskin, että jokainen pikku body tai sukka kantaisi jossakin säilytyslaatikossa itse ylläpitämääni muistokuormaa mukanaan. Let’s face it: Kaikkia vauvankledjuja ei edes käytetä yhtä paljon eikä lapsi kiinny kaikkiin leluihinsa. Vaatteita ja leluja voi hyvin myös fiilistellä valokuvista. Muutenkin haluaisin opettaa lapsilleni sellaisen tavarasuhteen, jossa omia tarpeettomia juttuja voisi antaa toisten iloksi. On parasta siis itse toimia esimerkkinä.