Postaussarja: Anonyymit ystäväni osa 4
Hyviä uutisia! Anonyymit ystäväni -sarja ei siirtynyt vieläkään kesätauolle, vaan uusi terassiskumpan lailla pirskahteleva postaus on taas täällä! Tällä kertaa vuorossa on ystäväni Mustekala (nimi muutettu), josta ensimmäisenä tulee mieleen, että hänet nähtyäni olen aina täynnä tohinaa ja hyvin inspiroitunut. Kyseessä on siis ihminen, joka ei muhjua samoissa vesissä, vaan ulottaa lonkeronsa moniaalle ja on kiinnostunut maailmasta ja uusista ajatuksista. Rakastuinkin häneen jo ensi silmäyksellä back in yli 10 vuotta sitten, kun tapasimme, koska tästä muidusta lähtee vaan niin hyvät vibat. Olemme nähneet toistemme ylä- ja alamäkiä, ja jakaneet huonon huumorin lisäksi lukuisia innostumisen ja ymmärtämisen hetkiä. Olet niin rakas mulle, oi Mustekala.
Kannattaa tutustua myös sarjan aiempiin postauksiin, jossa vastaamisen makuun pääsivät Jii, Hukka ja minä itse.
Anonymiteetin säilyttämiseksi tämän postaussarjan kuvituksen tekee kulloinenkin vastaaja itse kuvaamalla jotakin syötäväksi kelpaavaa ja täydentämällä kuvaa piirtämällä.
Keksi itsellesi alias: Mustekala
Mitä kuuluu asteikolla 1-10 ja miksi: 9: on sunnuntai, ja viikonloppu on ollut viimein sangen rento intensiivisen kuukauden jälkeen. Myös laajemmassa mittakaavassa asiat ovat viimeisen vuoden sisällä loksahdelleet melko mukavasti paikalleen, ja henkilökohtainen elämäni on tällä hetkellä oikeasti sangen miellyttävällä tolalla, ainakin jos sivuutan Sipilän hallituksen kammottavan ja epäinhimillisen politiikan, alati etenevän ilmastonmuutoksen tai vaikka sen, että turkistarhausalan lobbauksella on Suomessa edelleen ihan käsittämättömästi valtaa.
Kerro joku ympäristöystävällinen tapa, jota noudatat ja josta olet ylpeä: En syö oikeastaan mitään eläinperäisiä ruokatuotteita. Ostan myös vaatteita hyvin, hyvin harvoin uutena.
Kerro joku epäympäristöystävällinen tapa, jota valitettavasti noudatat ja joka aiheuttaa maailmantuskaa: Käytän verrattain paljon kosmetiikkaa, ja siinä ahdistaa sekä pakkausmateriaalit että mahdollinen eläinkoetestaus. Myös sesonkikohtaisen ruoan kohdalla toivoisin olevani tarkempi, vienosti ahdistun esimerkiksi tiettyjen hedelmälajikkeiden ympärivuotisesta puputtamisesta.
Kerro joku helppo niksi ympäristöystävällisempään elämään: Mikäli terveystilanteesi sen vain sallii, siirry kohti vegaanista ruokavaliota tai koita pitää vaikka muutama vegaaninen päivä viikossa. Kauppojen ja ravintoloiden valikoiman puolesta se on ainakin täällä pääkaupunkiseudulla todella vaivatonta, ja reseptejä ja vinkkejä on helposti saatavilla.
Mistä asiasta koet syyllisyyttä: Mua häiritsee sangen paljon nykyinen ympäristö- ja ilmastonmuutoskeskustelu, joka lataa valtavasti paineita ja syyllisyyttä yksilöiden niskaan samalla, kun rakenteellisia poliittisia ratkaisuja ei selvästi olla valmiita tekemään. Se myös sivuuttaa täysin vallalla olevat luokkasuhteet, materiaalisen vaurauden jakautumisen ja sen, miten ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan näihin. Meille ei myöskään ole tarjolla kunnollisia poliittisia vaihtoehtoja nykyisen kuluttamiseen perustuvan järjestelmän tilalle.
Otetaan nyt esimerkiksi vaikka lentäminen, johon koko ilmastonmuutoskeskustelu tuntuu kulminoituvan; lentoliikenteen päästöt ovat ymmärtääkseni oikeasti noin 5 % kaikista ilmakehää lämmittävistä päästöistä. Jos tätä vertaa siihen, että arvioista riippuen maailman karjatalouden, ja nimenomaan ihmisruoaksi kasvatettavan karjan, päästöt vaihtelevat 20 %:sta jopa 40 %:iin kokonaismääristä, tuntuu lento-obsessio täysin käsittämättömältä. Jos oikeasti haluttaisiin tehdä vaikuttava ilmastonmuutosta hidastava rakennemuutos, ryhdyttäisiin heti poliittisella sääntelyllä purkamaan nykyisiä eläintuotannon järjestelmiä ja tukemaan niiden sijaan kasviproteiinien tuotantoa.
Se, mitä kaipaisin enemmän, ovat erilaiset kollektiiviset aktivismin muodot ja sen kautta saatava kokemus poliittisesta voimaantumisesta, sekä uusyhteisöllisyys, joka mahdollistaisi uudenlaisten, nautinnollisten mutta ei kulutukseen kytkeytyvien olemisen tapojen kehittelemisen. Yksinkertaisimmillaan tällaista voisi olla esimerkiksi säännöllinen ystävien kesken tapahtuva yhteinen ruoanlaitto ja keskusteleminen; jo sekin vetäisi meitä lähemmäs toisiamme, pois yksityisistä mikromaailmoista. Syyllisyyttä tunnenkin siis siitä, että en ole vielä kunnolla yrittänyt edesauttaa mielekkäiden yhteiskunnallisten vaikuttamismuotojen kehittymistä, tarkoitetaan sillä sitten yhteispäivällisiä, katujuhlia, pamflettien kirjoittamista tai organisoitua suurmielenosoitusta.
Näistä teemoista ovat muut kirjoittaneet enemmän ja paremmin, esimerkiksi täällä: https://lahtinenveikka.wordpress.com/2017/09/08/minusta-ei-tullut-puhdasta-vegaania-ja-niin-on-parempi/
Kerro joku juttu, joka sua ärsyttää usein: Viime aikojen Top 2:
– miehet, jotka kävelee päin kadulla tai tunkee kyynärpäätaktiikalla ohi kaupassa!
– kävelijät, jotka pööpöilee pyöräteillä miten sattuu ja sitten huutelee perään, kun päädyn ajamaan liikennesääntöjen vastaisesti HEITÄ VÄISTÄÄKSENI!
Kehu itseäsi oikein härskisti jostain, mitä olet tehnyt viime aikoina: Olin taannoin työmatkalla kansainvälisessä konferenssissa, jonne kokoontui samalla alalla työnantajaorganisaationi kanssa toimivia järjestöjä. Pidin siellä presentaation kielellä, joka ei ole äidinkieleni, ja olin ihan killerihyvä!
Kerro joku todella ärsyttävä piirre, joka sulla on: Mulla on vahva taipumus paasaamiseen. Myös jos olen päättänyt esimerkiksi kesken väittelyn olevani jotakin mieltä, minun on sen jälkeen hyvin hankala joustaa ja kuunnella keskustelukumppania, vaikka kyseessä ei olisi missään määrin mustavalkoinen tai selkeärajainen asia.
Jos olisit Napakympissä X:n roolissa, niin minkä kysymyksen avulla yrittäisit kartoittaa sopivaa kumppania: Mikä MP intersektionaalisesta feminismistä?
Kerro joku juttu, mitä häpeilet: Olen aika epäsiisti ja surkea siivoamaan. Häpeilen monesti sitä, että kotona ei ole tarpeeksi siistiä tai en pukeudu mielestäni riittävän huolitellusti. Haluaisin myös olla sellainen leidi, jonka kynnet ovat aina lakatut, mutta tosielämässä se tapahtuu vain harvoin.
Kerro joku foliohattujuttu tai borderline foliohattujuttu, mihin uskot: Olen täysin hurahtanut Tarot-kortteihin! En tosin edes pidä sitä minään foliohattuiluna, vaan yhdenlaisena, nykymielelle hyvin vieraana, tapana jäsennellä omia ajatuksia ja tehdä luovia assosiaatiota. Ainakin itseäni Tarot-luennat ovat auttaneet olemaan paremmin kosketuksissa omiin tunteisiin ja intuitioon, semminkin kun noin muuten arki tuntuu rakentuvan erilaisten järkiperäisten ongelmaratkaisuvyyhtien ja analyyttisen ajattelun ympärille.
Kerro joku juttu, mitä kaikkien pitäisi kokeilla ainakin kerran: Ainakin Tarot-luentaa, hah! Mutta voisin listata ainakin myös etäsuhteessa olemisen, mikäli siis yksiavioiset suhteet on se parisuhteen muoto, joka miellyttää. Oma kokemukseni on, että etäsuhde paljastaa hyvin nopeasti suhteen solmukohdat ja kehittää kommunikaatiotaitoja valtavasti. Omina etäsuhdeaikoinani sain myös eräältä ystävältäni neuvon “nauttia siitä suloisesta ikäväntunteesta”, joka etäsuhteessa voi olla enemmän tai vähemmän koko ajan läsnä, ja se oli kyllä yksi parhaista koskaan saamistani elämänohjeista. Rakastetun ikävöinti on raastavaa, mutta myös ihanaa ja elähdyttävää.
Mikä kirja on muuttanut ajatteluasi: Aargh, niitä on niin monta! Tällä hetkellä luen lihavuutta käsittelevää esseekokoelmaa nimeltä Koolla on väliä, ja se on ollut tosi hedelmällinen ja arvokas kokemus so far. Viime ajoilta voisi mainita myös mediakritiikkikirjan Luokkavallan vahtikoirat, joka valottaa suomalaisen median toimintatapoja ja preferenssejä selkeästi ja ennen kaikkea terävästi.
Kerro joku arkinen tapasi, joka on mielestäsi ihan nerokas: Ainakin nyt kesällä aamukahvien juominen parvekkeella on ihan best. Myös bullet journalin pitäminen on nerokasta ja auttaa hahmottamaan, paljonko aikaa on oikeasti käytettävissä ja mitkä asiat ovat siinä määrin vähemmän tärkeitä, että ne voi oikeasti suosiolla jättää vain tekemättä.
Kuinka keskittyä olennaisiin asioihin, kun arki on välillä niin sekopäistä viuhtomista: Jos mulla olisi tähän joku yksiselitteinen vastaus, olisin jo kulkenut nauraen pankkiin ja ostanut menoliput Bahamalle. Mutta lähtökohta ja niin sanotut onnen avaimet ovat mielestäni ajan varaaminen itsetutkiskelulle: itse teen vuosittain tai joskus jopa puolivuosittain henkilökohtaisia tilannekatsauksia, jossa mietin, mitkä asiat ovat viime aikoina tuottaneet iloa ja onnea, mitä haluaisin tehdä enemmän ja mitkä asiat ovat sellaisia, jotka lähinnä hidastavat tai ovat hyvän elämän – mitä se nyt sitten kulloinkin tarkoittaakaan – tiellä. Myös epätäydellisyyden hyväksyminen ja pelkkä arkinen löllöttely juurruttavat.
Kerro joku hauska bisnesidea: Kirja: “Kuinka keskittyä olennaisiin asioihin, kun arki on välillä niin sekopäistä viuhtomista – 1000 epämääräistä neuvoa”. Prööt!
Sano terveisiä blogini lukijoille: Pitäkää lippu korkealla ja kertokaa kommenteissa, miten te keskitytte arjessa olennaisiin asioihin. Kiinnostaa! Ihanaa kesää <3