Jotain lainattua: lukusuositus hotellilakanoista käsin

Terveisiä saksalaisesta Hiltonista, jonne päädyimme yliväsyneen taaperon kanssa jatkolentomme peruunnuttua. 

Huonoa: Päivä oli pitkä, emme saaneet matkalaukkujamme ja tiellemme osui kaksi helkkarin huonoa asiakaspalvelijaa (joista toisesta kirjoitan kyllä pitkän reklamaation).

Hyvää: Huomenna pääsemme jatkamaan matkaa aikaisin, ajatus Hiltonin aamupalasta lohduttaa pettymystä ja lentomatkustaminen Pikkutyypin kanssa sujui hienosti. Perillä odottaa siskoni perhe, jota emme ole nähneet sitten joulun. Voiton puolella ollaan siis vieläkin.

Vaan oli mulla muutakin asiaa kuin kertoa kuulumisia. Ostin National Geographicin muovia käsittelevän numeron ja halusin vinkata, että jos se on mennyt ohi ja muovin karseat ympäristövaikutukset kiinnostavat, kannattaa tutustua lehteen. Laura Parkerin kirjoittama muoviartikkeli on supermielenkiintoinen ja Randy Olsonin valokuvat ovat suorastaan pysähdyttäviä.

Seuraava lainaus onkin suorastaan edellä mainitusta artikkelista: 

”Mikromuovi ei ole yhtä monimutkainen kuin ilmastonmuutos. Meriroskan olemassaoloa ei kiistä kukaan, ainakaan toistaiseksi. Asialle voi tehdä jotain pistämättä koko planeetan energiatuotantoa uusiksi. ”Tämä ei ole sellainen ongelma, johon emme tietäisi ratkaisua”, sanoo luonnonvaroihin keskittynyt taloustieteilijä Ted Siegler, joka on työskennellyt yli 25 vuoden ajan kehitysmaiden jätehuollon parissa. ”Me osaamme poimia roskia. Kuka hyvänsä pystyy siihen. Me tiedämme, kuinka roskat hävitetään. Me osaamme kierrättää.” Hänen mukaansa pitää rakentaa tarvittavat instituutiot ja järjestelmät – ja mieluiten ennen kuin valtameret muuttuvat vuosisatojen ajaksi laihaksi muovivelliksi.