Kulutusmuutos #21: Korjautan vaatteeni rohkeammin ompelijalla
Alkuun tunnustus: Makuutan kaapissani vaatteita, joita ei voi käyttää tai joita minua nolottaa käyttää. Olen juuri se tyyppi, jonka vaatteeseen tulee reikä, mutta joka ei silti saa vaatetta korjattua tai tehtyä nopeaa päätöstä sen jatkopaikasta. Niinpä rikki menneet vaatteet saattavat odottaa kohtaloaan kaappini perillä pitkänkin aikaa. Vaan nyt olen vihdoin keksinyt itselleni sopivimman ratkaisun. Vien vaatteet ammattilaiselle korjattavaksi!
Tein lähellä sijaitsevaan ompelimoon tuttavuutta jo ennen joulua, kun ulkoiluhousuni repesivät haaroista niin, että aavistin, ettei niiden korjaamisesta käsin tule tarpeeksi kestävää jälkeä. Housut saivat uuden elämän niin halvalla, että kaduin suoneeni ajatustakaan niiden korjaamiselle omin käsin. Minulla ei siis ole ompelukonetta, enkä ole käyttänyt kyseistä masiinaa niin moneen vuoteen, että housujen hurauttaminen ehjiksi olisi kohdallani lainkaan triviaalia. En myöskään saa arjen tohinassa tartuttua pieniin korjaustöihin, vaikka kuinka hellisinkin ajatusta itsestäni korjailemassa iltaisin nojatuolissa hyvää podcastia kuunnellen, koska niitä ennen tuntuu aina olevan jotakin, joka ajaa tärkeydessä tai – ollaan nyt rehellisiä – mukavuudessa ohi.
Mummin vanha ja näköjään myös aika pölyinen kolibrirasia toimittaa kodissamme ompelulippaan virkaa.
Ompelija osaa myös takoa realismia perehtymättömän ja haihattelevan kotiparsijan päähän. Viimeksi kiikutin ompelimoon kuusi vaatetta ja jätin niistä korjattavaksi neljä. Koko lystin hinta on alle 70 euroa, eli kyse ei ole nyt mistään vetoketjujen vaihdosta, mikä on vähän tyyriimpää hommaa, mutta tuo hinta on neljän vaatteen jatkoajasta mielestäni erittäin kohtuullinen. Jätin korjattavaksi kolme eri tavalla revennyttä paitaa ja yhdet haaroista eeppisesti ratkenneet farkut, jotka olivat jo odottamassa tuhoon tuomittujen vaatteiden kassissa. Päätin kuitenkin varmistaa, voisiko niille tehdä mitään, ja voihan niille. Jään innolla seuraamaan, kuinka paljon jatkoaikaa korjauksella saadaan aikaan. (Alunperin kyselin muuten ompelimosta, voisiko yksiin uusiin farkkuihini laittaa jo etukäteen tukikankaan estämään kulumista, mutta sain ohjeeksi, että tukikangas kannattaa lisätä farkkuihin vasta kun ne ovat menneet rikki.) Korjattavaksi jätetyt vaatteet eivät olleet mitään huippulaatuisia pukimia, joiden ajattelisin kestävän tästä iäisyyteen, mutta tuolla hinnalla kannatti mielestäni pidentää muuten mieluisten vaatteiden ikää.
Entä ne kaksi vaatetta, joita en jättänyt ompelijan käsiin? Toinen oli niin surkealaatuinen topinräyskä, ettei sille ollut nähtävissä ruusuisaa tulevaisuutta. Toinen taas oli mummini vanha ja mielestäni edelleen hieno Luhdan talvitakki vuodelta x, ja siihen tehtävät muutokset olisivat tulleet turhan kalliiksi verrattuna siihen, miten asiallinen takki enää on. Joko käytän sen tuollaisena kakkostakkina loppuun, koska kuulun juuri niihin tyyppeihin, joille on aika sama, kuinka siistinä pyörii lähipuistossa, tai sitten harkitsen vielä korjaamista. Jää nähtäväksi.
Toivottavasti postaukseni toimisi kannustimena hakeutumaan ompelijan pakeille, ellei itseltä löydy korjaamisdraivia. Tuntuu todella hyvältä tietää, että omien vaatteiden elinkaari jatkuu ja että ne ovat varmoissa käsissä. On myös mukavaa tukea paikallisen yrittäjän työtä. Minua näkee siis ompelimoissa jatkossakin!