Minimalismipelin viikko 18: Turhaa kuormaa ja lahoamisvaarassa olevia rutiineja
On aika poistaa kotoa taas kaikkea turhaksi osoittautunutta kaapintäytettä. Eipä ole hetkeen huvittanutkaan, kun kerran annoin itselleni luvan ottaa pelin kanssa iisimmin. Tänään vuorossa muun muassa vanhemmuuteen liittyvää tavaraa, paperipinoja ja muutama älytön säilytyksen kohde. Aiemmat poistoni löydät minimalismipeli-avainsanaa klikkaamalla.
Tirpalla oli kuumetta viime viikonloppuna ja hän oli ihan reppanana. Sairastin saman setin kuluneella viikolla myös itse ja olin aika voimaton lutjake. Muillakin perheenjäsenillä on ollut aavistuksia taudista. Olen ollut myös oikea kiitollisuuden kiljuhanhi siitä asiantilasta, et Jiillä on ajankäytön suhteen joustava työ, koska hengailu 7-kuisen ja 2,7-vuotiaan kanssa kuumeisena ei ole letkeintä mitä tiedän. Vaan nyt alkaa olo olla jo sangen ihmismäinen, eikä kellään meistä taida olla enää mitään niiskutusta pahempaa. Mikä helpotus!
Sairastelussa on sekin mälsyys, että monet hyvät rutiinit, kuten lukeminen, blogi-ideointi tai salilla käynti, unohtuvat hetkeksi tyystin, ja niihin pitää palata erikseen ajatuksen kanssa. Toisaalta onneksi niistä on ehtinyt jo tulla tärkeitä iloa tuovia rutiineja ja tavoitteita, jotta niiden pariin on enemmän motivaatiota palata. Silti hyvien tapojen ketjuttamisen katketessa täytyy olla tarkkana, että pääsee mahdollisimman nopeasti takaisin ruotuun, sillä muuten tavat voivat jäädä tykkänään telakalle. Aloitan nyt vaikka tällä bloggaamisella ja lukemisella. Salin kanssa odotan vielä muutaman päivän, ettei liian nopea paluu kostaudu. Sitä odotellessa on hyvä esitellä kaappien anti-aarteita vuosien varrelta.
Vko 18
Mitkä: Tänään poistoina on kellon suuntaan edeten vanha metallirasia, jonka tyyppisiä keräsin joskus nuorempana; kaksi yksinäistä taulun takusta, joita ei lasin puuttuessa voi käyttää; 700 grammaa paperia opiskelumateriaaleista vanhoihin sopimuksiin ja käyttöohjeisiin; yksinäinen Tiede-lehti; vvvvvvanha luomiväri, joka kahdella viime kokeilukerralla on aiheuttanut ihottumaa; tarpeeton yliopiston (?) kirjastokortti; käytettynä ostettu ja meillä täysin käyttämätön itkuhälytin, jota en halunnut ahtaa kuvaan kokonaisuudessaan; puuvillapipo kirppiseltä vuosien takaa; Berliinin Mauerparkin kirppikseltä ehkä 2012 kesän interraililla ostettu superkiva ja superrikkinäinen Darth Vader -kangaskassi ja päivämäärältään jo vanhentuneet kipua lievittävämään tarkoitetut haavaisiin rintoihin laitettavat sidokset, jotka sain ystävältäni, joka sai ne hänen ystävältään.
Minne: Yritän varmaan myydä näistä metallirasian ja puuvillapipon laitan lahjoituskassiin. Vasta vauvan saanut kaverini lupasi ottaa itkuhälyttimen, joten en joudu sen kanssa myyntihommiin, ihanaa. Kirjastokortti, rintasidokset, vanha luomiväri ja tauluntakuset kuuluvat sekajätteeseen. Kahvoistaan käyttökelvottomaksi rispaantuneen Darth Vader -kassin olin ajatellut korjata, vaikka kuva haalistunut onkin, mutta kun katsoin lähempää, kangas oli myös muaalta aivan kulunut ja reikäinen, joten kassi joutaa käyttökelvottomien vaatteiden kasaan, jonka tämänhetkisen suunnitelmani mukaan vien varmaankin lopuksi Recciin. Paperit ja Tiede-lehden lajittelen paperinkeräykseen.
Miltä nyt tuntuu: Tämän päivän poistot eivät kyllä tunnu oikein miltään, koska suurimman osan olemassaoloa en ole edes muistanut. Kertoohan sekin jotain. Ihanaa saada itkuhälytin pois nurkista ja vielä jollekulle, joka toivottavasti käyttää sitä. Ehkä metallirasia ja pipokin voisivat löytää vielä käyttäjän. Sen sijaan en yhtään edes ymmärrä, miksi olen säilönyt kaapeissa taulujen takaosia, jotka ovat nähdäkseni ihan käyttökelvottomia lasin rikkouduttua. Olenko ajatellut askartelevani niistä jotain vai enkö vain ole jaksanut ajatella ja turvallisemmalta on tuntunut tunkea ne talteen? Säilöökö joku muu näitä varmuuden vuoksi? Mitäköhän muita yksinään toimimattomia osia vielä löydänkään…