Seurantapostaus: Mitä kuuluu kulutusmuutoksille #11-15?
Yhtenä tämän blogin alkuun sysäävänä voimana oli tietoisuus siitä, että voisin kuluttaa paljon vähemmän ja tehdä parempia valintoja niissä asioissa, joita kulutan. Päätin etsiä ympäristöystävällisempää lähestymistapaa kulutukseen asia kerrallaan ja kirjoittaa niistä tänne. Siten saisin tunteen vastuuvelvollisuudesta mutta myös pidettyä päiväkirjaa aiheesta ja mahdollisesti innostettua jonkun muunkin kokeilemaan samaa. Olen tehnyt jo 21 kulutusmuutosta, osa niistä on jäänyt pysyväksi osaksi toimintaani, osa muokkautunut elämäntilanteen mukaan ja osa on osoittautunut jostakin syystä hankaliksi toteuttaa. Pyrin kuitenkin kertomaan rehellisesti, missä mennään, ja siksi kirjoitan aina välillä huomioita viime aikojen kulutustottumuksista ja päivitän, mitä kulutusmuutoksille kuuluu. Tässä kerron, missä mennään muutosten 11-15 kanssa. Avainsanaa kulutusmuutos klikkaamalla löydät lisää postauksia aiheesta.
Kulutusmuutos #11: Alan hyödyntää ruoanlaitossa sesonkiajattelua
Kyllä ja ei. Ratsaan kauppojen kausituotehyllyt kyllä tehokkaasti ja todellakin hullaannun ostamaan vaikkapa kurpitsoja, tankoparsaa ja mandariineja, kun ne ovat parhaimmillaan. Rehellisyyden nimissä ostoksiini vaikuttaa kyllä myös todella paljon se, mitä kaksivuotias syö mielellään. Vaikka yritänkin säännöllisesti tarjota uusia makuja, on selvää, että suosimme porkkanaa raaka-aineena, koska se maistuu lapselle hyvin, kun taas vähemmän tuuletettu lanttu jää yhä useammin kaupan hyllylle. Avokadosta ja viinirypäleistä Pikkutyyppi tykkää ihan hulluna, joten ostan niitä välillä, vaikka ne tulisivatkin Eurooppaa kauempaa. Etenkin avokadojen ostamisesta tulee kyllä huono omatunto, ja ihan syystä. Sitä paitsi lapsen tykkäämisiin tai tykkäämättä jättämisiin ei kannata fiksoitua, sillä esimerkiksi Pikkutyypin isoina paloina vieroksuma sipuli uppoaa pienenä silppuna tai muuten ruokaan ”piilotettuna” mainiosti ja parsakaali on joskus mitä suurinta herkkua ja toisinaan taas poistetaan johdonmukaisesti lautaselta. Tutkimattomia ovat pienten syöjien tiet!
Pakko vielä todeta, että on ihan mahtavaa, miten jotkut kaupat ovat satsanneet sesonkikasvisten ja hedelmien esillepanoon. Näinhän sen pitäisi ollakin, että tieto niistä tuodaan näkyvästi silmien alle, jotta hyvien valintojen tekeminen on helppoa. Mitä itseeni tulee, minulla on mielestäni ihan hyvin tietoa sesonkituotteista, mutta silti teen välillä valintoja niiden ulkopuolelta. Mutta kaiken kaikkiaan tiedän aiheesta nyt enemmän kuin ennen ja kiinnitän siihen enemmän huomiota, joten kai olen silti plussan puolella.
Kulutusmuutos #12: Siirryn tuote tuotteelta käyttämään luonnonkosmetiikkaa
Kyllä vain. Ainoat tuotteet, joissa en ole siirtynyt luonnonkosmetiikkaan niiden loputtua, ovat deodorantti, hiuslakka ja hammastahna. Deodorantista löytyy kyllä myös luonnonkosmetiikan versio, jota käytän silloin tällöin. Luonnonkosmetiikan hiuslakat ovat hirveän kalliita, ja siksi en ole ostanut niitä. Olen vakavasti harkinnut hiuslakan tekemistä itse, mutta sokerimönjän suihkiminen hiuksiin ei ole ajatuksena houkuttava. Toisaalta käytän kyllä suvereenisti perunajauhoja kuivashampoona, joten onko siitä nyt niin pitkä matka tuohon sokeriveteen siirtymiseen… Kaikki leivontatuotteet hiuksiin vaan, ehheh! Hammastahnan kanssa olen vain epäileväinen vaihtoehtoisten tuotteiden suhteen enkä ole jaksanut tutkia asiaa tarpeeksi, että osaisin vaihtaa markettitahnasta poikkeavaan tuotteeseen. Ehkä sen aika tulee myöhemmin. Käsien atooppisesta ihottumasta kärsivänä olen muuten myös edelleen ostanut rasvoja, jotka eivät ole luonnonkosmetiikkaa. Haaveilen myös ostavani yhden mielestäni ihanan ei-luonnonkosmetiikkaan lukeutuvan huulipunan, mutta toistaiseksi olen pidättynyt ostamasta sitä. Sen sijaan esimerkiksi rajauskynäni, ripsivärini ja meikkivoiteeni ovat jo luonnonkosmetiikkaa ja olen löytänyt itselleni mieluisat tuotteet. Ehkä voisin kirjoittaa niistä oman postauksensa.
Tämän kuvan otin blogia varten joskus aikeinani kirjoittaa käyttämistäni tuotteista, mutta enpä ole näköjään vieläkään tehnyt kyseistä postausta. Ripsari, rajauskynä ja palasaippuakin ovat vaihtuneet jo toisiin merkkeihin.
Kulutusmuutos #13: Pyrin mökillä kierrättämään yhtä hyvin kuin kotonakin
Voi nyyh, mökille olisi jo hinku! Ehkä sitten, kun tämä vuodenaikakädenvääntö päättyy. Mökkeilyn kanssa oli viime kesänä hiljaiseloa, sillä Tirppa putkahti maailmaan keskellä kesää emmekä lähteneet vauvan kanssa mökille kuin kerran. Sanoisin, että mökkikierrätys ei ehkä viime- ja edelliskesänä vieläkään onnistunut niin aukottomasti kuin täällä kotona, mutta olemme kyllä ottaneet siinä jättiaskelia ja järjestäneet keittiöön hyvät kierrätystilat eri pakkauksille. Lankoni rakensi oman kompostivirityksenkin mökkipihalle. Myös ruokahävikin suhteen olemme supertarkkoja. Mökkiimme ei tule juoksevaa vettä, mikä tuo lisähaasteita esimerkiksi muovinkierrätykseen. Antaisin meille silti mökkikierrätyksestä arvosanan 9- tai vähintään 8 puoli.
Kulutusmuutos #14: Otan rohkeammin yhteyttä yrityksiin, joiden tuotteita käytän
Kyllä ja ei. Käytännön syistä en ole ollut tällä saralla hirveän aktiivinen. (Käytännön syyt: 10-kuinen konttaava, kiipeilevä ja sähköjohtoja rakastava vaippahousu ja ensi kuussa kolme vuotta täyttävä uhmaikäinen, joiden kanssa hengailen aamusta iltaan.) Mitä yhteydenottamisen kynnykseen tulee, se on tämän blogin myötä madaltunut hurjasti. Kannustan kaikkia muitakin kysymään askarruttavia asioita ja antamaan palautetta. Yksi asia, mistä minun tekee aina mieli laittaa palautetta, ovat pakkaukset, joista puuttuu kierrätysohje. Miten vaikeaa on muka lisätä pakkaukseen lyhyt kierrätysohje tai materiaaleista kertova merkintä! Taidankin tällä ärsyyntymisenergialla kirjoittaa mailia kahdelle taholle, nyt kun minulla on aikaa. (Edit: Tein sen, meni ehkä viisi minuuttia tai vähän päälle.) Tapanani on nimittäin kerätä kierrätysmerkinnättömiä pakkauksia kaappiin odottamaan sitä hetkeä, kun ehdin lähettää palautetta. Onneksi mieheni ei ole perheen siivousnillittäjä, heh.
Kulutusmuutos #15: Ratsaan jääkaapin säännöllisesti pienentääkseni hävikkiä
Todellakin ratsaan! Nykyään jääkaapin tutkiskelu ei tapahdu enää maanantaisin, vaan se on tullut ihan luontevaksi osaksi arkea ilman, että siihen tarvitsisi erillistä sääntöä. Mahdolliset jämälöydökset päätyvät löytämisen jälkeen useimmiten linssimuhennokseen tai kasvissosekeittoon. Olen myös oppinut heikot kohtani, mitä tulee ruokahävikkiin. Jos keittiössä syntyy paljon hävikkiruokaa, suosittelen seuraamaan vaikka johonkin kalenterin sivulle, mitä se on. Saatat toistaa samoja virheitä uudestaan ja uudestaan. Minun jääkaappiini unohtui suurimmalla todennäköisyydellä parsakaali, ja olen sitä myöten oppinut suunnittelemaan sille hyvin nopeasti käyttöä. Toinen Akilleen kantapääni olivat yrtit ruukussa, mutta aloin pakastaa niiden jämät talvisaikaan ja nyt kesäkaudella istutan ne parvekkeelle kasvamaan.
Mitä tehokkain tapa vähentää ruokahävikkiä olisi tietenkin suunnitella syömiset etukäteen, ja ennen korona-aikaa teinkin aina perheen ruokasuunnitelman kuukaudeksi eteenpäin. Nyt kun olemme välttäneet ruokakaupassa käymistä ja suunnittelusta olisi tavallistakin enemmän hyötyä ruokatilauksia tehdessä, olenkin nurinkurisesti luopunut suunnitelmasta. Se tuntuu jotenkin liian vaivalloiselta tähän poikkeustilaan, koska pitäisi jaksaa laskea ruoka-aineiden määrät niin pitkälle ajalle kerrallaan. Uskon, että siirryn alkuperäiseen systeemiini sitten joskus, kun ruokakaupassa käynnistä tulee taas kasuaali osa arkea. Toisaalta uskon myös ruokatilausten jääneen pysyväksi osaksi kauppakäyttäytymistämme.
Mitä nerokkaita keinoja sinulla on ruokahävikin välttelyyn? Entä oletko petrannut jossakin näistä mainitsemistani asioista? Miten?