Teen edelleen 30 asiaa viikossa, mutta olen aiempaa tyytyväisempi
Yksi blogini ensimmäisistä teksteistä oli kirjoitus, jossa kerroin laskeneeni viikossa tekemäni usein toistuvat asiat ja päässeeni lopputulokseen, että teen jatkuvasti noin kolmeakymmentä eri asiaa. Toki arjessa on tilaa poikkeuksillekin, mutta alati toistuvien tekemisten määrä oli enemmän tai vähemmän 30. Tuosta kirjoituksesta on nyt kulunut nelisen kuukautta ja uskon tekemisten olevan edelleenkin aika samoissa lukemissa, mutta olen kyllä huomattavasti aiempaa tyytyväisempi tekemisteni laatuun.
Miksi?
Olen vähemmän puhelimella.
Päivittäinen puhelimella viettämäni aika on käyttämäni RescueTime-sovelluksen mukaan laskenut keskimääräisestä kolmesta tunnista kahteen ja puoleen. Se ei ehkä ole huima lasku, mutta lasku kuitenkin. Tähtään siihen, että tuo aika laskisi edelleen.
Luen enemmän.
Olen salavihkaa lisännyt päivittäistä lukemiseen käyttämääni aikaa ja viihtynyt enemmän kirja kädessä. Keskittyneeseen lukemiseen käytettyä aikaa en kadu koskaan. Olen myös nyt arjen alettua kaivanut taas äänikirjapalveluni puhelimen kätköistä ja alkanut kuunnella muun muassa Maria Veitolan kirjaa. Knausgårdin Taisteluni-sarjassa siirryn juuri kolmanteen kirjaan.
Selaan vähemmän Instagramia ja Facebookia.
Huhtikuun ajankäyttöä käsitelleessä postauksessa kerroin kiinnittäneeni puhelimeni ruutuun tarran muistuttamaan minua siitä, että voisin tehdä jotain järkevämpää aina silloin, kun olen vain tottumuksesta tarttumassa luuriin. Valitettavasti silmä tottuu kovin nopeasti näkemäänsä eikä tarratemppu paljastunut maailmoja mullistavaksi keinoksi välttää selailua, mutta keksin kyllä keinon, joka toimii. Siirsin nimittäin Instagramin pikakuvakkeen pois puhelimen ruudulta niin, että joudun hakemaan sen erikseen, jos haluan mennä Instaan. Huomaan käyväni tämän myötä Instagramissa yleensä vain kerran päivässä, jos sitäkään. Nyt ajattelin vielä hiljentää ohjelman ilmoitukset, niin selailuintoni kuihtuu luultavasti vielä lisää. Myös Facebook-selailuni on vähentynyt. Ei minkään taikatempun seurauksena vaan pikemminkin siksi, että siellä on niin harvoin mitään todella innostavaa.
Ulkoilusta (ja sisäilystä) lapsen kanssa on tullut monipuolisempaa.
Pikkutyyppi kävellä tohottaa ympäriinsä, ja se on tehnyt ulkoilusta monipuolisempaa kuin aiemmin. Teemme edelleen vaunulenkkejä ja viihdymme hiekkalaatikolla, mutta ympäristön tutkiminen on silti ihan erilaista, kun lapsi voi itse kävellä kiinnostavan kiven luo ja viilettää ympäriinsä pitkä kaisla tai hieno lehti kädessään. On niin siistiä, kun hän osaa koko ajan paremmin näyttää, mikä juuri häntä kiinnostaa milläkin hetkellä, tuoda minulle juuri sen kirjan, jota hän haluaa luettavan jne.
Kirjoitan tätä blogia.
Blogini on varmasti yksi suurimmista syistä, miksi ajankäyttöni tuntuu järkevöityneen. Bloginpitämisen myötä olen keskittynyt kirjoittamaan ajatuksiani auki ja ottamaan selvää asioista, jotka ovat vaivanneet minua. Olen saanut kanavoitua paljon ylimääräistä luovaa energiaa johonkin konkreettiseen tekemiseen ja se on tuntunut mahtavalta vastapainolta taaperoarkeen. Itse tekeminen (sen sijaan että vain haaveilisi asiasta) tuntuu superpalkitsevalta, puhumattakaan siitä, että joku kommentoi kirjoituksiani ja tuo esiin uusia näkökulmia.
Minulla on harrastuspäivä.
Sovimme Jiin kanssa hänen palattuaan töihin, että molemmilla on tästedes yksi harrastuspäivä viikossa. Harrastuspäivä tarkoittaa tällä hetkellä mitä vain parin tunnin iltamenoista pitempään illanviettoon, mutta tärkeintä on, että se on kalenterissa, koska silloin siitä ei tarvitse enää erikseen sopia, vaan se todella tapahtuu. Näin jälkikäteen ajattelen, että olemme olleet vähän laiskoja pitämään huolta omasta ajastamme, koska perheen kesken vietetyt illat ovat tuntuneet niin tärkeiltä. Tuntuvat ne tärkeiltä toki edelleen, mutta yksi vakkari-ilta viikossa omille menoille on mielestäni kaikkea muuta kuin kohtuuton vaatimus. Tuntuu ihanalta, kun voi sopia omiin harrastusiltoihinsa huoletta viinitreffejä kavereitten kanssa tai vaikka tärskyt itsensä kanssa lenkille ja kirjan ääreen. Miksi emme toteuttaneet tätä jo aiemmin?
Alamme käydä taas treffeillä.
Kesän aikana meillä taisi olla yhteensä kahdet treffit Jiin kanssa, mutta nyt aiomme tiuhentaa tahtia. Saimme sovittua Pikkutyypille tutun vakkarihoitajan, ja tavoitteena on käydä ulkona yhdessä kahdesti kuussa. Vitsit miltä luksustelulta se mielestäni kuulostaa!
Mitkä jutut tekevät sinun arjestasi parempaa juuri nyt?