Japani-kuume
Seuraavaksi esiin ottamani aihe on syvässä ristiriidassa blogin yhden pääteeman, ympäristöystävällisemmän elämän, kanssa, joten olen empinyt siitä kirjoittamista. Usein perheemme lentomatkat ovat kohdistuneet sinne, missä siskoni perhe asuu, joten lentämiselle on ollut mielessäni perusteltu syy, mutta en voi mitenkään tarpeeksi hyvin perustella tämän tekstin aiheeseen liittyvän kaukolennon tarpeellisuutta. Lentämisen ilmastohaitat ovat kiistattomat, eikä niitä auta kaunistella korulausein. Koska blogi kertoo perheemme elämästä, innostukseni kohteista ja nimenomaan tavoitteesta kuluttaa vähemmän, tuntuisi vielä kaksinaismoralistisemmalta pysyä hiljaa. Siispä haluan jakaa tämänkin: Perheemme lähtee vielä tämän vuoden puolella matkalle Japaniin. En ole koskaan käynyt Japanissa tai muuallakaan Aasiassa, ja olen innosta pinkeänä. Japanin matka toteuttaa yhden pitkäaikaisimmista haaveistani.
Japani on kuulunut kiinnostuksen kohteisiini jo pitkään. Rakkaus japanilaiseen animaatioon on kulkenut mukanani lapsuudesta saakka ja elää vahvana. Japanin kieltä taas opiskelin yliopistossa vain silkan ilon vuoksi ja hihkuin riemusta, kun aloin hallita hiraganojen käytön ja (mielestäni) monimutkaisia lauserakenteita, joihin en saanut apua muista tutuista kielistä. Kun yliopiston kurssit oli käyty läpi, vietin monta vuotta opiskelematta lisää, kunnes viime vuonna löysin japanilaisen tandem-kaverin, jolle opetin suomea ja hän minulle japania. Onnistuimme vielä löytämään yhteisen opiskeluajan siten, että katkaisin työpäiväni tunniksi kielenopiskeluhetkeämme varten. Se oli ihanaa! Valitettavasti opiskeluparini on jo palannut takaisin kotimaahansa, mutta minulla on onneksi edes huojuva rohkeus käyttää turistijapaniani käytännössä. Jokainen innokas kielenoppija tietänee, miten siistiä on päästä käyttämään jotakin kieltä sinne, missä sitä puhutaan.
Minna Eväsojan Melkein geisha on pahentanut matkakuumettani turmiollisesti.
Toki matkustamiseen Pikkutyypin kanssa liittyy myös lisäjännitystä. Aiomme pyöriä Tokiossa ja sen lähiseuduilla ja esimerkiksi sujuva liikkuminen matkarattaiden kanssa tupaten täynnä olevassa metrossa nostattaa verenpainetta jo ajatuksen tasollakin. Äitini on myös muistuttanut taifuunien ja maanjäristysten vaaroista, ja vaikka ajattelenkin, ettei riskejä kannata paisutella mielessään, koska muuten ei uskalla tehdä mitään, niin toki uhkakuvat silti ajoittain raivaavat tiensä ajatuksiini.
Ylimpänä on silti innostus. Vihdoin! Haluan maistaa, haistaa, katsella ja kokea. Kuunnella kieltä, nautiskella oikein hyvää sushia, lepuuttaa silmiäni japanilaisessa puutarhassa ja nauttia siitä tunteesta, kun on oikeassa suurkaupungissa.
Onko linjoilla muita Japani-faneja? Mitä Tokioon matkaavan kannattaa ainakin käydä katsomassa? Entä oletko sompaillut lastenvaunujen kanssa Tokion kaduilla? Olen pelkkänä korvana!