Ajatukseni ilmastonmuutoskeskustelusta (Talebin tiivistäminä)

Tuntuisi oudolta kirjoittaa jostakin muusta kuin ilmastonmuutoksesta, koska olen monien tavoin lukenut viime päivät keskustelua IPCC:n raportista ja toimenpiteistä, joita nyt tarvitaan, jotta muutos saataisiin pidettyä 1,5 asteessa. Samat argumentit toistuvat puolin ja toisin. ”En tee mitään, koska toimeni ovat vain kärpäsen kakka/pisara valtameressä/hyttysen ininää/lisää oma metaforasi.” Ja toisinaan myös ”En tee mitään ennen kuin minua käsketään. Päättäjät päättäkää, koska minä ja minunlaiseni emme tule tekemään mitään ellei meitä pakoteta.” Sitten on niitä, jotka kokevat, että muutos lähtee alhaalta ylöspäin eikä vastuuta voi sälyttää vain taholle X, jos ei itse tee mitään. Kuulun itse jälkimmäiseen porukkaan ja kaivan taas jo aiemmin lainaamani Nassim Nicholas Talebin Skin In The Game -kirjan esiin palatakseni samaan lainaukseen: ”If your private actions do not generalize, then you can not have general ideas. This is not strictly about ethics, but information. If a car salesman tries to sell you a Detroit car while driving a Honda, he is signaling that the wares he is touting may have a problem.”

Toinen ajatus siihen, että omiin tekoihin ei kannata ryhtyä ennen kuin joku muukin ryhtyy: ”Clearly the defence given by people under such a situation is that they want others to do so as well – they require a systemic solution to every local perceived problem of injustice. I find that immoral. I know of no ethical system that allows you to let someone drown without helping him because other people are not helping, no system that says, ”I will save people from drowning only if others too save other people from drowning.” Which brings us to the principle: If your private life conflicts with your intellectual opinion, it cancels your intellectual ideas, not your private life.”

Aiheesta ovat kirjoittaneet mainiosti myös esimerkiksi toimittaja Jenni Frilander ja Suomen Luonto -lehden toimitus.

Kaikkien valinnoilla on merkitystä. Kaikkien panosta tarvitaan.