Best of näin kuluttajaa huijataan
Asia on ihan tiedossa: Meidän halutaan kuluttavan enemmän ja siksi yritykset tekevät tahallaan huonoja tuotteita tai tuotteita, joihin jää koukkuun ja joita tuntee siksi tarvitsevansa lisää. Tiedämme (vai tiedämmekö?) ehkä ostavamme kehnon, epäeettisen tai terveydellemme tarpeettoman tai jopa haitallisen tuotteen, mutta silti ostamme ja osoitamme, että tuotetta valmistavalla yrityksellä on kuluttajan hiljainen hyväksyntä. (Jos ei olisi, niin emme kai enää ostaisi kyseisten yritysten tuotteita.) Listasin tähän best of -listaan karuimmat mieleen tulevat tapaukset, joissa kuluttajaa on vedätetty. Tervetuloa raivostumaan!
Nestlé ja äidinmaidonkorvike
1950-luvulla Nestlé alkoi markkinoida kehitysmaihin äidinmaidonkorvikkeita möykäten samalla siitä, miten vitaminoitu korvike on äidinmaitoa parempi vaihtoehto. Toiminnan seurauksena useat äidit luopuivat imettämisestä ja puutteellisesti steriloidut tuttipullot aiheuttivat ripulitartuntoja ja köyhyyden vuoksi imetyksestä luopuneet äidit joutuivat juottamaan lapsilleen maidon sijasta vettä. Ensimmäiset raportit toiminnan seuraamuksista julkaistiin jo samalla vuosikymmenellä, mutta Nestlé ja useat muut ylikansalliset yritykset jatkoivat toimintaansa siitä huolimatta.
Seuraava lainaus on Maailman kuvalehden artikkelista, jota käytin tässä oman muistin lisäksi päälähteenäni ja jonka pääset lukemaan tästä: ”Yksinomaan Nestléllä oli palveluksessaan 5 000 sairaanhoitajan univormuja muistuttaviin asuihin pukeutunutta naista, jotka kiersivät myymässä äidinmaidonkorvikkeita tuoreille äideille. Erään Nigeriassa tehdyn tutkimuksen mukaan 96 prosenttia pulloruokintaan siirtyneistä naisista uskoi, että ”sairaanhoitaja” oli neuvonut heitä tekemään niin. Jakamalla massiivisia ilmaisia tai puoli-ilmaisia korvike-eriä ja erilaisia lahjoja sairaaloille ja terveyskeskuksille, Nestlé ja muut pullomaitoyhtiöt tekivät myös kolmannen maailman lääkäreistä ja terveystyöntekijöistä omia myyntimiehiään.”
Nestléä kohtaan kohdistettiin 70-luvulla voimakas boikotti (pelkästään Yhdysvalloissa 25-30 miljoonaa ihmistä), mutta 1996 kirjoitetun artikkelin mukaan Nestlé jatkoi puoli-ilmaisten korvikepullojen jakamista kehitysmaiden synnytyssairaaloihin vielä sen kirjoitusajankohtana. Tämän Kansan uutisten 2013 kirjoitetun artikkelin mukaan Nestlé on jatkanut korvikkeiden aggressiivista markkinointia vielä ainakin Kiinassa, Laosissa, Pakistanissa ja Ecuadorissa. Artikkelista selviää myös muita syitä suhtautua Nestléen varauksella. Miten tällä vuosikymmeniä epäeettisesti toimineella yrityksellä sitten menee? Kansan Uutisten artikkelin tietojen mukaan ”ihan kivasti”: ”Sveitsissä päämajaansa pitävä Nestlé on maailman suurin elintarvikeyritys, maailman suurin pullotetun veden myyjä, maailman suurin vauvanruokien valmistaja ja maailman suurimman kosmetiikkayhtiön L’Oréalin toinen pääomistaja.”
Ford ja muut tekniset laitteet ja suunniteltu vanheneminen
Dokumentti Hehkulamppuhuijaus (The Light Bulb Conspiracy, Espanja 2009) esitteli monille käsitteen suunniteltu vanheneminen, mikä tarkoittaa siis sitä, että yritys suunnittelee ennalta laitteen käyttöiän siten, että kuluttaja joutuu ostamaan mahdollisimman pian uuden. Esimerkiksi tulostimista löytyy sivulaskureita, joiden tultua täyteen, tulostin lakkaa toimimasta. Jo 1920-luvulla hehkulamppuvalmistajat sopivat menekin lisäämiseksi tuntimäärän, miten pitkään hehkulamppu saa kestää (tuhat tuntia) ja tämän Wikipedia-artikkelin mukaan myös Ford alkoi tietoisesti valmistaa vähemmän kestäviä automalleja samoihin aikoihin. Nailonsukkahousuista taas alettiin tehdä helposti repeytyviä 1950-luvulta lähtien. Vaan osataan sitä nykyäänkin: Apple myönsi vuodenvaihteessa hidastaneensa tahallaan vanhempia puhelinmallejaan ja puolustautui sillä, että tarkoituksena oli saada puhelinten akut kestämään pidempään.
Kannattaa tsekata myös Iltalehden haastatteleman Helsingin yliopiston kuluttajaekonomian lehtori Minna Aution kommentit aiheesta tässä artikkelissa. Hän muun muassa toteaa, että kyseessä ei ole yritysten salaliitto, vaan koska tekniikka kehittyy nopeasti, yritysten ei edes kannata valmistaa pitkäkestoisia tuotteita, koska kuluttajan silmissä ne alkavat näyttää nopeasti vanhanaikaisilta. Varmasti väite pätee joihinkin kuluttajiin, mutta väitän, että maailmassa on myös suuri joukko turhautuneita ihmisiä, jotka olisivat halukkaita käyttämään puhelimiaan tai tulostimiaan pitempään kuin kaksi vuotta.
Apple, Sony ja versioiminen
Tässä Helsingin Sanomien artikkelissa tietotekniikka-asiantuntija ja tietokirjailija Petteri Järvinen kertoo tahallisesta laadun heikentämisestä. Esimerkiksi Apple, Sony, BMW ja Microsoft ovat harrastaneet versiointia, jossa eri hintaluokkien tuotteet versioidaan samasta laitteesta ja halvemmasta tehdään tahallaan heikompi. ”Tunnettuihin tapauksiin kuuluu esimerkiksi eräs IBM:n laserprintteri, jonka halvempi malli toimi puolet hitaammin kuin kalliimpi. Kuluttajat nostivat metelin, kun paljastui, että laitteet olivat identtiset, mutta halvempaa oli hidastettu tahallaan”, artikkelissa kerrotaan.
Bubbling under:
Vauvanruoka ja lisätty sokeri
Jos ostaa vauvalle kaupan hedelmäsoseita, kannattaa pitää silmät auki. Kuten tässä HS:n artikkelissakin mainitaan, joissakin Suomen Nestlén vauvanruoissa on lisättyä sokeria. Kyse ei ole varsinaisesta kuluttajan huijaamisesta, koska löytyyhän sokeri pakkausselosteesta, mutta itse ainakin olisin lähtökohtaisesti olettanut, ettei pikkuvauvanruokiin laiteta lisättyä sokeria: Onhan se suositusten vastaista. Itse hedelmäsoseita tehdessä on myös helppo huomata, miten pienikin määrä banaania makeuttaa suuren määrän sosetta. ”Kuluttajapalautteiden ansiosta olemme päättäneet olla jatkossa kehittämättä marja- ja hedelmäsoseita, joissa on lisättyä sokeria”, Nestléltä kerrotaan. Hieno juttu, että kuluttajapalautteella on merkitystä. Mielestäni asiaan olisi pitänyt silti puuttua jo tuotteen suunnitteluvaiheessa.
Samassa artikkelissa myös Semperin edustaja toteaa, että heillä käytetään mehutiivistettä joissakin tuotteissa ”lähinnä rakenteen ja maun vuoksi”. Itse ajattelen, ettei vauva osaa kaivata lisättyä sokeria, jos ei ole koskaan sitä saanut ja siihen tottunut. Marjat ja hedelmät maistuvat makeilta muutenkin. Tiivisteen vaikutuksesta rakenteeseen en osaa sanoa.
Sokerin määrän lisääminen mehutiivisteellä tuntuukin välillä lähes kieroilulta. Itse erehdyin ainakin aikanaan ostamaan Arlan Luonto+ -jogurttia, jonka pakkaus näin lisähuomautuksena on muuten kauniin luonnonläheinen ja kuvitus lapsia houkutteleva, koska pakkauksessa lukee sen sisältävän vain hedelmien sokeria. Tuoteselostetta tarkemmin syynäämällä selviää, että tuotetta on makeutettu ihan surutta (9,3 g sokeria sadassa grammassa) hedelmämehulla, joten mistään terveystuotteesta ei ole kyse.
Tiedän toki, että kaikki vanhemmat eivät suhtaudu sokeriin samalla tavoin. HS:n jutussakin Semperin edustaja toteaa, etteivät suomalaiset vanhemmat ole olleet sokerista yhtä huolissaan kuin ruotsalaiset kohtalotoverinsa. Ulkomailla asuvan siskoni jutuista olen myös oppinut, että muualla sokeriin ei todellakaan suhtauduta yhtä kurttuotsaisesti kuin Suomessa: Hän kertoi, että Espanjassa esimerkiksi kaurahiutaleissa saattaa olla sokeria, joten edes lapsen puurotarpeita ostaessa ei voi unohtaa tuoteselostetta, jos haluaa olla tarkkana lapsensa syömästä sokerimäärästä. Keksi on kuulemma myös ihan vakio ainesosa espanjalaisissa hedelmäsoseissa. Jos lapsen syömä sokeri kiinnostaa, muistutan siis pysymään kärppänä valintoja tehdessä, niin Suomessa kuin muuallakin.
Uskon muutenkin, että muutaman vuosikymmenen päästä tätä aikaa tullaan tarkastelemaan epäuskoisena siitä, millaisessa sokerikoukussa elimme ja miten turruimme siihen, että ihan arkisiakin tuotteita on makeutettu ihan holtittomasti ja paljon enemmän kuin olisi terveellistä.
Ajattelemisen aihetta:
Kauneudenhoitotuotteet ja janoinen iho
Luen tällä hetkellä kirjaa, jonka kirjoittajalla on voimakkaita näkemyksiä, joiden mukaan perinteinen kosmetiikkateollisuus valmistaa tahallaan tuotteita, esimerkiksi huulirasvaa tai ihovoiteita, jotka sotkevat ihon luontaista tasapainoa ja jättävät ihon janoamaan lisää tuotetta. Lopulta tuotetta on saatava lisää, koska iho tuntuu kaipaavan juuri sitä toimiakseen. Olen lukenut aiheesta vasta niin vähän, etten osaa sanoa siitä vielä juuta tai jaata, mutta jokainen joskus huulirasvakoukussa ollut myöntänee, että tällaiset väitteet herättävät ainakin ajatuksia.
Mitä ajattelet kokoamastani listasta? Millä täydentäisit sitä?