Huomioita kuluneen kesäkauden kulutustottumuksista
Yksi tämän blogin kulmakivistä on pyrkimys vastuullisempaan elämiseen ja kuluttamiseen ja siksi voisikin olla aika hieman raporteerata, miten sillä tontilla menee. Viimeksi kirjoitin aiheesta helmikuussa, ja sen jälkeen on tapahtunut joitakin muutoksia. Ensimmäisenä on varmaankin reilua läiskäistä pöytään, että perheeseemme syntyi kesäkuussa uusi jäsen, joten haaveet kokonaiskulutuksen rajusta pienenemisestä voi sitä myöten heittää romukoppaan. Toinen iso kulutustamme kasvattava seikka on varmastikin se, että muutimme isompaan asuntoon. ”Lämmitys on asumisen tärkein ympäristövaikutusten aiheuttaja”, todetaan Suomen ympäristökeskuksen ilmasto-oppaassakin, joten ihan mitättömästä detaljista ei ole kysymys. Pidetään siis nämä realiteetit mielessä, mutta samalla haluan mieluusti keskittyä miettimään niitä asioita, joita voimme tehdä sen puitteissa, mikä elämäntilanteemme nyt on.
Sähkönkulutus
Muutto sai viimein aikaan sen, että vaihdoimme ekosähköön. Koska asunto on suurempi ja siihen kuuluu oma sauna, myös sähkönkulutus on kasvanut jonkin verran. Talvella ero sähkönkulutuksessa verrattuna entiseen näkynee selvemmin, kun lämmitettäviä huoneita on enemmän kuin ennen. Peruslinja sähkönkulutuksessamme on sama kuin ennenkin: Pesemme täysiä koneellisia eikä pesukoneiden pyörittäminen ole jokapäiväistä. Vaatteet ja petivaatteet kuivatetaan pyykkitelineellä eikä koneellisesti. Televisiota ei pidetä huvikseen auki (koska sitä ei ole) ja niin edelleen.
Auringonnousu makuuhuoneen seinällä.
Liikkuminen
Kävin kevään autolla töissä, koska se säästi niin paljon päivittäistä aikaa, mutta nyt äitiysloman alettua olemme siirtyneet taas pääosin julkisiin, mikä tietysti on muutenkin Helsingissä kätevintä. Pitemmät matkat Helsingin ulkopuolelle tehdään autolla, mutta esimerkiksi kauppareissuja ei.
Tavarat ja huonekalut
Sitouduin helmikuussa ostamaan itselleni tänä vuonna maksimissaan 12 esinettä, ja olen ilokseni saanut pidettyä sopimuksesta kiinni. En ole listannut paperille ostamiani tavaroita, mutta pystyn helposti palauttamaan ne mieleeni: raskausfarkut, seinäkalenteri, toiset raskausfarkut (koska Lidlistä ostetut repesivät heti, lempo soikoon!), lumilapio, Maanantaimallin korvikset ja keittiöliina. Oman määritelmäni mukaan toisia raskausfarkkuja ei lasketa 12 esineeseen, koska ne hankittiin rikki menneiden tilalle ja korvikset taas valitsin itse, ja Jii halusi ostaa ne äitienpäivälahjaksi, joten en tiedä, lasketaanko ne tässä listauksessa. Ehkä. Joka tapauksia ostoksia itselle on kertynyt 4-5, joten ihan järjen rajoissa ollaan.
Huonekalujakin olemme hankkineet uuteen kotiin, vaikka niitä en omiksi ostoksikseni laskekaan. Lahjoitimme vanhan ruokapöydän tuoleineen Kierrätyskeskukselle ja ostimme nykyisen kotimme edelliseltä asukkaalta tänne sopivan suuremman keittiönpöydän, joka oli ihan nappiostos. Myimme myös vanhan keikkuisan Ikea-sänkymme Facebookissa ja ostimme vanhoille patjoille paremman sängynrungon. Ostimme myös vuodesohvan, jolla vieraat saavat lattiapatjan sijasta nukkua tästä eteenpäin. Lisäksi olemme ostaneet 2 lamppua uutena, 2 parveketuolia käytettynä, Lundia-hyllyn käytettynä ja pimennysverhoja, joista osa oli käytettyjä ja osa uusia. Ostimme myös peikonlehden ruukkuineen nettikirppikseltä, aurinkokennolla toimivat parvekevalot ja kolme taulunkehystä. Lista tuntuu melko huimaavalta kun sen näin luettelee, mutta olen kyllä tyytyväinen ostoksiin, jotka vaikuttavat pitkäikäisiltä ja laadukkailta eivätkä syntyneet missään hairahdusmielialassa. Jos muuttaa isompaan asuntoon, niin väkisinkin törmää siihen, että vaikka juuri lamppuja tarvitaan yhtäkkiä enemmän.
Isommalle lapselle olemme ostaneet joitakin ikäkauteen liittyviä juttuja: potkupyörän, jalkapallon, lisäosia junarataan (käytettynä), Muumipappa-pehmon ja 2 palapeliä uutena. Lisäksi ”vauva toi” hänelle kotiin tullessaan Brion hakan. Listassa on useampi lelu, vaikka noin vuosi sitten linjasimme, että emme osta lapselle uusia leluja ennen kuin hän keksii itse pyytää niitä. Toisaalta puolustuksekseni on sanottava, että emme ole mielestäni ostaneet hänelle muuta tavaraa ja että näistä mikään ei ole tuntunut turhuudelta. Potkupyörä on mainio kapistus tasapainon opetteluun; jalkapallo on lapsesta ihan mieletön; junarata on mielekkäämpi, kun siihen saa vähän vaihtelua; Muumipapan lapsi sai vastineeksi, kun vei urheasti vanhat tuttinsa Muumikauppaan ”muumivauvoille”; palapelejä teemme joka päivä useamman kerran ja vauvan antama lahja mukavoitti varmasti vauvan kotiintulon aiheuttamaa hämmennystä. Kas näin sitä ihminen oikeuttaa itselleen uusien ostosten tekemisen. Vaikka esineet eivät herätäkään katumuksen tunteita, olisi jalkapallon, hakan, pyörän ja palapelit hyvin voinut ostaa käytettyinä, jos olisi viitsinyt paneutua asiaan. Pyörää metsästinkin Facebookin kirppiksiltä, mutta kun sopivaa ei alkanut löytyä, ostimmekin uutena. Vaikka tavaran ostaminen netistä käytettynä onkin melko helppoa, se ei ole täysin vaivatonta, koska sopivaa kohdetta saattaa joutua kyttäämään hyvän tovin ja joidenkin tuotteiden kohdalla pitää olla todella nopea. Tämä lienee syy sille, että niin monet kuitenkin päätyvät hankkimaan uuden tuotteen käytetyn sijasta.
Uudelle vauvalle olemme hankkineet äitiyspakkauksen lisäksi vaunut, sitterin, sängyn, sukkahousut, vauvakirjan ja kahden tutin pakkauksen, joista käytettyinä kolme ensin mainittua ja uutena kolme jälkimmäistä. Vaunuostokseen päädyimme lopulta, kun vanhoihin ei saanutkaan liitettyä ”kaikille vaunuille tarkoitettua” seisomalautaa. Sängyn taas ostimme siksi, että haluamme pitää kaksivuotiasta vielä pinnasängyssä, koska se on edelleen hyvän kokoinen eikä rehellisesti sanottuna juuri nyt vauvan synnyttyä huvita alkaa jännittää, pysyykö lapsi yöllä herätessään sängyssään vai kipittääkö suoraan perhepetiin. (Aika vaikea hei arvata!) Näin sivuhuomautuksena Pikkutyyppi heräsi kerran yössä ennen tutin käytön lopettamista, mutta siirtyi nukkumaan ehjiä öitä tutittomuuden myötä. Vauvan tultua taloon yöherääminen palasi takaisin, mutta hän ei herää Tirppaan vaan ihan omia aikojaan, ehkä tarkistamaan, että isän tai äidin syli on lähellä.
Vauvantamineista sen verran, että ensimmäiset viikkonsa beibi on viihtynyt Pikkutyypin vanhoissa vaatteissa ja kavereilta saaduissa lainabodyissa. Hurraa-huuto lainaamiselle! Toisen lapsen julma kohtalo on muutenkin edustaa esikoisen nuhjustamissa vaatteissa ja leikkiä esikoisen kuolastamilla leluilla, eikä Tirpan osa ole sen auvoisempi. Vanhemman näkökulmasta on kerrassaan ihanaa, kun ei tarvitse jännittää, onko kausivaatteita tai vauvantarvikkeita tarpeeksi: oi kyllä, kaikkea on!
Lapset ovat toki saaneet myös lahjoja, kun läheiset ovat tulleet katsomaan vauvaa. Lahjominen on onneksi ollut vähän maltillisempaa nyt toisen lapsen myötä ja osa lahjoista on ostettu käytettynä, mistä olimme erityisen tyytyväisiä. Itse veimme läheiseen vauvaperheeseen ensikatsomisreissulla kaffepullaa ja suklaata ja he tekivät meille samoin. Yhdeltä ystävältä saimme vaippoja, jotka nekin ovat ässä lahja, jos tietää perheessä niitä käytettävän.
Herukkakulho siirtää tekstin aiheen sujuvasti vaipoista elintarvikkeisiin.
Syöminen ja juominen
Tälle sektorille ei kuulu hirveästi uutta – ellei sitten lasketa uutisarvoiseksi asiaksi, että nyt imettäessä ruoantarpeeni tuntuu vastaavan nälkäisen hyeenalauman tarpeita, mikä ilmenee esimerkiksi akuuttina suklaahimokohtauksina. Onneksi tämäkin on vain vaihe, suklaa kun harvoin on mikään supereettinen tai -terveellinen valinta. Ai niin, ilmenee äidin hyeenanälkä toki niinkin, ettei Pikkutyypin iltapuuroista jää jäljelle pisaraakaan, vaikka hän ei jaksaisikaan syödä kaikkea loppuun itse. Jo ennestään pieni ruokahävikkimme on siis vieläkin pienempää.
Teemme edelleen sekä liha- ja kalaruokia että kasvisruokaa ja vegaanisia ruokalajeja. Minun ja Jiin eriävät näkemykset ihanneruokavaliosta varmistavat sen, että liha ja kala pysyvät luultavasti mukana jatkossakin, toivottavasti koko ajan harkitumpina ja kriittistä katsetta kestävämpinä valintoina. Haluaisimme myös koko ajan vähentää prosessoidun ruoan syömistä, mutta kyseessä ei ole mikään yhden yön aikana tapahtuva täyskäännös vaan hitaampi muutos.
Viimeisimpien aikojen hittiruokia ovat olleet tomaattikeitto, pinaattipannukakku ja kalasoppa. Aika arkisella setillä mennään siis. Hyödynsimme kesällä myös useamman kerran Helsingin kaupungin lapsille tarjoamaa puistoruokailumahdollisuutta, mistä jäi todella positiivinen mieli. Lautasillemme on päätynyt kesän aikana paljon sesongin kasviksia ja marjoja, mistä voi siitäkin olla tyytyväinen. Helmikuun kulutusta käsittelevässä postauksessa mainitsin meidän mieltyneen kaupan pakkasosaston vihannessekoituspusseihin niiden helppouden vuoksi, mutta into taisi olla lyhytaikainen, sillä en edes muista, koska viimeksi olisimme ostaneet niitä. Tuoreet vihannekset houkuttavat enemmän. Emme ole vielä hakeutuneet REKO-ringin asiakkaiksi uudella asuinalueellamme, mutta ehtiihän sitä. Suunnitelma sopisi hyvin yhteen sen kanssa, että haluamme siirtyä koko ajan kauemmas tehotuotetusta lihasta.
Hankimme muuten tovi sitten hiilihapotuslaitteen, kun Jii sai minut vakuutettua, että kuplavesien kantaminen kotiin on pöhköä. Olemme olleet laitteeseen erittäin tyytyväisiä, ja tuntuu mukavalta tuottaa vähän vähemmän muovijätettä.
Kotihommat
Hauska huomata helmikuun postauksen suunnitelmia lukiessa, että olemme tosiaan siirtyneet kodin pesuaineissa ekovaihtoehtoihin. Joku ikkunanpesuainepullo (Miksi ikkunoille muka tarvitaan erillinen aine?) on ehkä vielä jotakin vanhaa tököttiä, mutta astiat ja vaatteet pesemme ekoaineilla. Tiskikonetableteissa ensimmäinen kokeilu ei tuottanut toivottua tulosta, vaan astiat jäivät likaisiksi. Nyt toisena kokeilussa ovat Sonettin tabletit, jotka puhdistavat hyvin. Siskoni vielä vinkkasi, että tabletit voi puolittaa kätevästi saksilla, kun olin ajatellut, että hommasta tulee karmeaa nyhräämistä ehkä veitsenkin kanssa. Ah, helppous. Pyykit pesemme Ole hyvä -merkin hajusteettomalla pesuaineella. Haluaisin kokeilla myös paljon kehuttua Ecodoo-merkkiä, joten ehkä se on vuorossa seuraavaksi.
Edit 9.10.2019: Pitempiaikainen kokemus Sonett-pesutableteista on osoittanut,,ettei kokonaisen tabletin pesuteho aina riitä, kun kyseessä on vaikkapa likainen kattila tai uunivuoka. Liotus on siis rehdin likaisissa astioissa suositeltavaa, jos halajaa hyvän pesutuloksen.
Myös meikeissä ja ihonhoito- ja pesutuotteissa olen koko ajan siirtynyt kohti luonnonkosmetiikkaa ja löytänyt sieltä jo sekä suosikkeja että huteja, mutta jätän aiheeseen liittyvät pohdinnat muihin postauksiin.
Harrastaminen, matkustaminen ja hummailu
Hah haa, niin mikä? Meillehän syntyi juuri vauva. Hummailu keskittyy lähinnä leikkipuistoihin, rannoille ja kauppareissuihin. No ei vaan, olemme nähneet kyllä ystäviä, käyneet ulkona syömässä ja tehneet jopa reissun mökille, mutta sanoisin, että hurvitteluhommat ovat tällä hetkellä hyvin pienimuotoisia. Haaveilemme kyllä koko perheen Tallinnan-reissusta tässä syksyllä, kunhan ensin hankimme Tirpalle passin. Nyt harrastuksemme keskittyvät lähinnä yhdistettyihin juttelu- & vaunulenkkeihin lasten kanssa, salilla käymiseen (Jii ja toiv. pian minäkin) ja lukemiseen (Jii on tilannut joitakin uusia kirjoja, minä luen toistaiseksi vanhoja). Silläkään saralla ei siis ole käynnissä mikään kreisi kulutusjamboree.
Mitä seuraavaksi?
Ensimmäisenä tulee mieleen, että ruokasektorilla on vielä ihan röykkiöittäin parannettavaa. Nyt Tirpan syntymän jälkeen olemme hylänneet vanhan kelpo systeemimme, jossa suunnittelimme viikonloppuna aina arkipäivien ruoat valmiiksi. Tapa säästi sekä rahaa että mielikuvitusta (hermoista puhumattakaan) ruokakaupassa, joten haluan siirtyä siihen takaisin mahdollisimman pian. Viime vuonna sitouduin opettelemaan lisää kasvis- ja vegaanisia ruokia ja opettelinkin, mutta ei voi kyllä vieläkään sanoa, että pääni olisi repeämässä hallitsemistani ihanista vegaanisista ruokalajeista. Ideoita otetaan vastaan kommenttiboksin puolella! Viimeksi löysin loistavan Chocochili-blogin kommenttien avulla.
Toinen iso tavoitteeni liittyy siihen, ettei kotiimme valuisi kuin huomaamatta lisää tavaraa. Muutto konkretisoi hyvin sen, miten paljon rompetta säilytämme rakkaiden neliöidemme sisässä. Osa tavaroista on harkittuja ja ihania, osa kulkee mukana laiskuuden tai luopumisen hankaluuden takia. Voisin esimerkiksi taas alkaa listata kotiin hankittavia juttuja ja lisäksi haluaisin aloittaa taas minimalismipelin, jonka avulla sain viimeksi vihdoin karsittua esimerkiksi vanhat luentomuistiinpanot ja liudan turhiksi käyneitä nostalgiaesineitä. Palaan aiheeseen pian, kun olen miettinyt toteutuksen valmiiksi.