Jotain lainattua: Kieli- ja kulttuuriympäristön vaikutuksesta aivoihin

Ostin Dick Swaabin kirjan We Are Our Brains – From the Womb to Alzheimer’s (2014) ollessani raskaana ja tiedonjanoinen siitä, mitä aivoissa tapahtuu raskauden ja synnytyksen aikana. Kävi ilmi, että liekehdin kirjan muistakin osuuksista: esimerkiksi ihmisen hormonitoiminta muutenkin kuin raskausaikana aina ja kaikkialla on ihan käsittämättömän mielenkiintoista! Kirja on vieläkin kesken, koska aivotoiminnasta lukeminen englanniksi ei tunnu aina rentouttavimmalta vaihtoehdolta silloin, kun aikaa lukemiselle ilmestyy kulman takaa. Silti ajattelin kaivaa sen nyt takaisin lukuun, koska muistan viime vuonna lukiessani vain referoineeni sisältöä koko ajan ääneen Jiille, koska olin niin ällistynyt milloin mistäkin.

Olisin voinut valita kirjasta vaikka mitä kohtia, mutta valitsin tämän kieleen ja kulttuuriin liittyvän, koska se kuuluu osastoon ”Kuuntele nyt tätäkin! Kuin jännää!”.

”Our linguistic and cultural environments don’t determine only which brain systems are involved in language processing but also how facial expressions are interpreted and how we scan images and their surroundings. Japanese and New Guineans, for instance, find it difficult to distinguish between a face expressing fear and a face expressing surprise. When surveying a scene, Chinese individuals, unlike Americans, don’t focus on a single object at a time but look at it in relation to its surroundings. When doing mental arithmetic, the Chinese use different parts of the brain than Western Anglophones. Both use the same Arabic numerals and the lower region of the parietal lobe, but English speakers make more use of language systems to process numbers, while Chinese speakers make more use of visual motor systems. This can be explained by the fact that Chinese grow up learning characters.”