Jotain lainattua: Raskaana Japanissa
Mainitsin Japani-postauksessani, että olen hotkaissut Minna Eväsojan Melkein geisha -kirjan lääkkeeksi matkakuumeeseeni. Kirja on mitä ihanin kurkistus siihen, miten teetaidetta väitöskirjaansa varten Japanissa opiskellut suomalainen uppoutui kokemus kokemukselta maan tapoihin ja kulttuuriin. Kokemukset esimerkiksi pikkutarkasta tohvelienkäyttöetiketistä, kalligrafiaharjoituksista tai tungettelevasta vuokraemännästä on kirjoitettu omiksi luvuikseen, ja siksi kirjaa on mahdollista lukea paloissa kuin sarjaa lyhyitä kolumneja. Minua kiinnosti kirjassa kaikki. Teetaiteen yksityiskohdat, kylmissä japanilaisissa taloissa lämpimänä pysyminen ja ne monet kiusalliset tilanteet, joihin ulkomaalainen, gaijin, voi Japanissa joutua, kun ei vaikka tiedä, miten kala syödään oikealla tavalla, että asemilla ihmisiä junaan tuuppivat henkilöt tekevät sitä työkseen ja ettei sensein kysyessä oppilailtaan ruokatoiveita voi todellakaan kertoa ääneen, mitä haluaisi syödä. Lämmin suositus Minna Eväsojan kirjalle!
Kirja poseeraa tässä toisen Japani-fiilistelyyn sopivan kirjan, Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin -kirjan, kanssa. Kankimäeltä on muuten ilmestynyt uusi kirja. Taidan etsiä senkin käsiini mahdollisimman pian.
Valitsin tähän lainauksen kirjan raskaana olemista käsittelevästä luvusta, sillä ihastelin lukiessani esimerkiksi sitä, miten Japanissa sairautta hoidetaan aina monipuolisemmin kuin keskittymällä vain vaikka särkevään päähän. Raskaus ei tietenkään ole sairaus, kuten klassikkototeamus kuuluu, mutta senkin suhteen kiinnitetään huomiota ihmisen vointiin kokonaisuutena eikä vain siihen, sattuuko selkä. Sairaus on Japanissa tabu ja ihmiset karttelevat sairastavaa henkilöä, mikä kuulostaa todella ikävältä ja minkä voisi kuvitella vain pahentavan sairastavan oloa. Vaikka sairauksiin suhtautuminen hämmensi minua, kuitenkin niiden hoitamisessa viehätti ajatus siitä, ettei Japanissa anneta ensimmäisenä ihmiselle antibioottikuuria tai rajuja kipulääkkeitä, vaan Eväsojan mukaan vaikkapa lihaskipuja hoidetaan ensisijaisesti joogan tai akupunktion avulla. Myös luontaistuotteet ja mielenvoiman hoitaminen kuuluvat usein pakettiin. Seuraava tekstinpätkä oli mielestäni erityisen sympaattinen:
”Japanilaisessa raskausseurannassa kiinnitettiin lisäksi suurta huomiota mielen hyvinvointiin. Joka kuukausi sain uuden tehtävän seuraavalle tapaamiselle, kuten ”katsele kaikkea kaunista”, ”käy museoissa ja puutarhoissa” tai ”kuuntele sopivaa musiikkia”. Sachikon kehotuksesta aloin harrastaa kukkien asettelua. Jopa Sensei ja Vaimo olivat niin innoissaan raskaudestani, että Sensei etsi minulle hyvän kukkienasetteluopettajan läheltä silloista kotiani, jotta en rasittuisi liikaa pitkistä matkoista. Kun sikiö tuli musiikillisesti otolliseen ikään, menin synnytyslääkärin kehotuksesta levykauppaan hankkimaan musiikkia raskaana oleville. Ystävällinen myyjä ohjasi minut kohtaan, jossa oli hyllymetreittäin levyjä otsikolla: ”Raskausajan musiikkia”. Levyn valinta ei ollut helppoa, sillä musiikin avulla saattoi vaikuttaa tulevan lapsen lahjakkuuteen. Valittavana oli muun muassa musiikkia, jonka avulla saattoi vahvistaa lapsen taiteellisia, matemaattisia tai luonnontieteellisiä taitoja. Minä valitsin taiteen tutkijana ”taiteellisen linjan”. Minua myös kehotettiin juttelemaan vauvalle ja silittelemään vatsaa. Olen kuuliainen oppilas ja käytin tunnin aamulla ja tunnin illalla vauvani kanssa puuhasteluun. Aamulla joogasin annettujen ohjeiden mukaan ja kuuntelin klassista musiikkia, jonka piti kehittää taiteellisuutta vauvassa ja rentouttaa äitiä. Illalla juttelin vauvalle ennen nukahtamista. Raskausaika Japanissa alkoi olla jo kuin täysipäiväistä työtä, ja tieteen tekeminen uhkasi jäädä vähemmälle. Mielenkiintoista kyllä, yhä edelleen tämä lapsi haluaa, että käyn hänen viereensä illalla ja juttelemme.”