Jotain lainattua: Self helpiä kahden vuosituhannen takaa
Käytin tänään joululahjalahjakorttini ja sain elämäni ensimmäisen selkähieronnan. Ihan mahtava ja rentouttava kokemus. En päässyt salakavalasti nukahtamaan, sen verran vauvankanniskelulihakset tekivät kipeää, mutta lihasten liikuttelu tuntui kyllä niin taivaalliselta, että menisin uudestaan. Mies (tästä lähtien Jii, koska tuntuu oudolta sanoa koko ajan mies) ja vauva (tästä lähtien Pikkutyyppi, koska tuntuu oudolta sanoa koko ajan vauva) odottivat minua kahvilassa, ja siitä jatkoimme kirjakauppaan, josta Jii haki onnesta hihkuen Juhana Torkin uuden Seneca-suomennoksen. Kirjojen ostamista emme ole muuten sanottavammin vähentäneet, mutta Jii on kehittänyt niihin omat ostosääntönsä, joihin palaan ehkä myöhemmin. Mutta takaisin Senecaan. Siinäpä vasta kirjoittaja, jonka teksti tuntuu tuoreelta vielä vuosisatojenkin päästä. Kirjan teksteistä puhuessamme sain idean, että voisin kirjoittaa blogiin lainauksia, jotka kolahtavat jollakin tapaa. Seneca on sopivan tymäkkää tekstiä ensimmäiseksi lainaukseksi. Alla oleva teksti käsittelee kiirettä.
”Nykyisyys koostuu vain yksittäisistä päivistä, nekin pienistä hetkistä, kun taas menneisyyden kaikki päivät saapuvat paikalle käskystäsi, ne suostuvat sinun harkintasi tutkittaviksi ja pidäteltäviksi. Mutta kaikkeen tähän kiireisillä ei ole aikaa. Vaatii rauhallisen ja vakaan mielen, että voi käydä läpi elämänsä kaikkia vaiheita. Kiireiset mielet ovat kuin ikeen alla, ne eivät kykene kääntymään ja katsomaan taaksepäin. Näin kiireisten elämä valuu tyhjyyteen. Vaikka kaataisit kuinka paljon astiaan, ei auta, jos siinä ei ole pohjaa, joka ottaa vastaan ja pitää kaadetun. Samaan tapaan vaikka ihmisille annettaisiin kuinka paljon elämää, ei se hyödytä, jos ei ole kohtaa mihin se asettuisi; se valuu ulos mielen koloista ja halkeamista. Nykyhetki on mitä lyhyin, niin lyhyt että joistakuista näyttää kuin sitä ei olisikaan. Se on näet aina liikkeessä, virtaa, kiitää eteenpäin. Se lakkaa olemasta jo ennen kuin se on tullut, eikä se siedä pysähdystä yhtään enempää kuin taivaankansi ja tähdet, joiden levoton ja jatkuva liike ei anna niiden hetkeksikään pysähtyä aloilleen.
Kiireisten ihmisten ulottuville jää siis vain nykyhetki, ja sekin on niin lyhyt, etteivät he saa siitä kiinni. Näin sekin viedään noilta, joiden mieli harhailee moneen suuntaan.”
Pian pääsee saunaan. Mainiota viikonloppua!