Kuluttajan satunnaisia huomioita Japanin matkalta

Kirjoitin muistiin kuluttamiseen liittyviä huomioita viime kesän Toscanan matkaltamme, ja nyt pohdin, että voisi olla mielenkiintoista tehdä samanlainen muistio Japanin reissustakin. Siispä satunnaisia omaan ja japanilaisten kulutukseen liittyviä huomioita, olkaa hyvät:

• Kuten viime matkallakin, myös tällä kertaa mukanamme oli jäätävä kasa valmisruokia Pikkutyypille. Päädyimme ratkaisuun, sillä meitä jännitti se, miten varmaksi pystymme selvittämään, onko paikallisissa ruoissa kananmunaa, joka oli lapsella täyskiellossa vielä ennen matkaa. (Sittemmin lapselle tehtiin Iho- ja allergiasairaalassa kananmuna-altistus, jonka seurauksena saamme nykyään alkaa totuttaa häntä ruokiin, joissa on kananmunaa.) Näin jälkeenpäin ajateltuna olisimme kyllä pärjänneet vähemmälläkin valmisruoalla. Suurimmassa osassa paikoista, joissa söimme, oli hyvin selkeää selvittää, oliko ruoassa kananmunaa. (Henkilökunta ymmärsi japaninkielisen kysymykseni ja yleensä sain hyvin selkeän vastauksen.) Sekajätettä syntyi siis taas aimo määrä, mutta lohduttaa sentään, että tulevaisuudessa voimme toimia toisin.
• Kaikkialla oli kovin siistiä, mutta roskapöntöt olivat silti usein kiven alla. Eniten näkyi pullojen ja tölkkien keräysastioita, ja ne olivat yleensä juoma-automaattien läheisyydessä. Muuta roskaa joutui usein kanniskelemaan mukanaan pitkiäkin aikoja. Siis jopa vaippoja (!), koska vessoissakaan ei aina ollut roskista, vaikka siellä olisi ollut vaipanvaihtopiste.
• Speaking of vessat, japanilaiset tuntuivat kuljettavan mukanaan pientä käsipyyhettä mahdollista vessareissua ajatellen. Tämän takia vessoista ei löytynyt roskapönttöä käsipaperille eikä useimmiten siis käsipaperiakaan. Ah, miten ekologista! Mutta että kuljettaa nyt vaippaa tai terveyssidettä mukanaan pitkin kaupunkia!

Kuvassa suosikkiautomaattikahvini ja Meijin suklaasienet hengaamassa Yoyogi-puistossa.

• Ainakin meidän lähiruokakaupoissamme sai olla kärppänä oman kangaskassin kanssa, ettei kassa ehtinyt latoa ostoksia pieniin valkoisiin muovipusseihin. Myös hedelmiä näki välillä yksittäispakattuina muoviin. Säilyvyyden takia, oletan?
• Maassa ei näkynyt tupakantumppeja, purkkia tai räkimisen jälkiä (yhhh). Tupakoimiseen liittyen harmillinen juttu oli kuitenkin, että tupakointi oli sallittua monissa muuten viihtyisissä ravintoloissa, mikä vaikutti ainakin meidän kohdallamme ratkaisevasti ruokapaikan valintaan.
• Hanavesi oli ainakin Tokiossa todella laadukasta, joten sitä joi oikein mielellään. Ravintoloissakin oli tarjolla hanavettä, mikä oli mahtavaa.
• Hotellissamme pelattiin ihme paperisten aamupalalipareitten kanssa, eli siis joka aamulle meillä oli erikseen omat henkilökohtaiset aamupalalipukkeet, jotka piti antaa työntekijälle, joka vaihtoi ne muovikortteihin, jolla aamupalapöytä varattiin. Tuntui todella vanhanaikaiselta!
• Sen sijaan oikein järkevältä tuntui hotellihuoneessa oleva muovitettu kyltti, jonka saattoi jättää aamulla sängyn päälle merkiksi siitä, että pedille toivoi vain petausta eikä petivaatteiden vaihtoa. Olisipa pyyhkeille ollut samanlainen ”Älä vaihda” -kyltti!
• Olin psyykannut itseäni etukäteen jonkin verran, etten sortuisi ostamaan kaikkea ihanaa vain siksi, että vihdoinkin pääsin Japaniin ja tiesin, että kaunista keramiikkaa, kirjoja, kirppisvaatteita, Miyazaki-fanituotteita ja söpöjä toimistovälineitä tulisi kyllä vastaan. Yllätyksekseni järki pysyi päässäni oikein hyvin ja taaperon kanssa matkustaminen takasi sen, ettei ostoksilla hengailuun oikein edes halunnut käyttää aikaa. Päädyimme ostamaan itsellemme kolme kirjaa, lapselle kaksi kuvakirjaa ja yhden kuvakirjan lahjaksi; lapselle kaksi käytännöllistä vaatetta (eikä mitään Totoro-asua, heh), yhdet housut tuliaisiksi ja minulle yhden paidan; 2 tarra-arkkia ja 2 teippipakkausta; lapselle hänen nimellään kaiverretut suloiset syömäpuikot muistoksi matkasta ja lisäksi sakea sekä erilaisia karkkeja ja raksuja tuliaisiksi. Lisäksi toimme yhden pehmo-Totoron ja viuhkan tuliaisiksi niitä pyytäneille. Ai niin, ja yhden muun Totoro-tuotteen tuliaiseksi myös. Eihän tuo nyt mikään mitätön lista ole, mutta odotin paljon pahempaa ja hirvittävää itsehillinnän kanssa kamppailua kaiken maailman krääsän edessä. Mielestäni selvisin haasteesta verrattain hyvin.
• Jotta teksti ei menisi vallan ylvästelyksi, niin todettakoon vielä maankamaralle palauttavana faktana, että en taaskaan osannut kieltäytyä lentoyhtiön ilmaislahjoista lapselle – en edes paluumatkalla, vaikka olimme jo menomatkalla saaneet samantapaisen suloisen Muumi-pikkupyyhkeen. Nyt vähän selkärankaa, muija! 

Oletko reissannut Japanissa? Minkä huomion lisäisit ehdottomasti tähän listaan?