Kulutusmuutos #10: Ostamme lapselle vaatteita vain tarpeeseen ja mieluiten käytettynä
Kirjoitinkin jo aiemmin, että aion minimoida omat vaateostokseni. (Jiillä ne ovat vähäisen kiinnostuksen takia minimissä muutenkin, joten hänen käytöksessään ei ole korjattavaa. Paitsi ehkä, että arkikenkiä voisi olla useammat kuin yhdet.) Kulutusmuutostekstin jälkeen en olekaan ostanut yhtään vaatetta* itselleni eikä asia ole kyllä pyörinyt mielessäkään. Paitsi sen kerran, kun olin hakemassa jotakin Stockalta ja mulla oli päällä mustaa ja harmaata ja näin maailman kaikki ihanat kesänväriset vaatteet yhtä aikaa ja olisin halunnut pysähtyä hipelöimään jokaista kukkakuosia (joita en juurikaan edes käytä). Muistin kuitenkin itselleni tekemäni ja blogiinkin kirjaamani sopimuksen ja jollakin ihme keinolla pystyin kävelemään vaatteiden ohi. Helppoa se ei, hyvät hyssykät sentään, ollut.
Ihan iisiä ei myöskään ole olla ostamatta Pikkutyypille kaikkia maailman ihanimpia vaatteita, joita vauvoille (Iik, pian pitää sanoa jo taapero!) tehdään. Olen kuitenkin pysynyt asiassa ruodussa (ihan alkuaikojen kirppissekoamisen** jälkeen) jopa niin hyvin, että tuntuu vähän falskilta puhua kulutusmuutoksesta. Tuntuu, että päätös on ikään kuin tehty jo aiemmin, vaikka se on jäänyt sanoittamatta ääneen. Haluan kuitenkin kirjoittaa aiheesta ja sopiihan se myös osaksi kulutusmuutosten sarjaa.
Pikkutyypin vakkaribodyja: kaksi alimmaista ovat molemmat sekä kirppislöytöjä että lahjoja, ylimmäinen on mielestäni äitiyspakkauksen ihanin vaate.
Olemme siinä(kin) mielessä hyvin onnekkaat vanhemmat, että meillä on Pikkutyyppiä vuoden vanhempi kummipoika, jonka vanhemmilta olemme saaneet niin läjittäin vertaistukea kuin lainavaatteitakin. Lisäksi saimme varsinkin vauvan ensimmäisinä kuukausina vaatteita lahjaksi. Emme ole siis joutuneet ostamaan tarpeeseen juuri mitään. Kuten meille hankittuja tavaroita listanneessa postauksessa mainitsinkin, olemme ostaneet lapselle itse noin 16 vaatetta, joista neljälle ei tullutkaan oikeaa tarvetta, koska helpommin puettavia*** vaatteita oli ulottuvilla. Tähän 16 vaatteen saldoon tuli pari viikkoa sitten lisää kaksi uutena ostettua vaatetta, kun olimme menossa mökille ja sää vaihtuikin helteisestä kylmäksi ja tuuliseksi. Jouduimme siis ihan oman huonon valmistautumisemme takia hankkimaan beibille kaulurin ja ohuen college-haalarin toiseksi kerrokseksi vaatteiden päälle. Molemmille tulee varmasti paljon käyttöä jatkossakin, mutta harmitti silti joutua ostoksille, kun kotona olisi ollut lämmintä kerrosta kylliksi. Jatkossa yritän huomioida Suomen kesäsään yllätyskäänteet paremmin.
Kulutusmuutokseni olkoon siis, että jatkossakin mietin lapsen vaateostokset tarkasti ja ostan tarpeeseen. Käytän vaatteita myös silloin, kun ne ovat vielä vähän reiluja, ja kokeilen niitä lapselle ajoissa. (Joidenkin vaatteiden kanssa kävi pikkuvauva-aikana muutaman kerran niin, että kun olin tuijottanut vain kokolapun merkintää, vaate ei sopinutkaan enää – tai sopi kuin tiukka hansikas, kun otin sen käyttöön.) Lisäksi toimin niin, että minun on helpointa hillitä ostoshaluni: En mene lastenvaateliikkeisiin fiilistelemään enkä selaa Facebookin kirppisryhmiä kuin silloin, kun etsin jotakin tiettyä. Kun ei näe ihania haalareita ja myssyjä, niitä ei myöskään himoitse. Ja Pikkutyyppihän on maailman suloisin, vaikka hänet pukisi säkkikankaaseen joka päivä. (Onneksi ei tarvitse!)
Miten teillä hillitään ihanien lastenvaatteiden ostamista?
*) Tekstin kirjoittamisen jälkeen olen ostanut yhdet ehjät tennarit hetkiin, jolloin on kiva pukeutua vähän siistimmin, koska kolmissa muissa on reikiä joko sisä- tai ulkopuolella. (Käytän niitäkin silti vielä esim. hiekkalaatikolla.)
**) Alkuaikojen pari kirppisreissua = 11 vaatetta, joista on käytetty aktiivisesti kaikkia paitsi neljää vaatetta ja 1 on vielä odottamassa Pikkutyypin kasvamista.
***) Etukäteen ajattelin, että esimerkiksi potkuhousuille tulisi käyttöä, mutta välttelinkin niiden pukemista, koska helpompiakin vaihtoehtoja oli saatavilla.