Kulutusmuutos #20: Rajoitan itselleni ostamani tavaran määrää
Viimeinen koko perhettä ja sukua koskeva kulutusmuutokseni antaa vain yksi aikuisjoululahja ja muuten lahjoa lähimmät lapset oli nerokas: Monelta ihmiseltä säästyi ihan konkreettisesti aikaa, hermoja ja rahaa, ja lisäksi joulusta ei lähtenyt mitään sellaista, mitä ilman ei voisi hyvin saavuttaa joulumieltä. Sain Jiiltä lahjakortin hierontaan ja se oli paras lahja, minkä näin äkkiseltään voin keksiä tähän hetkeen. En saanut yhtään esinettä ja hyvä niin. Pikkutyyppi sai useamman lahjan, vaikka tempautui jo ensimmäisen paketin lahjan mukaan niin, ettei enempiä olisi tarvittu. Ensi vuonna vähemmän saa riittää, kun lapsi on silloinkin vielä alle kolme.
Joulu tuntui siis itseltään ilman tavarapaljouttakin, ja se sai miettimään tavaroiden haalimista laajemminkin. Olen aiemminkin kertonut siitä, että minulla on ollut tapana listata kotiin hankittavia ja lahjoina vastaan otettuja esineitä muistiin. (Tuosta vanhasta postauksesta muuten selviää, että joulun 2017 uusien tavaroiden saldo oli noin 50 esinettä, joten en voi kuin nostaa maljan sille, että jouluna 2018 tuo määrä oli edelliseen jouluun verrattuna jo paaaaaljon pienempi [14 esinettä, jos oikein laskin, tosin yksi esine on tässä listauksessa esim. puinen osista koostuva juna-asema] ja koostui vain lapsen lahjoista.) Päätin tavara-aiheesta innostuneena laskea, montako esinettä ostin viime vuonna pelkästään itselleni ja sain saldoksi 19 tavaraa. Tarkennuksena kerrottakoon, että esineiksi ei listauksissani lasketa sukkia, dödöä tai hiuslenksuja, jotka hankitaan siksi, että vanhat on kulutettu loppuun. En laskenut listaukseen myöskään matkalaukkua tai sauvasekoitinta, koska ne ovat ihan yhtä paljon Jiinkin esineitä. Kaikki uudet keksityt tarpeet (kuten kasvonaamio, jos sellaisia ei ole ennen harrastanut) kuitenkin lasketaan esineiksi. Kivat uudet kukkaruukut ja amppelinkin laskin omiksi ostoksikseni, koska Jii ei koskaan olisi hankkinut niitä kotiin ilman minua.
19 on minusta ihan käsityskyvyn rajoissa pysyvä määrä (en tässä postauksessa mene nyt ollenkaan siihen, miten helkatisti Pikkutyyppi sai vuoden aikana tavaraa), ja ostamani esineetkin olivat pääsääntöisesti järkeviä (paitsi ne kaksi ihan näppärää kirppismekkoa, joista toista olen käyttänyt kerran ja toista en kertaakaan).
Voisihan tuota tavaramäärää silti helposti karsiakin, ja se on seuraavan kulutusmuutokseni aihe. Päätin nimittäin, että saan ostaa itselleni vuonna 2019 vain 12 esinettä eli yhden per kuukausi. Määrä ei vaadi valtavia pinnistelyjä (ainakaan viime vuoden luvuista päätellen), mutta se saattaa jo tehokkaasti estää ”ihan kiva” -mekkojen ostelun ja saada jättämään uudet kirjat kauppaan ja odottamaan, kunnes ne saa jonotettua kirjastosta yöpöydälle. Jos määrä jää alle kahdentoista, on se toki vieläkin parempi. Katsotaan nyt. Toistaiseksi olen jo ostanut sekä tammikuun että helmikuun ostokset, sillä tarvitsin töihin ehjät raskausfarkut ja lisäksi ostin seinäkalenterin, koska kuulun niihin jurakauden muijiin, jotka haluavat lukea menonsa seinällä roikkuvalta esteettiseltä paperilta puhelimen sijaan. Kymmenen enää jäljellä, joten harkinnan hanskat pysykööt visusti tämän leidin käsissä tänä vuonna.
Mitä tuumaatte tavara per kuukausi -tavoitteestani? Onko rima ihan liian matalalla?