Kulutusmuutos #4: Palasaippuan paluu
Tänään haluan kertoa teille neljännestä kulutusmuutoksesta, ja sen tavoitteena on sekä vähentää muovijätettä että vaihtaa tutun tuotteen tilalle pidempään kestävä tuote. Ostin nimittäin kylppäriimme vanhan kunnon palasaippuan.
Ennestään meillä käytetään haminalaista Ole Hyvä -suihkugeeliä, jonka kävin pumppaamassa Ruohonjuuressa suoraan omaan pullooni. Tämäkin on itse asiassa varsin uusi kulutusmuutos, jonka olen halunnut aloittaa jo pitkään, mutta liike, johon aiemmin menin tyhjine pulloineni, lopettikin nestemäisten pesuaineitten täyttöpisteensä yllättäin. Harmillista, ettei tällaisia ”Täytä itse”-mahdollisuuksia ole vielä enempää ja useammilla tuotesarjoilla. Äkkiseltään ajateltuna palvelun toteuttamisen ei luulisi olevan hirvittävän vaivalloista.
Mainittakoon tässä välissä, että jos aion jatkossa vaihtaa jotakin tuotetta kulutusmuutoksen myötä, käytän tietysti ensin vanhan loppuun. En siis harrasta ”koko meikkipussi uusiksi” -henkisiä pikaratkaisuja, vaan lusin rauhassa vanhat tuotteet loppuun asti, kun olen ne kerran ostanutkin. Tuntuu hankalalta suhtautua ilmiöön, että minimalismikonmarivimmoissaan ihmiset keräävät kaikki ylimääräiset tavaransa jätesäkkeihin ja dumppaavat roskiin. (Tämä asia sai minut repimään hiuksiani useamman kerran KonMari-kirjaa lukiessa, kun kirjassa rehvasteltiin, että kodista oli saatu tyhjennetyä viisitoista jätesäkillistä tavaraa. Mietin vain koko ajan, mihin ne säkit oli sen jälkeen viety ja oliko idea dramaattisesti irrottaa niistä ote kerralla ja olla katsomatta taakseen vai ajatteliko joku jossakin kohdassa prosessia, olisivatko esineet sopineet hyvin uudelleenkäyttöön.) Olen sitä mieltä, että jos hankkii jotakin, siitä pitäisi kantaa vastuu ostopäätöksestä aina esineestä luopumiseen asti. Suihkugeeli siis käytetään meillä tietysti loppuun, ja itse asiassa se onkin nyt saunakäytössä, koska sen saa palasaippuaa kätevämmin nopeasti heitettyä saunakassiin.
Siirrytäänpä kuitenkin takaisin palasaippuaan, joka lienee vielä nestemäistä saippuaa paljon ekologisempi vaihtoehto, koska sen voi ostaa pahvirasiassa ja tuotteen käyttöikä on pitkä, varsinkin jos sitä ei jätä huljumaan vesilammikkoon. Tämä Flow Cosmeticsin vegaaninen saippua on valmistettu Suomessa. Olen jo kovasti mieltynyt sen tuoksuun, ja se on solahtanut jokapäiväiseen käyttöön luontevasti.
Saippuan aineosissa komeilee harmillisesti sama Titanium dioxide (C177891), jota löytyy monesta muustakin pesuaineesta ja joka on mainittu monissa tutkimuksissa mahdollisesti karsinogeeniseksi ja iholle haitalliseksi aineeksi. Kirjoitin Flow Cosmeticsille kysyäkseni titaanidioksidin tehtävästä saippuan ainesosana ja siihen liittyvistä riskeistä. Sain sieltä seuraavan vastauksen:
”Saippuoissa titaanidioksidi on puhtaasti värin vuoksi; se kirkastaa saippuan väriä. Koska se on luonnostaan mattavalkoista, se nostaa saippuan värin paremmin esiin. Ilman titaanidioksidia saippuan väri olisi sameampi eikä välttämättä niin kaunis.
Meikkipuutereissa titaanidioksidi tuo tuotteeseen peittävyyttä, toimii pohjana itse tuotteen sävyn tekeville pigmenteille sekä toimii aurinkosuojana.
Usein puhuttaessa titaanidioksidin toksisuudesta, tarkoitetaan erityisesti nanomuodossa olevaa titaanidioksidia. Nanopartikkeleita sisältäviä ainesosia ei luonnonkosmetiikassa käytetä. Lisäksi kaikille markkinoille saatettaville kosmetiikkatuotteille tehdään turvallisuuden arviointi, jossa arvioidaan yksitellen tuotteen sisältämät raaka-aineet sekä niiden turvallisuus. Ilman tätä arviointia tuotteita ei saa saattaa markkinoille. Turvallisuusarvioinnit suorittaa aina henkilö, jolla on joko toksikologian, farmasian tai lääketieteen tutkintotodistus. Turvallisuusarvioinneissa varmasti puututtaisiin titaanidioksidin käyttöön, mikäli se koettaisiin haitalliseksi. :) Varsinkin saippuassa, joka huuhdellaan pois iholta, ”altistus” on todella vähäistä.”
Vastaus rauhoitti jonkin verran mieltäni tuotteen käytön suhteen, mutta toisaalta pohdin, että voisin aivan tyytyväisenä käyttää vähän rumemmankin väristä saippuaa, jos tietäisin sen olevan riskittömämpää iholle. Yksi vaihtoehto olisi myös keittää itse oma saippuansa, mutta sen idean jätän vielä pöytälaatikkoon muhimaan.
Kuten sanottu, saippuointi on päässyt kunnolla käyntiin ja haaveilen jo siitä, että jättäisimme keholle tarkoitetut nestemäiset saippuat jatkossa kokonaan ostamatta. (Tähän väliin on huomautettava, että perheen suhtautumisessa palasaippuaan on hajontaa: Jiin mielestä suihkugeeli on mukavampi käyttää ja allekirjoittanut taas nauttii tunteesta, ettei läträä ja lotraa tuotteella.) Käsipesuun meillä käytetäänkin jo palasaippuaa, ylimääräisen muovinkulutuksen välttämiseksi sekin. Kun nyt tarkemmin mietin, käytin mielestäni koko lapsuuteni pesuun aina vain palasaippuaa eivätkä nestemäiset pesuaineet tulleet kuvioihin kuin vasta teini-iän (ja tehokkaan mielikuvamarkkinoinnin) myötä. Missäköhän vaiheessa olen alkanut uskoa, että suihkugeeli on jotenkin hienompi juttu kuin kiinteämpi vastineensa? Nyt se ajatusmalli on kyllä kovaa vauhtia murtumassa ja pohdin jo, miten käytössä toimisi palasaippuamuodossa oleva sampoo. Onko kenelläkään kokemuksia aiheesta? Kuulisin niistä mielelläni.