Kulutusmuutos #7: 5 x näitä en enää osta

Tänään tapetilla on, mitä tuotteita en aio ostaa enää lisää. Nämä arkiset asiat tulivat ensimmäisinä mieleeni:

Muoviset pakasterasiat: Ohutta muovia olevat pakasterasiat, jotka eivät kestä konepesua, ovat mielestäni melko järjetön tuote. Ne, jotka on tehty paksusta muovista, käytän kyllä loppuun. Pikkutyypin ruoat pakastan yleensä pienissä lasipurkeissa (pikkuvauva-aikana käytin jääpalamuotteja) ja ne pysyvät mielestäni paremmin kiinni silloin, kun ruokaa täytyy kuljettaa jonnekin. Joskus pakkaan isoja ruokamääriä myös käytettyihin jäätelö-rasioihin.

Paperiservietit: Rakastan kauniita kattauksia ja olen ollut vannoutunut serviettimuija jo vuosikaudet, mutta nyttemmin olen tykästynyt kankaisiin lautasliinoihin siinä määrin, että haaveilen hoitavani kaikki kahvi- ja ruokakestit niillä. Käytän toki vanhat servietit loppuun ja ne sopivatkin hyvin tilanteisiin, jolloin vieraita on niin paljon, etteivät kankaiset enää riitä.

Kuvan servietit ovat Anno-merkkiset. Ne ovat 100-prosenttista puuvillaa ja edelleen aivan yhä hyvässä kunnossa kuin ostaessani ne, vaikka niitä on pesty useaan otteeseen.

Muovikelmu: Mainitsinkin jo muovin kierrättämistä koskevassa tekstissäni, että tuorekelmua ei voi laittaa muovinkeräykseen, vaan se kuuluu käytön jälkeen sekajätteeseen. Mutta hmm, onko kelmu edes mikään joka keittiön välttämättömyys? Jos en löydä jonkun astian kantta, peitän sen ihan vain lautasella ja silloin harvoin, kun innostun tekemään juustokakkua, voi irtopohjavuoan peittää esim. foliolla (jota on helppo käyttää monesti, toisin kuin rypistyvää ja helposti repeävää kelmua).

Kertakäyttömukit ja lautaset: Estetiikan ystävänä väitän, että piknik-huovalla vallitsee parempi feng shui, kun herkkuja ei nautita muovisilta astioilta. Omien astioiden kantaminen ei muuten ole hirvittävän vaivalloista (varsinkin, jos kaikki huolehtivat omistaan) ja likaiset astiat on suhteellisen helppo kietaista pyyhkeen sisään. Ja hei, esimerkiksi viini nyt vain on kauneimmillaan viinilasissa.

Vanulaput: Meillä kuluu näitä puolikas per päivä, mutta tajusin tässä eräänä päivänä, että meikinpoistolappujakin voi ostaa kankaisina ja pestä uudelleen ja uudelleen. Kun vanhat on käytetty, aion siirtyä kankaisiin. Tosin sopivatkohan ne kynsilakan poistamiseen?

Bonus-sektori eli näitä meille ei ole koskaan ostettukaan:

Talouspaperi: Kun siihen ei ole koskaan opeteltu (omaa lapsuutta lukuun ottamatta), ei sitä osaa kaivatakaan.

Kosteuspyyhkeet: Saimme jo raskausaikanani käyttämättömiä pakkauksia lahjaksi siskoni perheeltä, koska heillä ei ollut ollut niille käyttöä. Paketit ovat kuluneet meillä hyyyyviiiiiiin hitaaaaasti, koska pikapesu vedellä onnistuu melkein missä vain. Sitä paitsi kosteuspyyhkeet haisevat voimakkaasti kemikaaleilta eikä niitä siksikään tee mieli käyttää vauvan iholla.

Huuhteluaine: Mulle on aina ollut vähän hämärän peitossa, miksi pyykki tarvitsisi erikseen huuhteluainetta. Some-kirppiksiltä vaatteita ostaessani olen kuitenkin huomannut, että ne tuoksuvat lähes poikkeuksetta hyvin voimakkaasti huuhteluaineelle. Välillä haju pysyy niissä yhden pesun jälkeenkin. Pesevätköhän ihmiset vaatteensa erityisen suurella pesu- ja huuhteluainemäärällä silloin, kun ne ovat menossa myyntiin, vai turtuuko nenä arjessa voimakkaisiin tuoksuihin niin, ettei pesuaineen ja vaatteiden käyttäjä huomaa enää vaatteiden hajua? 

Tuleeko heti mieleen, mitä voisin lisätä tähän luopumislistaani?

EDIT: Enpä tiennyt vielä tekstiä kirjoittaessani, miten päivänpolttavan aiheen äärellä olinkaan. Jos muovittomuus kosmetiikassa kiinnostaa, tässä linkki kansalaisaloitteeseen, jonka bongasin Ihme ituhipin blogista.