Minimalismipelin viikko 13: Psykopaattikuiskaaja, tonttupannulappu ja lisää paperia

Kuukaudet, ministerit ja tarpeelliset tavarat ne vain vaihtuvat, tosin tämän päivän poistossa olevat asiat eivät ole papereita lukuun ottamatta koskaan tarpeellisia olleetkaan. Löysin siis joitakin käyttämättömiä esineitä poistokasaan, joten taisin sittenkin kiirehtiä hieman uumoillessani viime viikolla, että pelaaminen olisi jo dramaattisesti vaikeutumassa. Nämä löydettyäni minusta tuntuu, että täältä löytyy varmasti vielä lisää meille täysin hyödyttömiä juttuja, kunhan vain muistan kurkistaa kaikkiin laatikoihin ja kysyä itseltäni: Tarvitaanko tätä koskaan? Toki poistoista melkein puolet koostuu tällä kertaa vanhoista papereista, joita kävin läpi säälimättömillä silmillä. Tarkistanko jossakin tilanteessa luottokortin sopimusehtoja (vuodelta 2006!) paperilta? Plaraanko enää koskaan luentomonisteita ja missä ihmeen tarkoituksessa? Haluanko fiilistellä vuoden 2013 työharjoittelupapereita ja jos, niin miksi? Jos en keksi tarpeeksi hyvää vastausta, niin paperit lentävät kierrätyslaatikkoon. Vitsit paperien läpikäymisen jälkeen on muuten tyytyväinen olo, vaikka itse homma ei nautintoa olekaan. Yli puoli kiloa poistettua paperia, hyvä minä!

Viikko 13

Mitkä: Poistokasassa komeilee tänään muun muassa lahjaksi saatu tonttupannulappu, käyttämättömät kirppikseltä ostetut snapsilasit, koulutuksesta saatu käyttämätön kangaskassi ja Jiin hutiostos, Psykopaattikuiskaaja-kirja, jota kumpikaan meistä ei halua lukea. Emily Brontën Humisevia harjuja oli meillä kaksin kappalein (toinen dyykattu ja toinen saatu), joten toinen jouti poistopinoon. Lisäksi luovuin Marimekon homeen (?) hajuisesta vihosta ja 600 grammasta luento-, työharjoittelu-, työ- ja pankkipapereita.

Mihin: Paperit ja haiseva vihko kuuluvat paperinkeräykseen, kirjat vien vaihtokirjahyllyyn ja loput esineet voisin viedä esimerkiksi kierrätyskeskukseen. Ehkä jostakin löytyy tyyppi, johon tonttuestetiikka vetoaa ilman pinnistämistä.

Miltä nyt tuntuu: Iloisalta! Hyvästi turhat paperit! Ei tule ikävä, ja tärkeiden papereiden ja muistojenkin löytäminen helpottuu, kun niitä ei tarvitse hakea lannistavan kasan keskeltä. Tässä pelissä on kyllä puolensa, sanokaa minun sanoneen.