Minimalismipelin viikko 16: Tee työtä, jolla on tarkoitus?

Heipparallaa! Olen matkoilla edelleen, mutta mikäs sen ihanampaa kuin palata tänne muistelemaan omia ennakkoon kuvattuja cräppejään. Minulla oli rehellisesti sanottuna jo matka mielessäni,kun kokosin tavarat tämän viikon settiin, sillä menin siitä, mistä aita oli matalin, helpoin ja suorastaan rusahti mennessään.

Tänään juhlimme muuten itämaan tietäjien saapumista, Reyesiä, ja tiedossa on paraati, juhlaruokaa ja lahjoja! Tuntuu hassulta, että juuri kun olemme ilakoineet joulun ja uuden vuoden, vuorossa on vielä yhdet kunnon kalaasit. Pelkkää sambaamista tämä vuodenvaihde.

Pian otammekin kokan kohti Suomea, jossa pääsemme varmaan nopeasti taas arkitunnelmiin (unikoulu, here we come!). Tällaiset taitekohdat, joissa arki muuttuu, kannattaa aina hyödyntää,koska niihin voi kätevästi ujuttaa uusia alkuja ja muutoksia. Esimerkiksi täällä pääsin eroon turmiollisesta iltapäiväimetyssuklaasessiostani, joten en halua jatkaa sitä enää Suomessakaan. Sen sijaan voisin käyttää uuden alun muutaman uuden tavan juurruttamiseen, mutta niistä lisää ehkä omassa postauksessaan.

Viikko 16

Mitkä: Tämän kerran poistoina on vanha, kirppikseltä ostettu Maku-lehti; yhdeksän toimimatonta kynää ja yksi käyttökelvottomaksi taipunut mustekynä, jonka sain yläasteella kuvisluokasta itselleni opettajan luvalla; lahjaksi saatu keraaminen sydänkoriste; Jiin parikymppisenä Japanista ostamat syömäpuikkopidikkeet ja Jiin kaksi kopioitua cd:tä aikojen takaa.

Mihin: Lehti matkaa paperinkeräykseen,sillä olen jo kuvannut siitä reseptit, jotka haluan tehdä. Minulla pamahti muuten Googlen kuvapalvelun tallennustila täyteen täällä reissun aikana ja kun aloin karsia kuvia ja videoita kovalla kädellä, huomasin, että minulla tosiaan on tapana kuvata hyvännäköisiä reseptejä lehdistä kuvitellen, että muistan niiden olemassaolon vielä myöhemmin. Jos en ikinä havahdu hakemaan reseptejä esiin, ovat ne ihan yhtä tyhjän kanssa. En kuitenkaan raaskinut vielä poistaa niitä…

Kynät ja cd:t muovikansineen ovat sekajätettä. Syömäpuikkopidikepuput ja sydänkoriste taas voisivat päätyä kirppislahjoituskasaan, tosin en yhtään tiedä, mikä tuollaisten koriste-esineiden menekki on.

Miltä nyt tuntuu: Hörähdyttää jossain määrin se, että juuri tässä postauksessa lainasin Gretchen Rubinin järjestelykirjan ajatusta siitä, miten turha työ kannattaa erottaa hyödyllisestä järjestelemisestä, ja sitten itse käytän aikaa siihen, että löytäisin kynäpurkista kuivuneita tusseja, jotta vain saisin tämän postauksen tehtyä enkä katkaisisi peliä. No, mitäpä sitä ei tekisi pelin takia. Ensi viikolla palaan toivottavasti järjellisempien poistojen kera.