Minimalismipelin viikko 2: Hyvästi lukiokirja!

Taas on tullut aika kriittisen silmän kiertää huusholliamme ja etsiä poistettavaksi sellaista, mitä en/emme tarvitse. Toteutan siis kolmenkymmenen päivän minimalismipeliä, mutta etenen etananvauhtia poistopäivä per viikko periaatteella. Jos haluat simultaanitoteuttaa haasteen kanssani, niin tervetuloa, mukaan ehtii vielä! Ensimmäisen postaukseni voit käydä tsekkaamassa täällä.

Viikko 2

Mitkä: Voilà, kaksi kirjaa, joille ei taida olla enää käyttöä: Kemikaalikimara lapsiperheille ja lukioaikainen ranskan oppikirjani. Ensin mainitun poimin kirjaston vaihtohyllystä matkaani ja olenkin selaillut siitä kaikki itselleni relevantit kohdat. Jälkimmäinen taas on kulkenut matkassa jonkinlaisena muistona ja mukanaan ohkainen ajatus, että voisin selailla sitä, jos joskus muuttaisin Ranskaan. Luit oikein. Tarpeetonta ehkä kertoa, että olen asunut Ranskassa lukion jälkeen lyhyesti kahteen otteeseen, enkä kummallakaan kerralla todellakaan kerrannut kieltä lukemalla lukiokirjasta kuvauksia Suomen luonnosta ja turistikohteista. Ouh là là, miten sitä kertookaan itselleen uskottavia juttuja, kun perustelee tarvetta säilyttää mitä milloinkin!

Minne: Kemikaalikimaran ajattelin viedä takaisin kirjaston vaihtohyllyyn, josta sen löysinkin. Oppikirjassa taas on jo tehdyt tehtävät enkä oikein keksi sille mitään muuta paikkaa kuin paperinkeräyksen. Ennen lopullisia hyvästejä kävin läpi kirjan välissä olevat monisteet ja pelastin sieltä yhden ranskan aineeni. Olen toivoton!

Miltä nyt tuntuu: Lähinnä naurattaa. Miksi kannan lukiokirjaa kodista toiseen, vaikka lukiovuosista on kulunut jo un moment poikineen? Nysténin kirjaa voisin ihan hyvin säilyttääkin hyllyssä, mutta epäilen, että joku muu voi saada siitä vielä iloa ja muutenkin haen kemikaaliasioihin koskevaa tietoa usein muualta.

Nyt salat julki, säilyttääkö joku muukin vielä lukiokirjojaan?