Minimalismipelin viikko 20: Ilmatilaa hyllyihin
Hyvää viikonloppua! Syksyinen karsintavimma yllätti bloggaajan, ja päätin taas kaivella kaappeja saadakseni niihin enemmän väljyyttä. Ah, muistan kuinka tähän nykyiseen kotiimme viime vuonna muuttaessamme ilakoin siitä, miten monta tyhjää hyllyä säilytystiloihin jäi. Arvannette, että tässä melkein puolentoista vuoden aikana ne ovat taianomaisesti täyttyneet. On meillä toki myös nyt yksi perheenjäsen lisää ja hänenkin tavaransa vaativat tilansa, mutta silti. Haaveilen kaapeista, joiden sisältö olisi aseteltu enemmänkin ilmavasti kuin junttaamalla vielä yhdet housut vaatekoriin. Ehkä tulevaisuudessa…
Lisäksi tavaroiden järkevä laittaminen kiertoon vie aikaa. Kaapissa odottaisi esimerkiksi nyt heti yksi vanha repaleinen peitto, jota ajattelin tarjota löytöeläintaloon. En kuitenkaan pidä järkevänä lähteä kuljettamaan yhtä peittoa, varsinkin kun välttelen mielelläni ylimääräistä julkisen liikenteen käyttöä eikä autoilureissu toiselle puolelle Helsinkiä yhden peiton takia tunnu järkevältä sekään. Peitto saa siis möllöttää kaapissa vastakin. Onko kellään muulla tällaista kaapintäytettä, joka vain odottaa ja odottaa? Vai päädyttekö odottelun sijaan vaikka kierrätyksen kannalta huonompaan ratkaisuun, kunhan tavarat saa pois nurkista?
Viikko 20
Mitkä: Kokosin poistoiksi tavaroita sieltä täältä. Kaivelin esimerkiksi kaapeista vauvantarvikkeita ja -vaatteita, jotka annan raskaana olevalle työkaverilleni. Käytettynä ostetun nokkamukin muovi taas alkoi olla niin naarmuinen, että halusimme yksivuotiaalle uuden. Tarjottimia minulla on useampi, joten valitsin vanhan oranssin poistoihin. Kasassa on myös yhdet rupsahtaneet rihkamakorvikset. Note to self: Ei enää rihkamaa! Rikkinäinen tussi, puhallettava valas ja halkeillut leikkuulauta päätyivät poistoiksi nekin. Viinipulloteline ei mahdu kodissamme mihinkään järkevään paikkaan, joten sekin saa lähteä. Samoin yksi vanha kirppispaita, jota en käytä ikinä. Primavera-astioista pidän kyllä, mutta en enää palavasti ja lisäksi minulla on niitä vain muutama, jotka sain ylioppilaslahjaksi.
Minne: Yksittäiset Primavera-sarjan astiat myin jo netissä, sillä sarjaa ei valmisteta enää, ja niistä on ehkä enemmän iloa jollekulle, joka omistaa sarjaa enemmänkin. Yritän myydä myös viinipullotelineen ja tarjottimen. Kelvolliset vauvakamat annan työkaverille, yksi pahasti rikkinäinen vaate menee rätiksi. Rikkinäiset nokkamuki, vesilelu ja leikkuulauta kuuluvat kaikki sekajätteeseen. Nokkamukin mukiosassa on kyllä muovityyppi merkitty ja se olisi kierrätyskelpoinen, elleivät nykyiset muovinkeräyssäännöt olisi rajoittuneita vain muovipakkauksiin, joten tuntuu aika kamalalta laittaa se sekajätteeseen. Muuttuisipa tuo systeemi jo niin, että kaiken kierrätyskelpoisen saisi laittaa! Kirppispaidan kanssa minun pitää vielä tehdä lähisyynäys, kelpaako se kiertoon vai meneekö lumppukassiini, jonka jossakin vaiheessa vien Sortti-keräyspisteelle.
Miltä nyt tuntuu: Täytyy ehkä pian poistaa tämä kysymys näistä minimalismipelipostauksista, sillä mitä pitemmälle peliä pelaa, sitä lujempaa tietää, ettei poistojen jälkeen jää kaipaamaan mitään. Tuntuu vain hyvältä, mitä nyt joistakin poistoista tulee paineita, osaako kierrättää ne oikein. Eniten tunteita herättivät Primavera-astiat, olenhan saanut ne lahjaksi. Ehkä olenkin siirtynyt asioiden poistamisessa jo hiukan haastavammalle levelille, kun pystyn poistamaan jotakin omaan henkilöhistoriaan liittyvää, mikä on vieläpä lahja. Toisaalta en kyllä koskaan Primavera-kulhosta syödessäni ajatellut, että voi niitä aikoja, kun olin bleiseri päällä hymyilevä ylioppilas. En ajatellut myöskään ne antanutta ihmistä, sillä en muista, kuka antoi minulle mitäkin. Olkoon tämä opetuksena itselleni. Ihmisten henki ei asu missään lahjakupposissa, vaikka Marie Kondo sanoisi mitä.