Minimalismipelin viikko 24: Lomalukemista naapureille
Hyvää vuotta 2021, armas lukija! Tämän postauksen poistot on poistettu jo ennen joulua, mutta nyt vasta otan härkää sarvista ja hevosta partakarvoista ja kirjoitan näistä jotakin muistiin. Kaikki poistettavat ovat tällä kertaa kirjoja. Tämä on muistaakseni toinen johdonmukainen kirjanpoistokierros, jonka olemme tehneet yhdessä Jiin kanssa, ja tuntui aika helpolta. Tälläkin kierroksella oli vielä mukana itse hankittujen lisäksi dyykattuja tai lahjaksi saatuja kirjoja, joita emme ole joko lukeneet tai jotka ovat jääneet kesken. Tuntuupa järkevältä, että kirjat pääsevät jonkun luettaviksi, sillä ne olivat pääosin laadukkaita ja ajankohtaisia.
Haaveilen kirjahyllystä, jossa olisi vain sellaista kirjojen parhaimmistoa ja tärkeimmistöä, johon haluaisi palata uudelleen. Muiden kirjojen suhteen hyvä (tai vähemmänkin hyvä) kannattaa laittaa kiertämään. Enhän halua säilöä muitakaan esineitä, joita kukaan ei koskaan ikinä käytä. Tämän vuoden karsimishommeleissa minua ilahduttaa erityisesti se seikka, että mieheni Jii on alkanut osoittaa kiinnostusta tähän tavaranvähennysprojektiin, eikä se liity pelkästään siihen, että meille on tulossa remontti, jonka ajaksi muutamme asunnosta lipettiin, vaan hänkin on syttynyt ajatukselle, että esimerkiksi keittiömme voisi olla käyttönsä kannalta järkevämmin järjestetty, ellemme raahaisi mukanamme esimerkiksi jättibileisiin tarvittavaa määrää snapsilaseja, kuohuviinilaseja ja muuta kilisevää. Kaikesta ei välttämättä kannata hankkiutua eroon – rakastan perintökuoharilasejani – mutta joistakin asioista kyllä, eikä kuohuviinilasejakaan tarvitse pitää koko arsenaalia käden ulottuvilla. Kaukaisemmat kaapithan ovat harvemmin tarvittavia esineitä varten. Karsiminen siis jatkuu, tämän haasteen 30 poistoon asti, ja siitä ylikin. Toivottavasti jaksatte seurata!
Viikko 24
Mitkä: Poistokasassa on 24 minun ja Jiin poistamaa kirjaa, jotka on joko luettu eikä niihin aiota palata uudelleen tai sitten ne ovat jääneet lukematta tai kesken. Osa kirjoista on ollut lahjoja ja ainakin kaksi niistä oli dyykattu lehtiroskiksesta huippukuntoisina silloin,kun vielä asuimme Kalliossa. Esimerkiksi kuvassa näkyvää Pepi pelastajana -lastenkirjaa omasta lapsuudestani taas en koskaan ole välittänyt lukea lapsille, sillä siinä on hyvin eksplisiittisesti kuvattu, kuinka Pepin siskot ovat kilttejä ja hiljaisia pikku koirulityttösiä, kun taas Pepi poikakoirana on villi ja aiheuttaa vain kaikenlaisia hankaluuksia. Joo, heippa hei, ei tule ikävä tuollaista sukupuolittavaa lätinää. Kirsti Simonsuuren Pohjoisesta yökirjasta taas pidin kovasti, mutta en usko lukevani sitä toista kertaa, joten joku muu saa siitä hyvää pureskeltavaa.
Minne: Keksin viedä kirjat juuri ennen joulua taloyhtiön roskahuoneeseen, jonne jengi jättää tiettyyn kohtaan vanhoja tavaroitaan ja josta itse olemme löytäneet muun muassa lasten ison lapion, pulkan, avaamattoman Monopolyn, Muuttuvan labyrintin ja lasten ja aikuisten kirjoja. Tuntui kivalta laittaa omiakin juttuja naapureille kiertoon. Pakkasin kirjat pahvilaatikkoon, johon kirjoitin, että siitä saa napata lomalukemista ja että kierrätän kirjat muualle, elleivät ne katoa viikonloppuun mennessä. Täydensin vielä laatikkoa muutamilla vanhoilla tämän pelin kirjapoistoilla, joita en ollut vielä vienyt muualle kierrätykseen,ja kuinkas kävikään: yhtä lukuunottamatta kaikki melkein 30 kirjaa löysivät uuteen kotiin! Jäljelle jäi vain yksi saksankielinen pokkari, jolle ennustinkin huonoa menekkiä. Kokemukseni mukaan muut kuin englanninkieliset eivät oikein katoa näistä lahjoituskasoista. Päädyin laittamaan pokkarin lopulta samasta syystä paperinkeräykseen. Jos keksit, mikä taho olisi ottanut sen pääkaupunkiseudulla kernaasti vastaan, jaa ihmeessä vinkkisi!
Miltä nyt tuntuu: Ihan parhaalta! Näistä toisia ilahduttaneista poistoista ja kavereille annetuista lastenvaatteista on tullut kaikista paras olo.
P.S. Sain tietää Kampin kirjahyllyn olemassaolosta vasta kirjojen jo löydettyä uudet omistajat, mutta seuraavalla kierroksella voisin viedä kirjat suoraan sinne. Kyseessä on siis Narinkkatorin kulmassa, suutarin yhteydessä oleva kirjankierrätyspiste, jonne saa viedä ja josta saa ottaa lukemista. Kuulemma kirjat myös vaihtuvat siellä tiuhaan tahtiin. Ihan mahtavaa! Lisää tällaisia!