Minimalismipelin viikko 8: Vaatekasa ja vanhemmuustilitystä

Terveisiä sairastuvalta! Pikkutyyppi on lusinut ensimmäisen mahatautinsa ja me vanhemmatkin olemme sitä myöten yhtä kokemusta rikkaampia. Minimalismihommelit eivät siis ole olleet päällimmäisinä mielessä, ellei nyt lasketa sitä, että olen ollut kovin kiitollinen siitä, etten ole alkanut millekään ”yhdet petivaatteet riittävät”-extreme-linjalle. Olin jo varautunut siihen, etten välttämättä ehdi tällä viikolla paljon postailla, mutta ah ja voih, kävikin sellainen harvinaisuus, että Pikkutyypin päikkäriaikaan sain Tirpan nukutettua vaunuihin parvekkeelle. Yleensä hän nukkuu siis tuona aikana vain minitirsat imetyksen yhteydessä, joten olen aivan liekehtimässä, että nyt tämä onnistui näinkin.

Siinäpä muistutus itselleni ja kaikille muillekin vanhemmille, jotka mieluusti  julistavat vauvoistaan, että ”meidän Kissi-Taateli nukkuu vain karmiininpunaiseen peittoon käärittynä 10-asteisella parvekkeella iltapäivisin, kun hänet nukuttaa tasan kello 13:27 ja soittaa samalla tuulikelloa tahtilajissa 3/4”. Vauvat muuttavat koko ajan meininkejään, joten ei ehkä kannata lukita toimintaansa tiettyyn malliin. Sama homma näkyy joskus isompien lapsien suhteen, kun vanhempi heittää lapselleen, joka haluaisi vaikkapa maistaa jotakin ruokaa, että ”tää oli se, mistä sä et tykkää”. Aaarghh, ei näin! Ihan kuin tykkäämiset ja tekemiset olisivat jotenkin ikuisesti lukittuja asioita. Olen muuten itsekin tehnyt noin Pikkutyypille joskus raa’an sipulin suhteen, mutta muistin suuni avattuani, että voisihan sitä olla julistamatta mitään totuuksia muista ihmisistä. Huoh. Nyt asiaan.

8. viikko: Kuvassa kuusi poistoon menevää vaatetta. Kaksi vauvanvaatetta on jo päätynyt seuraavalle omistajalleen.

Viikko 8

Mitkä: Valitsin poistettavaksi vaatteita, joita en enää syystä tai toisesta käytä. Joukkoon kuuluu muun muassa liian tyttömäiseltä itselleni tuntuvat hame ja toppi, rikkinäiset raskausfarkut, olkapäistä hiertävä toppi, huivihierarkiassa pohjimmainen huivi ja paljettipaitahierarkiassa aina hännille jäävä paljettipaita. Näistä kolme vaatetta on ostettu käytettynä. Lisäksi tähän poistoon kuuluu kaksi koon 50 vauvanvaatetta, jotka annoin pian synnyttävälle kaverille, siltä varalta, että äitiyspakkauksen pienimmät koot ovat alkuun ihan liian isoja.

Jäin miettimään tuota vaatehierarkia-asiaa siltä kantilta, että hierarkia-ajattelua voisi hyödyntää sen suhteen, mitä vaatekaapissa kannattaa pitää. Jos esimerkiksi jotkin kengät jäävät valitsemisjärjestyksessä aina hännille, voisi kysyä itseltään, miksi näin on, ja jos syyksi sitten paljastuu, että popot eivät vaikkapa istu hyvin, niin silloin niistä varmaankin voi hankkiutua eroon. Jos syy taas on jokin niinkin sattumanvarainen kuin kenkien sijoituspaikka kenkähyllyllä, asialle on helppo tehdä jotain.

Minne: Kaksi vauvanvaatetta jo tosiaan päätyi seuraavaan osoitteeseen, mutta muiden kanssa pitää tehdä kriittistä tarkastelua. Harmaa hame ja huivi voivat päätyä vielä jonkun käyttöön, ja paljettipaita myös. Kahdelle topille ja rikkinäisille raskausfarkuille povaan kurjempaa tulevaisuutta. Pitänee syynätä niiden laput ja katsoa, onko niissä elastaania, mikä kai tekee niistä sekajätettä. Jos ne taas voisi vielä kierrättää, minun pitää selvittää, mikä on niille järkevin osoite. Ennen vein ei-myytäväksi-kelpaavat vaatteeni niihin ketjumyymälöihin, jotka ottavat vanhoja venyneitä ja rikkinäisiäkin vaatteita vastaan, mutta haluaisin etsiä parempia vaihtoehtoja tai vähintäänkin selvittää, mihin myymälä lumppuni kärrää. Jos jollakulla on kokemusta esimerkiksi Recci-yrityksestä, niin kuulisin mielelläni.

Miltä nyt tuntuu: En usko, että tulen kaipaamaan vaatteista yhtäkään. Sen sijaan sydäntä vähän kääntää, ettei osasta ollut pitempikestoisempaa iloa. Toisaalta hutivaatteiden kautta ehkä oppii jatkossa ostamaan järkevämmin.