Mitä ajatella ftalaateista?

Ftalaatti on sana, jonka muistan kuulleeni vasta muutamia vuosia sitten. Ennakkokäsitysteni mukaan kyseessä ovat esimerkiksi muovipakkauksista kehoon päätyvät yhdisteet, joille altistumme arjessa jatkuvasti. Mitä ne tarkalleen ovat ja mitä perusjampan tulisi niistä tietää? Yhden naisen tutkimusryhmäni antoi Googlen laulaa.

Mitä ftalaatit ovat ja missä niitä on?

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen nettisivujen mukaan ftalaatit ovat ftaalihapon estereitä, joissa aromaattiseen ftaalihappoon on kiinnittynyt kaksi hiilivetyryhmää. Niitä käytetään PVC-muovien pehmentämiseen ja esimerkiksi lääketablettien päällystämiseen. Altistumme niille etenkin ravinnon, mutta myös muovi- ja hygieniatuotteiden kautta. Tuotteita, joissa on ftalaatteja ovat esimerkiksi liimat, elektroniikka, rakennusmateriaalit, hygieniatarvikkeet, pakkausmateriaalit, lelut, vahat, maalit, painomusteet, lääkeaineet, ruoka-aineet ja tekstiilit. Ruoista ftalaattien lähteitä ovat erityisesti rasvaiset ruuat, kuten maitotuotteet ja rasvat sekä jonkin verran myös lihatuotteet. ”Ftalaatit voivat päätyä ruokaan ympäristöstä, prosessoinnin yhteydessä tai pakkauksesta. Joillekin ftalaateille voi altistua myös ihon kautta, ja haihtuville ftalaateille hengitysilman kautta”, THL:n artikkelissa kerrotaan.

Miksi ftalaatit herättävät huolta?

Ftalaattien epäillään häiritsevän ihmisen hormonitoimintaa. THL:n sivujen mukaan ftalaateille altistuminen on liitetty lisääntymisjärjestelmän häiriöihin, keskivartalolihavuuteen ja kohonneeseen rintasyöpäriskiin, insuliiniresistenssiin, astmaan, autismiin, joihinkin allergioihin sekä käyttäytymishäiriöihin. Syy-yhteyttä altistumisen ja haittavaikutusten välillä ei ole kuitenkaan vielä varmennettu. Kalevan artikkelissa THL:n erikoistutkija Hannu Kiviranta toteaakin ftalaattien tutkimisen ihmiskehossa olevan vaikeaa, koska niillä on niin nopea puoliintumisaika (THL:n artikkelin mukaan joistakin tunneista vuorokausiin) ja koska ne ovat niin monimuotoisia. THL:n artikkelissa kerrotaan ftalaattien hajoavan nopeasti ympäristössä ja elimistössä, joten ne eivät kerry ravintoketjussa. Koska ftalaatteja on lähes kaikkialla ympärillämme, ihminen altistuu niille joka hetki.  Tässä Ylen artikkelissa Turun yliopiston fysiologian professori Jorma Toppari toteaa, että vaikka monien kemikaalien aktiivisuus yksittäisinä olisikin heikko, emme osaa ennustaa niiden yhteisvaikutuksia.

Keillä on riski altistua liikaa?

THL:n artikkelin mukaan terveen aikuisen altistumisesta ftalaateille ei aiheudu merkittäviä terveysriskejä. Koska altistumista tapahtuu niin paljon päivittäin, joillakin kuluttajilla ja etenkin lapsilla ftalaattien päivittäinen hyväksyttäväksi määritelty raja saattaa kuitenkin ylittyä. Lisäksi tiettyjä lääkkeitä käyttävät ihmiset saattavat altistua normaalia enemmän. Työterveyslaitoksen tiedotteen mukaan myös remontoinnin yhteydessä saattaa altistua vanhoille, nyt jo kielletyille ja hedelmällisyyttä haittaaville ftalaateille (DBP, BBP ja DEHP). Nämä vanhemmat ftalaatit voivat vahingoittaa sikiön kivesten ja ulkoisten sukuelinten kehitystä raskauden aikana, joten raskaana olevan tulee välttää töitä, joissa voisi altistua niille.

Kuka valvoo ftalaattien määriä ja laatua suomalaisissa tuotteissa?

REACH on Euroopan unionin kemikaaliasetus, jonka tarkoitus on rekisteröidä Kemikaaliviraston tietokantaan ne aineet, joita EU:n alueella käytetään tai joita alueelle tuodaan. Asetuksessa määritetään, kuinka yritysten on kerättävä tietoa käyttämiensä aineiden ominaisuuksista, arvioitava niiden vaaroja ja rekisteröitävä aineensa. Voit lukea asetuksesta lisää täältä.

Tukesin artikkelin mukaan ”EU:n REACH-asetus rajoittaa tiettyjen vaarallisten aineiden käyttöä sellaisenaan, seoksissa tai esineissä. Suomessa Tukes valvoo REACH-asetuksen noudattamista markkinoilla olevissa tuotteissa, ja Tulli maahantuotavissa tuotteissa.”

Esimerkiksi tässä Kemikaaliviraston tiedotteessa on mielenkiintoista tietoa siitä, mitä tutkimuksissa on tullut ilmi. Sen mukaan 20 prosentissa tutkituista leluista oli vaarallisia DEHP-ftalaatteja. Prosenttiluvusta ei pidä tehdä suoria päätelmiä, sillä mielestäni luin jostakin, että tutkittavaksi oli valittu erityisesti sellaisia leluja, jotka herättivät huolta jo lähtökohtaisesti.

Kalevan artikkelin mukaan vanhoissa leluissa on hyvin todennäköisesti nykyään kiellettyjä ftalaatteja ja niiden määrä on melkein sama kuin tuotteen ollessa uusi. Suloinen vanha kylpyleluni taitaa siis jäädä lelukaapin uumeniin.

Kuinka arjessa tulisi toimia, jotta välttäisi turhia riskejä ftalaattien saannissa?

Ruoka: Ruokaa ei kannata säilyttää tai lämmittää muoviastioissa, vaan suosia esimerkiksi lasisia säilytysastioita. Huffington Postin artikkelin mukaan etenkin rasvaisiin ruokiin päätyy helposti pakkausmateriaalien kemikaaleja. Saman artikkelin mukaan luomuruoan syöminen on myös hyvä keino välttää ftalaatteja, koska niitä on esimerkiksi torjunta-aineissa. Kannattaa tsekata myös Kemikaalicocktail-blogin artikkeli siitä, miten syrjäyttää muovi keittiöstä.

Vaatteet: HS:n vuoden 2014 artikkelin mukaan ftalaatteja on etenkin paitojen (myös lasten) painatuksissa ja niitä välttääkseen kannattaa ostaa Öko-tex-sertifioituja tuotteita, sillä sertifioitujen merkkien vaatteissa haitallisten kemikaalien käyttöä on rajoitettu.

Meikit: Meikkien suhteen kannattaa välttää hajusteita sisältäviä tuotteita, sillä Huffington Postin artikkelin mukaan sanat fragrance tai parfum tarkoittavat melkein aina, että tuotteessa on ftalaatteja.

Lelut: Kuningaskuluttajan artikkelin mukaan vanhempien tulisi kiinnittää huomiota erityisesti leluihin, joita lapsi laittaa suuhunsa. Artikkelin mukaan lelujen kemikaalimäärien säätely alkoi 1990-luvulla, ja sitä ennen ftalaatit olivat jo laajassa käytössä. Vanhoihin leluihin kannattaa suhtautua siis varauksella.

Vältteletkö ftalaatteja ja muita hormonihäiriköitä ja millä keinoin?