Mites pyyhkii?

Toivottavasti arvostatte vessapaperiaiheista otsikkoani, öhö öhö. Ei mutta tosissaan, miten siellä jaksellaan? Itselläni fiilikset vaihtelevat ”Hmmm, tämähän muistuttaa aika paljon meidän normaalielämää” ja ”Rrraaahhh, milloin pääsee taas elämään normaalielämää?!”-janan ääripäissä ja kaikkialla sillä välillä. Tällä hetkellä on leppoisaa. Viikonloppu alkaa kohta ja meillä on illalliseksi hampurilaisia ja lasten nukkumaanmenon jälkeen tiedossa etä- Mario Kartit kavereiden kanssa. Olen muutenkin yrittänyt satsata yhteydenpitoon, sillä ekstroverttinä minulle on tavallista nähdä useampaa kaveria viikossa. Jii väittää, että hän handlaa introverttinä tilanteen vallan hyvin, mutta minulle on tärkeää bookata etätreffejä etukäteen, jotta päivät eivät ala tuntua liian samalta.

Lasten kanssa arki sujuu muuten aika tavalliseen tapaan,mutta Pikkutyyppi ei käy kerhossa. Hän on myös jättämässä päiväunia kokonaan pois, mikä aika lailla sinetöi sen, ettei minulla ole enää omaa hetkeä päivän aikana. Aluksi asian tola kismitti kyllä ihan rehellisesti, mutta uuteen päivärutiiniin kuuluu kuitenkin lepäilyhetki (joka satunnaisesti johtaa päiväuniin) omassa sängyssä ja sen jälkeen posti-Paten katselua etätyöskentelevän isän vieressä, joten siten olemme saaneet minulle nipsaistua oman hengähdyshetken, jonka tärkeyttä tuskin tarvitsee erikseen perustella.

Mitä henkiseen tilanteen handlaamiseen tulee, niin minulla toimivat samat keinot kuin yleensäkin, jos jokin asia ahdistaa. Se, etten koko ajan kääntele asiaa päässäni (eli toisin sanoen päivitä Hesarin seurantaa joka välissä) ja toisaalta se, että jos murehdituttaa, niin puhun siitä mahdollisimman nopeasti jollekin. Lisäksi se, että keskittyy siihen, mitä on tekemässä (eli toisin sanoen ei päivitä Hesarin seurantaa joka välissä), toimii myös aina. Kertailen myös itselleni, että kaikki läheiset ovat hyvävointisia eikä uhkakuvien maalailu auta mitään (paitsi toivottavasti niitä valopäitä, jotka yhä bondailevat rennosti tuolla turuilla ja toreilla).

Jos siellä linjoilla on joku, jolla on rahtunen kommentoimisenergiaa, niin kertokaa, mitä kuuluu. Mikä on mukavinta, mitä sulle on sattunut tänään? Itseäni ovat ilahduttaneet Pikkutyypin isovelimäinen huolehtiminen Tirpasta, kun beibi on pistänyt suuhunsa milloin mitäkin ja talomme pihalle ilmestynyt katuliiduilla tehty tsemppiviesti mummulle ja papalle.