Muistiinpanoja koronaeristyksestä

Kirjoitin korona-aiheisia muistiinpanoja viimeksi kuukausi sitten ja nyt tuntuu sopivalta ajalta tuutata lisää. En kirjoita päiväkirjaa, joten tuntuu tärkeältä tallentaa tämän hetken tunnelmia johonkin. Täältä pesee siis täysin sattumanvaraisia fiiliksiä ja huomioita:

• Kevään seuraaminen on jotenkin vielä paljon voimauttavampaa kuin yleensä. Fiilistelen lintuja, iltavaloa, ihmisiä katsomassa merta, nupullaan olevia lehtiä, lasten pukemista kevyemmin, you name it!
• Olemme hyödyntäneet lähialueen leikkipuistoja väsymättömästi ja viikonloppuisin ottaneet myös auton alle ja suunnanneet metsään. Syötän Tirppaa lähes päivittäin ulkona ja monesti meillä on myös piknik-viltti mukana. Vaihtelua on revittävä sieltä, mistä sitä saa. Luovuuden kukkakin avaa välillä nuupahtaneet terälehtensä. Esimerkiksi viime viikonloppuna leikimme sellaista, että minä ja vauva lähdimme vaunujen kanssa salaiseen piknik-destinaatioon ja Pikkutyyppi ja isänsä tulivat perässä asvalttiin katuliiduilla piirtämiäni nuolia seuraten. Pikkutyyppi oli aivan superinnoissaan salapoliisintehtävästään: Hän käytännössä juoksi suurennuslasi kädessä koko matkan meidän luoksemme ja löysikin meidät, tottakai. Vaikutti siltä, että hän oli kyllä matkan varrella unohtanut, mitä oli etsimässä, sillä lapsi vaikutti vähän hämmentyneen pettyneeltä, kun löysi vain meidät, pikkusiskon ja äidin. Mikä antikliimaksi!
• Minun tekee vimmaisesti mieli leipoa koko ajan. Meidän piti olla sokerittomalla (tietyin erityistapauslöyhennyksin) kesäkuuhun, mutta koronavirus pyyhkäisi ne tavoitteet mennessään suoraan leivontakulhon uumeniin. Nyt jos koskaan on hyvä hetki tehdä kakkuja, sämpylöitä, pitsaa ja teeleipiä.
• Samoin tämä kotikyhnöttämisen määrä lisää intoa hoitaa viherkasveja ja vaihtaa parvekkeen perusasetukset talvesta kevääseen. Ilmeisesti en ole ainoa, sillä oli työn ja tuskan takana löytää pääkaupungista vihertavaraa kotiinkuljettava liike, jonka varasto ei huutanut tyhjyyttään jokaisen valintani kohdalla. Tilasin pari kasvia ja vihertarvikkeita lopulta Urban Greeniltä, joka toimitti tilaukseni heti seuraavana päivänä ja sain vielä todella ystävällistä palvelua, kun halusin jälkeenpäin lisätä tilaukseeni siitä alunperin unohtuneet sammalkepit. Lämmin suositus!
• Pikkutyypin kanssa laitoimmekin pienimmän nukkuessa tänään parvekeasiat kerralla kuntoon: Siirsimme kasveja isompiin ruukkuihin ja istutimme mehikasvin pistokkaita. Pikkutyyppi huseerasi ankkakastelukannun kanssa tärkeänä ja oli aikaansannoksistamme silmin nähden ylpeä.

Lyyraviikuna odottelee senkin päällä lopullista sijoituspaikkaansa. Näköjään otin kuvan niin, että taulut näyttävät olevan ihan vinossa. 

• Pikkutyyppi on pistänyt uhman kanssa taas uuden vaihteen silmään pitemmän rauhaisan ajan jälkeen. Olisi mielenkiintoista tietää, miten paljon ei-sanan esiintymistiheys on hänellä kasvanut verrattuna normaaliin. Tai no, ei ehkä olisi. Kysyy kyllä kärsivällisyyttä pysyä rauhallisena uhmakohtauksen myrskynsilmässä. Välillä kaikki on vain ”ei ei ei”, eikä siihen oikein voi määräänsä enempää vaikuttaa. Joskus taas käy sellainen mäihä, että juuri kesken pahimman kiukun ohi ajaa vaikkapa harja-auto, Pikkutyypin suosikki, ja silloin harhautus vie koko harmin hetkeksi mennessään. Ehkä joku voisi perustaa sellaisen yrityksen, josta voisi tilata jonkun ihanan nosturin tai betoniauton salamana paikalle aina juuri, kun uhma on latautumassa huippuunsa. Nojoo, paras lohtu on se, että uhma menee sykleissä ja rauhaisat ajat seuraavat aina levottomia päiviä.
• Tirpankin aivoissa tapahtuu kohisten. Hän sanoi ensimmäisen sanansa ”äiti”, kun saavuin ulkoa ja kurkistelin häntä kirjahyllyn takaa. Pieni heiluja nousee laatikoiden päälle ja huojuu vasten sohvia ja tuoleja hampaat loistaen. Niitä onkin tullut tässä lähes tauotta kokonaista kuusi kappaletta. Uskomaton hammasvauva!
• Lasten kasvamista ja arkivipinää on ihana seurata, mutta siihen liittyy myös kaihoisia fiiliksiä, kun emme pääse jakamaan siihen liittyvää riemua läheisten kanssa kuin etänä. Näin Instassa mimmin, joka näki siskonpoikansa, pyöreäposkisen vauvan, pitkästä aikaa ja mietin, miksi reagoin sen näkemiseen niin voimakkaasti, kunnes hoksasin, että siskoikävä sieltä taas nosti päätään. Sisareni perhe asuu Espanjassa emmekä luonnollisesti tiedä, koska taas pääsisimme näkemään nyt kun tilanne on mikä on ja vanhat näkemissuunnitelmat ovat peruuntuneet. Yritän työntää asiasta murehtimisen jonnekin taka-alalle, kun siitä ei oikein ole hyötyä, mutta surettaa se silti. Meidän vauva taitaa olla jo taapero siinä vaiheessa, kun täti pääsee häntä näkemään. Minua itkettää jo asian kirjoittaminen tähän. Isommat serkukset (pian 3 ja 4-vuotiaat) kasvavat tietysti vauhdilla hekin eivätkä pääse leikkimään yhdessä. Etenkin Pikkutyypin serkku kyselee, milloin meitä pääsisi näkemään. Pikkutyyppi ei ole samalla tavalla kysellyt kavereiden tai kerhon perään, mutta kun olemme sattumalta törmänneet kerhokavereihin puistoissa, on hänen hymynsä ollut niin paljonpuhuva, ettei ole jäänyt epäilystä, olisiko kaverien näkemiselle jo tilausta. Täytyy vain malttaa odottaa.
• Sitten taas jos suuntaan ajatukseni positiivisemmin enkä märehdi asioita, joille en voi nyt mitään, voin helposti todeta, että siinä missä viime vuosi oli isäni poismenon takia tähänastisen elämäni raskain, on tämä korona-aika kuitenkin mennyt sangen hyvillä mielin.(Tosin pidätän oikeudet muutoksiin, jos joku perheestäni tai läheiseni sairastuvat pahasti.)  Kaikki on niin paljon keveämpää ja helpompaa kuin vuosi sitten eikä olo ole enää kuormittunut, vaikka monesti univelkainen tai Pikkutyypin uhmailun jäljiltä voipunut.
• Pikkutyyppi on oppinut pottailun salat ja niksit eikä siihen mennyt kuin pari päivää! Ensin kannustimme kaikkea pottailuaktiviteettia xylitol-pastillein, mutta nyt pastillin saa enää kakkostarpeiden tekemisestä pottaan. Hän kyllä haltsaa senkin jo niin hienosti, ettei mitään tsemppipastilleja enää pian tarvita. Vaippaa tarvitaan enää ainoastaan ulkoillessa ja öisin. Pian varmaan enää pelkästään öisin. Siihen en olekaan vielä perehtynyt, miten yöllä opitaan kuivaksi. Vai tapahtuuko se vain omalla painollaan, kun vaipattomaan elämään on tullut parempi tatsi? Vertaiskokemuksia voi jakaa kommenttiboksin puolella!

Harokataja hengailee väliaikaismestoilla leikkikeittiön päällä.

• Tilasimme vapuksi ruokaa ja munkkeja kotiin. Leipomisinnostukseni ei näet muun muassa keittiössä sompailevien lasten takia ulotu uppopaistamiseen. Aattoiltana etäpelailemme kavereiden kanssa ja vapunpäivänä herkuttelemme ravintolaruoilla. Ehkä piknikin voisi kattaa vaikka parvekkeelle.
• Minun on vieläkin vaikea keskittyä lukemiseen (vai johtuuko se vain siitä, että hyvä flow’ni katkesi?), joten olen ladannut äänikirjapalvelun ja kuunnellut iltaisin mitä milloinkin. Tällä hetkellä kuuntelun alla ovat Saku Tuomisen Juu ei ja Emmi-Liia Sjöholmin Paperilla toinen.

Tätä kirjoittaessani ulkona vihmoo lunta tuutin täydeltä, vaikka juuri hetki sitten parvekkeelle porotti ihana aurinko. Aamulla nähtiin jo sadetta, rakeita ja poutaa. Vappusäähän voi aina luottaa, heh. Leppeää vappua nyt kuitenkin! Koitetaan keksiä kivoja juttuja, jotka tekevät juhlasta juhlaisan!