Mutkat suoriksi -minimalismi ärsyttää

Siinä kaikki

Katsoin tässä taannoin inspiraatioksi tarkoitetun minimalismivideon, joka kyllä innosti miettimään ihmisten suhteita vaatteisiin, mutta aiheutti myös akuuttia hermostumista. Konmari-hommelit lienevät useimmille tuttuja: Menetelmässä käydään jokainen kodin tavararyhmä läpi sen perusteella tuottaako esine iloa ja hankkiudutaan eroon niistä romppeista, jotka eivät sykähdytä käytännöllisyydellään tai ihanuudellaan. Katsomani videokin oli ottanut tuulta konmarittamisesta ja siinä opastettiin tehokkaasti käymään vaatekaappi puolen vuoden välein läpi ja neuvotiin, että jos jotakin vaatetta ei ollut käyttänyt kuuteen kuukauteen, sitä tuskin käyttäisi jatkossakaan. Pois kaapista vain moiset täyteretkut! Timanttiseen konmaritettuun tehovaatekaappiin ei virheitä mahdu!

Kuten valistunut lukija ehkä jo arvaakin, jäin miettimään tällaista suhtautumista vaatteisiin syvenevä huoliryppy kulmieni välissä. Tällaisiin vaatekaapin pikaratkaisuihin kun törmää valitettavan usein. Mikä niissä mättää? Mielestäni kuluttaja päästetään ällistyttävän helpolla pälkähästä. Jaa ostit vaatteen, josta et niin tykkää? No eipä hätiä, odota kuusi kuukautta ja voit hyvällä omallatunnolla minimalisoida rytkyn kierrätyslaatikkoon tai mihin se mielestäsi sitten kuuluukin. Odotat vain puoli vuotta ja "vapaudut (tavara)vankilasta" -kortti on hyppysissäsi ja olet lähempänä unelmien garderoobiasi!

Ärsyttää. Tiedän, että minimalismin idea on myös sitouttaa ihminen hankintoihinsa ja saada pitämään niistä hyvää huolta, mutta voisiko sitouttamisaspektia korostaa hieman useammin ja painokkaammin? Vaatteet tietääkseni ostetaan sillä ennakko-oletuksella, että niitä käyttää. Jos näin ei käy, voisiko ihmiseltä odottaa edes sen verran, että hän kuuden kuukauden tehokarsinnan tehtyään satsaisi oikein erityisesti siihen, että käyttäisi tarpeettomina kaapissa roikkuvia rytkyjään sen sijaan, että kärrää trikoopaitansa kirppikselle nuhjuuntumaan? (The True Cost -dokumentin mukaan vain 10% lahjoitetuista tai kirppikselle viedyistä vaatteista päätyy vielä jonkun käyttöön.) Ai että ihminen pukeutuisi sellaisiin vaatteisiin, jotka eivät ensimmäisenä huuda hänen nimeään kaappia avatessa? Kyllä. Sehän se vasta opettaisi miettimään omia ostotottumuksia, kun todella käyttäisi aikaa löytääkseen niillekin vaatteille käyttöä, jotka on hankkinut ajattelematta loppuun saakka. En tarkoita sitä, että ihmisen pitäisi sulloutua paitaan, joka hiertää ikävästi tai rintsikoihin, jotka painavat, mutta mielestäni ihminen voi kyllä aivan hyvin käyttää välillä sellaistakin ostamaansa t-paitaa, joka ei saa iloa kuplimaan joka solussa. Sitä kutsutaan myös vastuullisuudeksi.

Cute and fluffy, but deadly.

Kiinnostavatko ihmisoikeudet? No puhutaan sitten hetki puuvillasta. Tiesitkö, että sitä kasvatetaan maailmassa vuosittain sellaisella volyymillä, että jokaiselle Telluksen asukkaalle liikenisi 18 t-paitaa? The True Cost -dokumentin mukaan muotiteollisuus on niin iso, että noin yksi kuudesta maailman asukkaasta tekee töitä sen eteen. 16 % kaikista käytetyistä torjunta-aineista käytetään puuvillan viljelyyn, ja torjunta-aineet myös muodostavat noin puolet puuvillanvalmistuksen kuluista. Värjääminen ja muu kankaan käsittely vaatii vielä enemmän kemikaaleja, jotka ovat vaarallisia ihmiselle. Joka vuosi 40 000-50 000 tonnia väriaineita päätyy saastuttamaan maailman jokia. Mitä tummempi väri, sitä enemmän tarvitaan myös kemikaaleja. Myös vettä kuluu viljelyssä runsaasti: yhden puuvillakilon kasvattamiseen (eli yksiin farkkuihin tai paitaan) kuluu noin 10 000 litraa vettä.

WHO:n mukaan joka vuosi miljoona puuvillan kanssa työskentelevää ihmistä päätyy sairaalaan saatuaan myrkytyksen torjunta-aineista. Nämä myrkytykset myös tappavat vuosittain 20 000-40 000 ihmistä. Torjunta-aineiden kieltäminen etenee teollisuudessa hitaasti, koska vaateteollisuus on miljardien arvoinen ja omistus vain muutamien jättiläisyritysten käsissä. Vuoden 1995 jälkeen arviolta 270 000 intialaista puuvillanviljelijää on tehnyt itsemurhan, monesti velkaantumisen takia, yrittäessään pysytellä teollisuuden vaatimusten perässä työssä, joka vaatii valtavaa määrää työtunteja ja kalliiden muunneltujen puuvillansiemenien ostamista

Vielä tiivistettynä: Muotiteollisuus on maailman toiseksi suurin saastuttaja (öljyteollisuus on suurin), ja puuvillan valmistus aiheuttaa epäinhimillistä kärsimystä sen parissa työskenteleville. Vaikka en uskokaan syyllistämisen tai syyllistymisen olevan paras tie muutokseen, suruttomat minimalismityhjennyskierrokset vaatekaapeilla tuntuvat suorastaan irvokkailta, kun miettii pikamuotiteollisuuden kokonaiskuvaa.

Miten sinä suhtaudut vaatekaapin tyhjennykseen ja uudistamiseen?

Lähde: Marieke Eyskoot: This is a Good Guide – for a sustainable lifestyle (2018)

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Minua ärsyttää sama asia! Itselle sopimattomien vaatteiden kierrätys on järkevää, mutta kierrätysvaatetta ja muuta tavaraa on aivan älyttömästi ja vaatemäärästä varmasti iso osa päätyy poltettavaksi.

Itse pyrin siihen, ettei tulisi enää hutiostoksia ja käyttämään vaatteet loppuun kotivaatteina eikä tämä edes ole ongelma, koska nämä vaatteet on entisiä lempivaatteita, joita ei vaan enää voi käyttää ihmisten ilmoilla. Risoista puuvillavaatteista ja muista tekstiileistä teen lopuksi rättejä.
Jos minulle tulee tarve esim. tietynlaiseen liikuntaan sopivalle vaatteelle käyn aina läpi vaatekaapin ennen kuin ostan uutta ja tällä taktiikalla ei ole tarvinnut ostaa aikoihin mitään. Tietenkin haaveilen esim. ihanista joogavaatteista, mutta ostan niitä vasta sitten, kun omasta kaapista ei löydy mitään sopivaa. :) Mökkivaatteiksi myös lainaan esim. mieheltäni, jos tarve on lyhytaikainen (viime kesänä tarvitsin löysät urheilusortsit, joita en muuten käytä ja välillä on tarve extratakille). Pieniä juttuja sinällään, mutta vähentää vaatteita, joita käyttää hyvin harvoin.
Minulla on myös kaapissa edelleen joitakin vaatteita, joita en ole käyttänyt 2-3 vuoteen, mutta joista tiedän, että niitä tulen vielä käyttämään. Näin omasta kaapista löytyy myös ns. uusia vaatteita. :)

Lilyssä oli juuri postaus siitä, että tarvitseeko juhliin aina uuden mekon ja tämä on myös yksi tapa vähentää harvoin käytettäviä vaatteita. Samalla häviää se "ei ole mitään vaatteita"- kriisi, kun on oikeasti muutama vaihtoehto, jotka istuvat hyvin päälle ja joissa on mukava olla.

Siinä kaikki

Ah, juuri näin! Se, että sitoutuu vaatteeseen kunnolla jo ostaessa saa luultavasti myös pitämään siitä parempaa huolta sen koko elinkaaren ajan. Nuhjuunnuttuaan vaatteet menevät usein vielä mainiosti kotivaatteina. (Veikkaan, että aika harvassa ovat ne tyypit, jotka liihottelevat kotonaan aina silkkiaamutakki yllään tai superhuoliteltuina, vaikka Konmarissa taisi olla puolustuspuhe myös tyylikkään lounge wearin puolesta.) Kaikille varmaan sattuu joskus hutiostoksia, mutta musta pitäis olla ihan selvää, ettei "ihan kivoja" vaatteita kannata edes ostaa.

raijairina

Tosi hyvä kirjoitus! Oma ekologisuusesikuvani on edelleen 95-vuotias mummoni, joka tekee vaatekaapistaan löytöjä 30 vuoden takaa ja uusiokäyttää kaiken mahdollisen. Ruokaa ei heitetä pois ja uusia tavaroita ostetaan vasta, kun vanha on mennyt rikki. Kaikki tämä on mummilleni luonnollista, eikä vaadi mitään erityisempiä ponnisteluja. Usein se ekologisin tapa toimia löytyykin peruuttamalla vähän taaemmas historiassa. :)

Minimalismissa on hirveästi hyvää ja nykyisessä tavaratulvassa on tosi terveellistä pysähtyä miettimään, paljonko me oikeasti tarvitaan ja mikä määrä materiaa oikeasti nostaa hyvinvointia. Jos tähän vielä päästäisiin ostamista rajoittamalla poisheittämisen sijaan, niin maailma olisi aika paljon mukavampi paikka! (Ja nykyäänhän esim. vaatteita ei tarvitse juuri koskaan ostaa uutena, kun kaikkea saa tässä tavarapaljoudessa helposti käytettynä).

 

Siinä kaikki

Kiitos! 

Isovanhemmat kyllä rokkaavat näissä! Ihana tuo kommentti, ettei ekologisuus vaadi edes erityisiä ponnisteluja, vaan sujuu luonnostaan. Toivottavasti ihmisten suhde tavaraan ja muihin kulutushyödykkeisiin menisi just tuohon suuntaan. Musta pitäisi olla ihan selvää, ettei esim. ruokaa saa haaskata tai että pitää kierrättää, kun se kerran on melko vaivattomasti mahdollista, mutta tiedän kavereistanikin vielä sellaisia tyyppejä, joista se vie liikaa vaivaa.

Onneksi ilmastoasiat ovat nyt niin tapetilla, että tarvetta muutokselle ei voi (toivottavasti) ohittaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvä kirjoitus. Parasta on tosiaan rajoittaa ostamista. Kyllä munkin tekisi mieli heittää pois kaikki meidän eripariset ja vanhat lakanat ja ostaa jotkut ihanan harmoniset kokonaisuudet. Mutta ei anna omatunto periksi niin kauan kuin nämä vanhat ovat kuitenkin täysin käyttökelpoisia. Konmarituksessa unohdetaan mielestäni välillä tämä käytännöllisyysaspekti ja keskitytään liiaksi esteettisyyteen ja ilon tuottamiseen sitä kautta. Itsepähän olen nämä lakanat joskus ostanut ja olen niistä vastuussa (ja kukaan muu tuskin haluaa kulahtaneita Ikean lakanoita). Tiedän ainakin, että sitten kun nämä ovat käyttäkelvottomia voin satsata todella hyvälaatuisiin ja vastuullisesti tuotettuihin kauniisiin petivaatteisiin, jotka sitten kestävät toivottavasti koko loppuelämän.

Siinä kaikki

Kiitos! Meillä on tismalleen sama lakanatilanne ja tismalleen sama suhtautuminen siihen. On itselleen valehtelemista ajatella, että kulahtaneet tavarat menisivät kuin kuumille kiville sitten kirpputorilla. Vanhoja vaatteita vastaanottavat hyväntekeväisyyttä tekevät tahotkin ovat helisemässä heille kiikutettujen rikkinäisten lumppujen kanssa. Musta paras sääntö olisi, että

1) jos sitä voi vielä käyttää, käytä itse loppuun asti jos vain suinkin voit ja

2) jos se on lopullisesti rikki tai ihan kulahtanut, tee siitä siivousväline ja laita lopuksi sekajätteeseen.

En tietty itsekään ole aina toiminut näin, ja etenkin parikymppisenä kirppishuumassani suljin vain tehokkaasti silmäni siltä, mitä vaatteilleni tapahtui, ja vein kirppiksellä myymättä jääneet kamat suoraan johonkin niitä vastaanottavalle taholle ajatellen, että sieltä ne varmasti päätyvät vielä jollekulle. Oppia ikä kaikki, ja muita kliseitä tähän.

Ihmeituhippi
Ihme ituhippi

Olen tästä ihan samaa mieltä!

Oma blogini aloitteli minimalismi aiheilla, mutta toisaalta aiheesta kirjoittaminen on hiipunut, sillä ostamatta jättämisistä ei oikein löydy kirjoitettavaa. Usein unohdetaan että minimalismi ei ole pelkkää tavaran karsimista, vaan suurin osa minimalismia ainakin itselleni on tietyn tyyppinen elämänfilosofia ja jo lähtökohtaisesti vähemmällä / omien tarpeideni mukaan eläminen. Myöskin ostamalla kerralla hyvää välttyy siltä, että tarvitsisi ravata kaupassa kuukausittain (tai joku käy kai viikoittainkin?) etsimässä nopeaa mielihyvää, joka jää kaapin perälle odottamaan armotonta konmaritusta sopivin väliajoin kun sitten morkkiksessa kaipailee synninpäästöä impulsiivisista harhaostoksista. 

Siinä kaikki

No just näin! Toi vähemmällä eläminen just kutkuttelee, mutta tuntuu härskiltä, että konmarittajia kehotetaan kirjassa tyhjentämään käsilaukku aina rankan päivän jälkeen ja lausumaan sille kiitos joka päivä ja sitten kuitenkin on aivan fine dumpata hirveät kassit tavaraa surutta pois ja vielä painotetaan, että ethän anna niitä muiden vaivoiksi, vaikka ajattelisitkin heidän pitävän niistä. Eli roskikseen vaan? Auts auts. Nojoo, vedän tässä nyt itse vähän mutkia suoriksi, mutta you get the point. Tuntuu, että monesti itseään minimalisteiksi tituleeraavilla tosiaan korostuu juuri tuo tavarankarsimisaspekti ja sen ihana vapauttavuus (samalla kun joku muu taho pähkäilee, et mitäs tällä kaikella kamalla oikein tehdään). 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.