Olet perillä

Myrsky paiskoo Atlantin rannikkoa. Tuuli kieppuaa ympärillä, puissa ja pensaissa. Istun pienessä puusaunassa, yllättävään paikkaan heitetyssä, löylyn lämmössä. Ikkunasta näkyy vehreä kiiltävälehtinen puu, tunnistan sen joksikin Suomessa yleiseksi huonekasviksi, mutta nimi karkaa mielestäni.

Heitän lisää löylyä. Sauna tuoksuu ihan lapsuudelle, mummun mökin rantasaunalle, jossa niin usein vietimme aikaa kesäisin. Miten voikaan täällä Euroopan toisella laidalla palata mielessään kaukaiseen aikaan. Yhtäkkiä muistan elävästi, miltä uimarengas tuntuu ihoa vasten, miten mummu vahti uimaleikkejämme, miten jalka käy mutapohjaan, joka värjää ihokarvat ruskeiksi. Se kaikki on minussa yhä.

Samalla olen tässä. Raskaasta vuodesta väsyneenä, imetyksen veltostuttama ryhti, silmäpussit. Vuosi on vaatinut minulta enemmän kuin mikään aiempi. Se kaikki näkyy ja tuntuu minussa vielä pitkään, luulen. Kohotan ryhtiäni. Vitsit, selvisin. Olen väsynyt, mutten palasina. Koeteltu, mutta toiveikas.

Tänne pieneen rauhaisaan soppeeni kuulen ylhäältä etäisesti moottoritien pauhun. Autot ovat matkalla jonnekin. Tuuli ympärillä, sekin matkaa eteenpäin. Ja minä myös, olen matkalla jonnekin, johonkin suuntaan. Tässä hetkessä olen kuitenkin perillä. Juuri siinä missä pitääkin.

Tältäkö tuntuu meditaatio, mietin heittäessäni lisää vettä kiukaalle. Tältäkö, että kaikki on liikkeessä, mutta juuri tässä hetkessä on hyvä. Että on ankkuroitunut hetkeksi vaikkapa pikkuiseen puusaunaan Atlantin rannikolle eikä juuri siinä hetkessä kaipaa mitään tai etsi ratkaisua mihinkään. Jään  kellumaan hyvään oloon pitkäksi aikaa.

Onnellista uutta vuotta ja kaikkea hyvää uudelle vuosikymmenelle!