Lisääntyvä auringonpaiste kodissamme saa minut paitsi hymyilemään maireasti myös haaveilemaan kaikista niistä sisustusmuuveista, joita voisin tehdä, jotta koti olisi vielä viihtyisämpi. Ehkä kyseessä on jokin kevätautomaatio: Tekee mieli siivota, vaihtaa tavaroiden paikkaa, mutta myös vaihtaa tunkkaisia sävyjä vaaleampiin ja raikkaampiin.

Koska en halua lähteä juoksemaan ostoimpulssieni perässä, päätin tarttua inspiraation toivossa vanhaan tuttuun kirjaani ja kaivoin Dominique Loreaun L’Art de la Simplicité How to Live More With Less -opuksen naftaliinista. Kirja on yksinkertaistamisen ja elämänlaadun ylistys, ja kannen mukaan myös kansainvälinen myyntimenestys, vaikka en ole koskaan kuullut kenenkään puhuvan siitä täällä Suomessa. Ehkä Konmari jyräsi täällä sellaisella teholla, ettei Loreaun kirjaa katsottu aiheelliseksi suomentaa. Tiedä häntä. Hyvä motivaattori turhan karsimiseen kirja on yhtä kaikki.

Toisella lukukerralla minua ärsyttävät monet asiat, joille pyörittelin silmiäni ensimmäiselläkin kerralla. Esimerkiksi pohdinta siitä,miten naisen käsilaukku on hänen jatkeensa ja miten sillä on ihan oma persoonansa, tuntuu aika ummehtuneelta horinalta. (Ehkä olen vain pahastunut, koska omastani tunkee pelkkiä ryppyyntyneitä kuitteja enkä edes mielellään ota sitä mukaan ulos mennessäni, koska ilman laukkua on niin paljon mukavampaa.) En myöskään tähän maailman aikaan pidä hirveästi ohjeista, joissa kehotetaan vaihtamaan kaikki tavarat täydellisesti omaa makua vastaaviksi, koska se kuulostaa vain oikeutuksen tarjoamiselta kuluttamiseen ja uusiin ostoksiin. Toki toimiva keittiöveitsi on arjessa suuri ilonlähde, jos ennen on kokannut surkean tylsäterän kanssa, mutta kuten ennenkin olen vouhkannut, karsiminen ei minusta saisi olla oikeutus sille, että dumppaa kaiken entisen ja keksii kaikki omistuksensa uudelleen. Minun on ainakin muutenkin turhan helppo keksiä, miksi tarvitsen uuden paidan/rillit/maton/melkein-minkä-vain, ja epäilen, etten ole asian kanssa yksin.

Edit 9.3.2020: Lukiessani kirjaa eteenpäin keksin yhä uusia syitä sille, miksei sitä ehkä ole suomennettu. Esimerkiksi laihduttaminen ja laihan vartalon ihanne saavat kirjassa aika paljon tilaa, ja sen näkökulma ei suoranaisesti kannusta terveeseen kehosuhteeseen.

Kirjassa on kuitenkin paljon sellaista, mikä saa ajatukset liikkeelle positiivisessa mielessä. Eilen päähäni jäi pyörimään seuraava katkelma:

”Do not fall into the trap of thinking you must do whatever you want straight away, before it’s too late. Whatever you do now will prepare you for the things you will do in future. Everything you do is cumulative.”

Vitsit, miten hyvin sanottu! Tekemiemme asioiden vaikutukset todella kasautuvat ja kertyvät pikkuhiljaa. Enkä puhu nyt pelkästään rahastosijoittamisesta, vaan ihan kaikesta. Siitä meneekö tänään nukkumaan myöhään vai hieman suunniteltua aikaisemmin. Siitä ostaako vielä yhden suklaalevyn. Siitä jättääkö tänään kännykän toiseen huoneeseen, kun alkaa leikkiä lapsen kanssa. Myös siitä, päättääkö olla ostamatta vaikka sitä mattoa, joka näyttää niin raikkaalta Facebookin feedissä. Valinnat voivat vaikuttaa pieniltä, ja sitä ne yksittäisinä ovatkin, mutta tietynlainen valinta muutaman kerran toistettuna johtaa todennäköisemmin siihen, että saman valinnan tekee uudelleen. Siitähän tavoissakin on kysymys. Ettei tarvitsisi tehdä valintaa joka kerta, kun asia on jo juurrutettu omaan tekemiseen.

Eikä kyse ole pelkästään tapojen luomisesta pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi lenkille lähtemisestä voi olla monenlaisia hyviä melko suoriakin seurauksia, kuten virkistynyt olo, ideoita pulppuileva pää, vähemmän kipeä niska ja paremmat yöunet. Jokainen uhmaikäisen kanssa keskittyneesti leikkinyt taas lienee huomannut, että tiiviillä yhteisellä hetkellä voi olla suuri vaikutus lapsen koko loppupäivän kulkuun. Tässä vauvavuoden tuoksinassa väittäisin myös, että aikaisella nukkumaanmenolla vanhempi voi vaikuttaa radikaalisti jo ”pelkästään” seuraavan päivän kulkuun, omaan mielialaan ja ihan vain aivojensa kykyyn keksiä luovia ratkaisuja ja innostua. Jo näennäisen pienillä valinnoilla voi olla siis mehevä vaikutus siihen, miltä lähi- tai kaukaisempi tulevaisuutesi näyttää.

Tavallaan tämä on maailman simppelein asia ymmärtää, mutta käytännössä se on myös maailman helpoin unohtaa,koska aina voi torkuttaa vielä kerran. Ostaa vielä tämän yhden halpamuotirytkyn, syödä vielä yhden rivin suklaata, katsoa vielä yhden Insta-storyn, lykätä epämiellyttävää tehtävää vielä yhden päivän. Sama pätee onneksi myös positiivisiin asioihin. Tänään voi jättää ostamatta uuden maton, voi soittaa yksinäiselle sukulaiselle, tehdä aterian kylkeen oikein ison porkkanaraasteen, lukea kirjaa auringonläikässä, oikoa ryhtiään säännöllisesti, kertoa rakastavansa, kirjoittaa pitkästä aikaa blogipostauksen.