Anonyymit ystäväni osa 9

Aurinko on viime päivät paistanut yöheräilyjen lahottamiin aivolohkoihini ja valonsäteet ovat herättäneet kolostaan jonnekin taka-alalle tungetun iki-ihanan postaussarjan: Anonyymit ystäväni! Ai niin, minullahan oli tällainen ystäväkirjahenkinen sarja, jossa kyselen ystäviltä sekä blogin aihepiiriin että ihan muihin juttuihin liittyvistä asioista. Johan tässä jo vuosi vierähtikin ilman uutta postausta, joten nyt marssitetaan seuraava ystävä lauteille.

Mustican kanssa olemme tavanneet ensimmäisen kerran Jiin esitteleminä Vallilan maanmainiossa Pub Magneetissa joskus vuosia sitten. Tykkäsin hänestä heti. (Tässä postaussarjassa on muuten tosi ihanaa se, että tulen sekä pohtineeksi että muotoilleeksi, miksi tykkään ystävistäni. Oikein hyvä pohtimisen aihe kelle tahansa!) Yhteys syntyi ehkä siksi, että hän on sekä lämmin ihminen että leikkisä ja hyvin läsnä yhteisissä keskusteluissa. Hän keskittyy sanottuun ja osaa sanoa joka aiheeseen jotain mielenkiintoista. Hän on juuri se tyyppi, kenet hääjuhlien istumajärjestystä miettiessä laitettiin ketään ennestään tuntemattoman vaihto-oppilasaikojen ystäväni viereen, koska oli ilmiselvää, että hän on sosiaalisesti rohkea ja taitava juttelemaan mistä vain.

Musticca mainitsee ärsyttäväksi piirteekseen sen, että hän on hyvin kriittinen silloinkin, kun siitä ei ole hyötyä, mutta minusta tuo kriittisyys on juuri hänen parhaita puoliaan. Hän kyseenalaistaa eikä niele purematta löysiä argumentteja olematta silti loukkaava tai tökerö. Hän on utelias ja kiinnostunut, ja johtui se sitten hänen mainitsemistaan 16 opiskeluvuodesta tai yleisestä tiedonjanosta, nämä piirteet näkyvät sivistyneisyytenä. Hän on myös ennakkoluuloton, hauskaa seuraa ja empaattinen. Sellainen, joka kuuntelee, mitä toisella on mielen päällä eikä tuputa omaa ratkaisuaan. Ja sellainen, jonka kanssa pääsee keskustellessa leveleille, koska ei tarvitse pitää yllä mitään hymistelevää fasadia.

Musticca, oot tosi ihana tyyppi! Vaikka ei ehditäkään näkemään mitenkään koko ajan, mulla on aina kivaa sun seurassa. Ihanaa, että Jii tutustutti meidät!

Anonymiteetin säilyttämiseksi tämän postaussarjan kuvituksen tekee kulloinenkin vastaaja itse kuvaamalla jotakin syötäväksi kelpaavaa ja täydentämällä kuvaa piirtämällä.

Keksi itsellesi alias: Musticca

Mitä kuuluu asteikolla 1-10 ja miksi: 6 ¾. On paljon stressiä opintojen suhteen ja kaikenlaista muutakin tällä hetkellä, mutta tämän haastattelun täyttäminen paransi mielialaa!

Kerro joku ympäristöystävällinen tapa, jota noudatat ja josta olet ylpeä: Ostan vain vähän vaatteita ja korjaan rikki menneet vaatteeni. Lähinnä siis paikkaan haaroista rikkoutuneita farkkuja tekemällä nokkelasti paikat takataskuista. Minulla on monia 10-15 vuotta vanhoja T-paitoja, tosin suurinta osaa ei kehtaa julkisesti käyttää, mutta kotivaatteina aivan päteviä. Käyttöikä olisi varmasti pidempikin kuin tuo 15 vuotta, jos ei olisi vaatteet jääneet pieneksi. Kosmetiikkaa kulutan myös hyvin vähän.

Kerro joku epäympäristöystävällinen tapa, jota valitettavasti noudatat ja joka aiheuttaa maailmantuskaa: Juon kahvia, mutta vähemmän kuin keitän. Monesti puolet kahvista siis kylmenee mukissa ja sitten heitän sen pois, kamalaa tuhluuta! Syön myös massiivisia määriä suklaata (sitä ei kyllä mene tippaakaan roskiin). Yleisesti ruokahävikki, vaikka ei sitä kyllä edes tule paljon keskiarvoihin verrattuna, mutta kyllä sen melkein nolliin saisi, kun olisi järjestelmällisempi.

Kerro joku helppo niksi ympäristöystävällisempään elämään: Jaa-a. En oikein tiedä onko mitään helppoja niksejä oikein olemassa, kun merkityksellistä kuitenkin on ne suuret linjat. Tai onhan niitä niksejä, mutta onko niillä sitten kovinkaan vaikutusta. Tietysti pienistä puroista kasvaa suuri virta jne. Sellainen ainakin tulee mieleen, että kannattaa keittää vettä vain sen verran kuin tarvitsee. Ettei täytä siihen vedenkeittimeen litraa, kun tekee vain yhden mukillisen teetä. Turhaan menee energiaa hukkaan! Toinen ehkä liittyen noihin vaatteisiin, että esim. t-paitoja ostaa sellaisia, joissa ei ole elastaania, jolloin ne kestävät pidempään. Minulla on esim. noin 13 vuotta vanha t-paita, joka on aivan hyvä, mitä nyt väri on haalistunut ja pieniä reikiä tullut, mutta nämähän on korjattavissa. Sitä katkeilevaa elastaania ja siitä johtuvaa rupsahtamista ei pysty oikein korjaamaan.

Mistä asiasta koet syyllisyyttä: Lähes kaikesta. Ja sitten tunnen syyllisyyttä, siitä että tunnen syyllisyyttä vaikka ei pitäisi. Isoimmat syyllisyyden aiheet on lihavuus ja se, ettei ole valmiita tutkintoja, vaikka olen opiskellut viidessä eri korkeakoulupaikassa viimeiset 16 vuotta.

Kerro joku juttu, joka sua ärsyttää usein: Ne vitun toopet, jotka tunkee ratikkaan ja metroon ennen kuin sieltä on ulos tulevat ihmiset päässeet pois! Ja myös ne toopet, jotka jatkaa istumista niillä ratikan fläppipenkeillä lastenvaunupaikalla vaikka paikalle tulee lastenvaunut!

Kehu itseäsi oikein härskisti jostain, mitä olet tehnyt viime aikoina: Pesin taannoin neljä koneellista pyykkiä kerralla, kun olin vältellyt pyykkäämistä todella pitkään, tämä oli suuri saavutus. Osasin myös vastikään pitää malttini hyvin ärsyttävässä ja epäreilussa tilanteessa, enkä alkanut raivoamaan kyseiselle henkilölle, vaan osasin rauhoittaa itseni siinä hetkessä. Hyvä minä!

Kerro joku todella ärsyttävä piirre, joka sulla on: Olen todella kriittinen silloinkin, kuin siitä ei ole mitään hyötyä. Jotain eksää muistan myös ärsyttäneen tuo mainitsemani tapa jättää kahvinjämiä mukinpohjalle.

Jos olisit Napakympissä X:n roolissa, niin minkä kysymyksen avulla yrittäisit kartoittaa sopivaa kumppania: Oletko feministi? Kerro mitä feminismi tarkoittaa sinulle.

Kerro joku juttu, mitä häpeilet: Epäsymmetrisiä ja roikkuvia rintojani. Aivan typerää häveätä tätä, tissit on tissit. Haaveilen, että kehtaisin julkisesti kulkea ilman rintaliivejä levollisin mielin.

Kerro joku foliohattujuttu tai borderline foliohattujuttu, mihin uskot: Viime keväänä, kun puhuin kaverin kanssa remontoinnista ja olin auttamassa häntä remonteeringissa, minulle alkoi ilmestyä Facebookissa mainoksia jostain kylpyhuonelaattojen saumojen puhdistuksesta. Ja puhuimme siis nimenomaan siitä, että vielä hän ei tiedä mitä karseassa kunnossa olevalle kylppärille tekisi. Muut remonttiaiheet oli jo ratkaistu tai palvelut ostettu. Emme tsättäilleet asiasta millään välineellä emmekä puhuneet asiasta puhelimessa. ELI SALETTIIN PUHELIMET KUUNTELEE KESKUSTELUJA MOT.

Kerro joku juttu, mitä kaikkien pitäisi kokeilla ainakin kerran: Ruokia, joista on varma ettei tykkää. Tosin sillon niitä ehkä on jo kokeillut useammin, ähäkutti!

Mikä kirja on muuttanut ajatteluasi: Sofi Oksasen Stalinin lehmät sai minut tunnistamaan syömishäiriöni. Muutenkin hyvä kirja.

Kerro joku arkinen tapasi, joka on mielestäsi ihan nerokas: Teen kahvia pressopannulla ja kaavin purut kuivumaan ja valumaan suppiloon ennen kuin laitan ne biojäteastiaan. Näin biojäteastian pohjalle ei tule sitä ällöttävää nestettä ja pussi on kohtuu kuiva ulkopuolelta, kun sitä lähtee kiikuttamaan ulos. Myös erottelen ruisleipäpalat toisistaan (reissumies- ja ruispalatyyppiset) ennen kuin pakastan ne, jolloin ne saa suoraan erillisinä paloina paahtimeen.

Kuinka keskittyä olennaisiin asioihin, kun arki on välillä niin sekopäistä viuhtomista: Jaa-a, sen kun tietäis. Ainakin itsellä somen selailun ja uutisten lukemisen vähentäminen vapauttaisi mahdollisesti noin 27 h lisää aikaa vuorokauteen. Ehkä tuo lisäaika ja mahdollisesti lisääntynyt mielenrauha auttaisi keskittymään olennaiseen ja vähentämään viuhtomista. Mutta miten siitä somen selailusta pääsis eroon?!

Kerro joku hauska bisnesidea: Rikkaille ja isoille korporaatioille voisi myydä jotain seksiwau sijoitusmahdollisuutta, johon voisi sijoittaa ne veroparatiiseihin laitetut veroeurot, ja sitten tadaa ne meniskin valtion kassaan veroina ja hyvinvointiyhteiskunta pelastuu! Toinen idea olisi Kunnon Sämpylöiden Kahvila. Siellä siis myytäisi sellassia kunnollisia isoja sämpylöitä, joissa olisi ihan tavallisia täytteitä tarpeeksi paljon eli sekä kinkkua että juustoa ja montaa sorttia vihanneksia, mutta ei jäävuorisalaattia. Ei mitää valkosia pullasämpylöitä tai ihan pieniä ylikalliita sämpylöitä tai sellasia missä on täytteenä jotain chiansiemenvanukasta eikä varsinkaan sellasia, mihin on laitettu kauhee yllätysnokare margariinia.

Sano terveisiä blogini lukijoille: Muistakaa syyä eka!

P.s. Sarjan aiemmat osat löydät näpsäkkäästi blogitekstin alla olevaa anonyymit ystäväni -avainsanaa painamalla.

Suhteet Ystävät ja perhe

Kulutusmuutos #21: Korjautan vaatteeni rohkeammin ompelijalla

Alkuun tunnustus: Makuutan kaapissani vaatteita, joita ei voi käyttää tai joita minua nolottaa käyttää. Olen juuri se tyyppi, jonka vaatteeseen tulee reikä, mutta joka ei silti saa vaatetta korjattua tai tehtyä nopeaa päätöstä sen jatkopaikasta. Niinpä rikki menneet vaatteet saattavat odottaa kohtaloaan kaappini perillä pitkänkin aikaa. Vaan nyt olen vihdoin keksinyt itselleni sopivimman ratkaisun. Vien vaatteet ammattilaiselle korjattavaksi!

Tein lähellä sijaitsevaan ompelimoon tuttavuutta jo ennen joulua, kun ulkoiluhousuni repesivät haaroista niin, että aavistin, ettei niiden korjaamisesta käsin tule tarpeeksi kestävää jälkeä. Housut saivat uuden elämän niin halvalla, että kaduin suoneeni ajatustakaan niiden korjaamiselle omin käsin. Minulla ei siis ole ompelukonetta, enkä ole käyttänyt kyseistä masiinaa niin moneen vuoteen, että housujen hurauttaminen ehjiksi olisi kohdallani lainkaan triviaalia. En myöskään saa arjen tohinassa tartuttua pieniin korjaustöihin, vaikka kuinka hellisinkin ajatusta itsestäni korjailemassa iltaisin nojatuolissa hyvää podcastia kuunnellen, koska niitä ennen tuntuu aina olevan jotakin, joka ajaa tärkeydessä tai – ollaan nyt rehellisiä – mukavuudessa ohi.

Mummin vanha ja näköjään myös aika pölyinen kolibrirasia toimittaa kodissamme ompelulippaan virkaa.

Ompelija osaa myös takoa realismia perehtymättömän ja haihattelevan kotiparsijan päähän. Viimeksi kiikutin ompelimoon kuusi vaatetta ja jätin niistä korjattavaksi neljä. Koko lystin hinta on alle 70 euroa, eli kyse ei ole nyt mistään vetoketjujen vaihdosta, mikä on vähän tyyriimpää hommaa, mutta tuo hinta on neljän vaatteen jatkoajasta mielestäni erittäin kohtuullinen. Jätin korjattavaksi kolme eri tavalla revennyttä paitaa ja yhdet haaroista eeppisesti ratkenneet farkut, jotka olivat jo odottamassa tuhoon tuomittujen vaatteiden kassissa. Päätin kuitenkin varmistaa, voisiko niille tehdä mitään, ja voihan niille. Jään innolla seuraamaan, kuinka paljon jatkoaikaa korjauksella saadaan aikaan. (Alunperin kyselin muuten ompelimosta, voisiko yksiin uusiin farkkuihini laittaa jo etukäteen tukikankaan estämään kulumista, mutta sain ohjeeksi, että tukikangas kannattaa lisätä farkkuihin vasta kun ne ovat menneet rikki.) Korjattavaksi jätetyt vaatteet eivät olleet mitään huippulaatuisia pukimia, joiden ajattelisin kestävän tästä iäisyyteen, mutta tuolla hinnalla kannatti mielestäni pidentää muuten mieluisten vaatteiden ikää.

Entä ne kaksi vaatetta, joita en jättänyt ompelijan käsiin? Toinen oli niin surkealaatuinen topinräyskä, ettei sille ollut nähtävissä ruusuisaa tulevaisuutta. Toinen taas oli mummini vanha ja mielestäni edelleen hieno Luhdan talvitakki vuodelta x, ja siihen tehtävät muutokset olisivat tulleet turhan kalliiksi verrattuna siihen, miten asiallinen takki enää on. Joko käytän sen tuollaisena kakkostakkina loppuun, koska kuulun juuri niihin tyyppeihin, joille on aika sama, kuinka siistinä pyörii lähipuistossa, tai sitten harkitsen vielä korjaamista. Jää nähtäväksi.

Toivottavasti postaukseni toimisi kannustimena hakeutumaan ompelijan pakeille, ellei itseltä löydy korjaamisdraivia. Tuntuu todella hyvältä tietää, että omien vaatteiden elinkaari jatkuu ja että ne ovat varmoissa käsissä. On myös mukavaa tukea paikallisen yrittäjän työtä. Minua näkee siis ompelimoissa jatkossakin!

Koti Vastuullisuus