Olet perillä

Myrsky paiskoo Atlantin rannikkoa. Tuuli kieppuaa ympärillä, puissa ja pensaissa. Istun pienessä puusaunassa, yllättävään paikkaan heitetyssä, löylyn lämmössä. Ikkunasta näkyy vehreä kiiltävälehtinen puu, tunnistan sen joksikin Suomessa yleiseksi huonekasviksi, mutta nimi karkaa mielestäni.

Heitän lisää löylyä. Sauna tuoksuu ihan lapsuudelle, mummun mökin rantasaunalle, jossa niin usein vietimme aikaa kesäisin. Miten voikaan täällä Euroopan toisella laidalla palata mielessään kaukaiseen aikaan. Yhtäkkiä muistan elävästi, miltä uimarengas tuntuu ihoa vasten, miten mummu vahti uimaleikkejämme, miten jalka käy mutapohjaan, joka värjää ihokarvat ruskeiksi. Se kaikki on minussa yhä.

Samalla olen tässä. Raskaasta vuodesta väsyneenä, imetyksen veltostuttama ryhti, silmäpussit. Vuosi on vaatinut minulta enemmän kuin mikään aiempi. Se kaikki näkyy ja tuntuu minussa vielä pitkään, luulen. Kohotan ryhtiäni. Vitsit, selvisin. Olen väsynyt, mutten palasina. Koeteltu, mutta toiveikas.

Tänne pieneen rauhaisaan soppeeni kuulen ylhäältä etäisesti moottoritien pauhun. Autot ovat matkalla jonnekin. Tuuli ympärillä, sekin matkaa eteenpäin. Ja minä myös, olen matkalla jonnekin, johonkin suuntaan. Tässä hetkessä olen kuitenkin perillä. Juuri siinä missä pitääkin.

Tältäkö tuntuu meditaatio, mietin heittäessäni lisää vettä kiukaalle. Tältäkö, että kaikki on liikkeessä, mutta juuri tässä hetkessä on hyvä. Että on ankkuroitunut hetkeksi vaikkapa pikkuiseen puusaunaan Atlantin rannikolle eikä juuri siinä hetkessä kaipaa mitään tai etsi ratkaisua mihinkään. Jään  kellumaan hyvään oloon pitkäksi aikaa.

Onnellista uutta vuotta ja kaikkea hyvää uudelle vuosikymmenelle!

Hyvinvointi Ajattelin tänään

Minimalismipelin viikko 15: Korkkikätköllä ja vähän muuallakin

Hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on taasen poistojen aika! Terveisiä täältä Euroopan toiselta laidalta siskoni luota! Täällä tuuli riepottaa pihan oliivipuuta ja puutarhassa jättimäinen peikonlehti ojentelee sellaisella riemulla, että se saa oman huonekasvini vaikuttamaan nukkekodin sisustukselta.

On ihanaa olla muualla ja tehdä asiat eri tavalla kuin yleensä. Päätimme, että jouluun liittyviä asioita tehdään vain oman innon mukaan, eikä meillä ole tänä vuonna esimerkiksi perinteistä jouluruokavalikoimaa pöydässä, vaikka hyvin syömmekin. Tänään siskoni leipoi lasten kanssa pipareita, ja taatelikakusta ja saaristolaislimpusta on ollut varovaista puhetta. Ehkä riisipuuroakin nautitaan jonakin päivänä, jos huvittaa. Ihanaa tällainen löyhyys suunnitelmissa!

Keittiössä tai siivoushommissa huhkimisen sijaan olen käynyt saunomassa jo kahteen otteeseen, lukenut kirjan, aloittanut toista ja nukkunut muutamat väsymystä loiventavat päikkärit viltin alla. Rehellisesti sanottuna olen Tirpan katkonaisista unista niin väsynyt, etten jaksaisikaan eeppistä joulusohaamista. Ihanaa, ettei ketään muutakaan kiinnosta moinen. Kävimme kyllä teho-ostostelemassa joulun safkat siskon kanssa marketin viimeisen aukiolotunnin aikana, mutta se oli vain hauskaa timanttista tiimityötä siskosten kesken. Ulkomailla on nääs hauskaa käydä ruokakaupassa, ei yhtään sama juttu kuin kotona.

Rauhoitun joululusmuiluun myös minimalismipelin suhteen ja jatkan peliä vasta ensi vuoden puolella. Tämäkin postaus lähtee näköjään myöhässä maanantain puolella. Ihanaa ja mahdollisimman rentouttavaa joulua, silkohapset!

Viikko 15

Mitkä: Poistokasassa on tänään mummuni vanha jo haljennut lautanen, jota olen säästellyt hellyydellä, suppilo tiskikoneen suolasäiliön täyttämiseen, kaksi lahjaksi saatua vauvan myssyä, 200 g pankkipapereita, klipsukorvikset, kaksi hapertuvaa muovista lahjaksi saatua voiveistä ja kuusi alkoholijuomien pulloista säästettyä korkkia, joita on kai säästetty, jotta keskeneräiset viinipullot saisi näppärämmin suljettua. Säilytän näitä kuitenkin muovirasiassa, jota ei kovin usein availla, eikä tuollaisia varakorkkejakaan varmaan tarvita yli kahta.

Mihin: Aloitetaan helpoista. Paperit kuuluvat paperinkeräykseen, myssyjä tarjoan tuoreille tai soon-to-be-mutsikavereille, suppilo kuuluu sekajätteeseen ja korvikset menevät kirppislahjoituskasaan. Korkkien luulisin sopivan muovijätteeseen, koska ne ovat pakkausjätettä elintarvikkeista. Voiveitset taas kuuluvat sekajätteeseen. Toisen muovi on rapistunut ja toisesta irtoaa muovisäikeitä, joten en halua tarjota niitä mikromuoveilemaan kenenkään aamupalapöytään. Mummuni lautasen taas vien Iittalan myymälään, sillä siellä otetaan vastaan vanhoja ja rikkinäisiäkin astioita. Samalla kertaa vien myös muutaman muun rikkinäisen astian, jotka laitoin sivuun jo ennen tätä peliä.

Miltä nyt tuntuu: Siltä, etten luovu mistään tärkeästä, vaan siirryn uudelle vuosikymmenelle kevyemmin kantamuksin.

Koti Oma elämä