Hyvää sunnuntaita ja pelaaminen jatkukoon. Suuntasin tällä kertaa kirjahyllylle, koska tiesin sieltä löytyvän vielä melko helposti kiertoon sopivia kirjoja. Olin oikeassa, sillä löysin heti ilman suurempaa tuskaa muutaman uutta omistajaa etsivän kaksoiskappaleen. Loputkin poistokirjat löytyivät melko helposti, kun vain uskalsin olla rehellinen ja myöntää, etten tule lukemaan niitä. Myös Jii osallistui poistoon yhdellä kirjalla, jonka kirjoittaja(kelmi) on kuulemma kopioinut ideoitaan suoraan Nassim Nicholas Talebilta viittaamatta häneen. Suurimpia tunteita herätti yläasteen kotitalouskirjasta luopuminen, koska löysin sivuilta hurmaavaa todistusaineistoa seiskaluokkalaisesta puheenparrestani. Laitetaan tähän vielä koodia ysäriminulta: ”Antti ei kerro kenestä diggaa, Juho on blondi, party<3, Scooter, Scooter, Scooter!”Huoh, ilmeisen hienoa aikaa.

Synkkä meininki: pahoittelen tätä surkeaa marraskuun valaistusta. 

Viikko 10

Mitkä: Kuvassa viisi ylimmäistä kirjaa ovat duplikaatteja, niiden alla on kaksi vanhaa koulukirjaa, käyttämätön reseptikirja, Jiin valitsema poisto ja alimpana ranskankielinen romaani, johon en saane tartuttua ainakaan tämän vuosisadan puolella.

Minne: Suurin osa kirjoista voisi löytää lukijansa kirjaston kiertokirjahyllyn ääreltä. Hararin kirja tosin on niin uusi, että divari saattaisi ostaa sen. Janssonin kirjat saattavat löytää uuden omistajan kaveripiiristä, ainakin aion kysyä. Koulukirjat päätyvät paperinkeräykseen, tosin kotitalouskirjasta irrotan ensin kontaktimuovitetut kannet varmuuden vuoksi, vaikka pehmeäkantisten kirjojen kannet yleensä sopivatkin paperinkeräykseen. Hankalinta lienee saada kiertoon ranskankielinen romaani, mutta ehkä sille voisi käydä flaksi juuri siellä kiertokirjahyllyssä.

Miltä nyt tuntuu: Kirjat on minusta yleensä melko helppo saada kiertoon, ellei kyseessä ole jokin ihan ankea opus. Välillä tuntuu, että kirpputorit ovat pullollaan juuri niitä, ja samat kirjat (jonkun kirjakerhon ehkä?) toistuvat kirpparipöydästä toiseen. Kaksoiskappaleista eroaminen ei tunnu miltään, mahdollistaa vain lisätilan hyllyssä niille kirjoille, jotka eivät ennestään ole mahtuneet sinne. Koulukirjoista luopumisesta puhuinkin jo tässä postauksessa: se tuntuu pelkästään järkevältä. Jos haluan palata takaisin yläasteen tunnelmiin, se onnistuu muutenkin parhaiten kaivamalla esiin oppitunneilla kirjoitettuja eeppisen pitkiä lappuja. Tiedän niiden ”parhaimmiston” nimittäin olevan tallessa vielä jossakin varastomme kätköissä tai vähintään lapsuudenkodissani. Ehkä voivat siellä pysyäkin vielä seuraavat 20 vuotta…

P.S. Aiemmat poistoni löydät minimalismipeli-avainsanan alta.