Viime päivinä olen ahminut ilmastonmuutosta koskevia uutisia kuin olisin kuullut aiheesta ensi kertaa. Olen tutustunut eri ihmisten näkemyksiin aiheesta niin mediassa kuin muuallakin. Olen väitellyt ilmastonmuutoksesta Jiin kanssa aamupalapöydässä ja hyrissyt saman tyypin kanssa yksimielisesti samasta aiheesta vaunulenkillä. Olen murehtinut ja möyhännyt aihetta saunassa, kaupungilla ja himassa. Kun ilmasto-ongelmien ratkaisut hyrräsivät päässäni vielä aamuviideltä yön hiljaisuudessa imettäessänikin, päätin, että pieni ilmastotauko voisi olla paikallaan.

Uutisoinnin luonteeseen kuuluu, että saman aiheen ympäriltä löydetään jatkuvasti lisää sanottavaa ja ajatteluaan voi vielä helposti lisähaastaa lukemalla aiheesta kolumneja ja vielä bonuspohdintaa blogeista ja Instagramista. Ilmastonmuutosta koskevissa asioissa uutisoitavaa on toki riittänytkin viime päivinä. Kuinka järkevää on ammentaa aiheesta lisätietoja päivittäin ja paljonko kaikesta lukemastaan saa irti, on kiinni meistä itsestämme. Minä olen selkeästi ylittänyt itselleni sopivan määrän ja aion pitää pientä taukoa ilmastonmuutosaiheisten uutisten syynäämisestä.

Hormoneilla lienee näppinsä pelissä ilmastoähkyssäni, onhan vauvamme vasta muutaman kuukauden ikäinen. Tietyt asiat itkettävät kuin nappia painamalla ja myös maailmantuska astuu estradille ehkä tavallista helpommin. En ole siis mitenkään erityisen ihmeissäni ilmastoövereistäni, sillä Pikkutyypin syntymän jälkeen muistan vältelleeni kaikkia uutisia hyvän aikaa,kun etenkin kaikki surulliset uutiset olivat ihan liikaa. Tässä ei silti ole kysymys siitä, että kyynelehtisin täällä lohduttomasti lastenvaunuja heiluttaessani eikä minulla liioin ole todisteita siitä, etten miettisi ihan samoja juttuja näin intensiivisesti olisi synnytyksestäni vähän aikaa tahi ei. Yritän tässä vain ääneen hahmottaa, mikä kaikki vaikuttaa siihen, että minusta tuntuu tältä. Toisaalta uumoilen, että monella muullakin voi olla sama fiilis: Se, että lukee päivittäin siitä, mitä kaikkea ikävää horisontissa mahdollisesti häämöttääkään, voi käydä kenelle tahansa aika raskaaksi ja alkaa viedä ajatuksista niin sanotusti liikaa kaistaa.

Ei myöskään ole lainkaan selvää, että tasaisesti tietoa useasta lähteestä kauhomalla syntyy sen selkeämpi mielikuva kuin silloin tällöin aihetta tarkemmin tutkimalla. Samat näkökulmat esiintyvät lukemissani teksteissä uudelleen ja uudelleen enkä koe menettäväni paljon, jos pidän pienen paussin tästä aiheesta. Päinvastoin, uskon sen tekevän jopa hyvää.

Aiheesta lukemisen unohtaminen hetkeksi ei tietystikään tarkoita itse aiheen katoamista ajatuksista, enkä kannusta ketään unohtamaan ikäviä uutisia ja suuntaamaan mieli huojentuneena tavaratalojen tarjoushulabaloopäiville shoppailemaan hyvää fiilistä. Mutta omat rajansa kannattaa vetää. Joka päivän ei tarvitse olla ilmastouutispäivä.

Oletko sinä joskus pitänyt uutistaukoa jostakin itsellesi tärkeästä aiheesta tai ylipäänsä jättänyt tietoisesti lukematta tiettyjä juttuja, jotta saisit hengähdystauon?