Aurinko paistaa, Pikkutyyppi on päivänokosilla ja meitsi lomaflunssassa: Miten sopiva hetki tehdä Sitran Elämäntapatesti ja tutustua omaan hiilijalanjälkeensä! Toinen vaihtoehto olisi lukea sohvalla Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu -kirjaa, joka on lomalukemisenani juuri hyvässä vauhdissa, mutta bloggaaminen vetää tällä kertaa pitemmän korren.
Testi on tehty jo yli 580 000 kertaa, joten en ole yksin testi-intoni kanssa. Testi on nopea ja helppo tehdä, ja vaikka yksittäisiä kohtia voisi alkaa kommentoida enemmänkin (esimerkiksi ruokavalioon liittyvät kysymykset voisivat olla tarkempia), niin testi antaa varmaankin ihan hyvää osviittaa siitä, missä oman hiilijalanjäljen kanssa mennään. Sain tulokseksi 7700 kg CO₂e, mikä on vähän alempi kuin suomalaisen keskivertojalanjälki, mutta ei sillä hirveästi keuliakaan voi.
Suurin hiilijalanjälkeni yksittäinen tekijä on liikenteestä ja matkailusta syntyvät päästöt, mikä ei yllätä siinä mielessä, että kävimme viime vuonna sekä Japanissa että Italiassa, ja jo Japanin reissun yhteensä 20 tunnin lentomatkat riittivät hulauttamaan päästöt melkoisiin lukemiin. Asumisesta ja tavaroista ja hankinnoista syntyvät päästöt taas olivat taas reilusti alle keskivertosuomalaisen päästöjen. Ruokavalinnoissa sijoituin vähän alle suomalaisen keskiverron, mutta sillä alueella onkin vielä paljon tehtävää. Kuten viime postauksessa mainitsinkin, esimerkiksi maitotuotteet ovat ruokavaliossani vielä melko vahvassa asemassa, enkä halua lähteä muuttamaan ruokavaliotani radikaalisti ainakaan nyt raskausaikana. Naudanlihan määrää sen sijaan voisi helpostikin vielä vähentää ja korvata sen useammin ympäristöystävällisemmällä vaihtoehdolla. Ruokahävikin suhteen taas olemme olleet tarkkoja, ja siitä nostan itselleni (virtuaali)hattua.
Kuvituksena sumuinen maisema Takao-vuorelta. Ikimuistoinen Japanin reissumme oli yksi hiilijalanjälkitesteissä selvästi näkynyt valintamme viime vuodelta.
Päätin kokeilla samaan hyömyyn vielä toisenlaista laskuria: Spark Sustainabilityn hiilijalanjälkilaskuria. Laskuri antaa vuosittaiseksi hiilijalanjäljekseni 7400 kg CO2/vuosi. 36 prosenttia tuosta määrästä koostuu jo edellä mainituista lentomatkoista, eli Japanin matka muistuttelee taas itsestään. Muilla osa-alueilla (lämmitys, sähkö, liikkuminen, ruoka ja kuluttaminen) sijoitun alle keskiarvon. Tässä Sparkin hiilidonitsimallissa (Carbon Donut) tykkään siitä, että lennot esitetään muusta liikkumisesta erillään. Se konkretisoi ainakin itselleni hyvin, miten massiivinen vaikutus viime vuoden lennoillani oli hiilijalanjäljen kokonaiskuvaan. Asia ei toki ole minulle uusi, mutta on varmaankin ihan hyödyllistä hieroa karuja faktoja naamaansa aina silloin tällöin.
Sparkin sivustolta muuten luin, että se osa-alue hiilijalanjälkeä, jota pystymme itse kontrolloimaan, sijoittuu keskivertosuomalaisella seitsemän ja kahdeksan tonnin välimaastoon. Ympäristöministeriön sivuilla taas todetaan, että ”tällä hetkellä suomalaisen keskimääräinen hiilijalanjälki on noin 10 000 kg CO2/vuosi ja 1,5 asteen mukainen hiilijalanjälki suomalaiselle vuonna 2030 olisi noin 3 000 kg CO2/vuosi.” Voin varmaan turvallisesti todeta, että kolmen tonnin vuosittaisiin ilmastopäästöihin päästäksemme minulla ja keskivertosuomalaisella on vielä melkoisesti tekemistä.
Testialustat tarjoavat tuloksiin perustuen myös vinkkejä siitä, kuinka omaa hiilijalanjälkeään voisi kutistaa. Sitran laskuri läiskäisee eteeni testin perusteella linkit 60 eri vinkkiin. Olen tutustunut Sitran vinkkilistaan jo aiemmin ja pidän sitä hyvänä, mutta 60 eri vinkin sijaan tarjoaisin testin tekijälle kerralla täsmäiskumaisemmin vähän vähemmän ideoita, koska 60 eri vinkkiä voi tuntua vähän ylitsevuotavalta määrältä ja kynnys niiden tarkasteluun ehkä laskee. Sparkin sivu taas tarjoaa donitsitestiin perustuen minulle kaksi täsmävinkkiä: Jos nautin lämmöstä, voisin korvata Thaimaan lennot matkalla Rhodokselle ja sen lisäksi voisin korvata tilaamamme sähkön uusiutuvilla energianlähteillä tuotetulla sähköllä. Emme harrasta säännöllisiä kaukomatkoja, joten ensimmäinen vinkki ei tunnu niin osuvalta, mutta jälkimmäinen sen sijaan osuu ja uppoaa. Emme ole vieläkään vaihtaneet vihreään sähköön, vaikka se olisi ihan helppoa. Olen jotenkin ajatellut niin, että kun pian kuitenkin muutamme, voimme tehdä ekosähkösopparin vasta seuraavassa osoitteessa, mutta pelkkää mielen laiskuuttahan tuo on. Joka tapauksessa pidän enemmän Sparkin laskurin muutamasta vinkistä kuin Sitran linkkipläjäyksestä.
Torii-portti matkalla Meijin temppeliin.
Oman hiilijalanjäljen testaaminen on tehty helpoksi ja aika tuskattomaksi. Itselleni hankalinta oli arvioida vuosittaiset autolla ajetut kilometrit, mutta samalla niiden arviointi oli myös itselleni testin hyödyllisin osuus, koska tulin ajatelleeksi ja konkreettiseksi laskeneeksi, kuinka paljon kilometrejä ajan pelkästään töiden takia nyt tämän vähän alle puolivuotisen aikana, kun ehdin olla töissä ennen beibin saaapumista. Lisäksi sain taas hyvän muistutuksen siitä, miten päädymme välillä helppoudenkiilto silmissämme ostamaan jauhelihaa, vaikka ekologisempiakin vaihtoehtoja on olemassa. Hyvältä taas tuntui nähdä laskureissa havainnollistettuna, miten paljon päätös ostaa mahdollisimman vähän tavaroita – ja mieluusti käytettynä –näkyy ympäristökuorman pienenemisenä. Muutenhan päätöstä jättää ostamatta ei oikein arjessa näy muuta kuin rahan säästymisenä, joten oli ihan virkistävää saada siitä palautetta näin visuaalisesti hahmotettuna. Peukku siis testeille, ja toivottavasti voin tehdä ne myöhemmin uudestaan ja nähdä iloisia muutoksia ja alati pienenevän hiilijalanjäljen.
Tässä vielä donitsirinkulani koostumus.
Onko linjoilla muita testin tehneitä? Mitä sait tulokseksi?
