Anonyymit ystäväni osa 5

Helle palasi takaisin ja samoin tekee myös Anonyymit ystäväni -postaussarja, tuo postaussarjojen kruunaamaton kuningatar! Tällä kertaa ääneen pääsee ystäväni Neiti-ihminen (nimi muutettu), jonka kanssa ystävyytemme juuret ulottuvat aina esikouluaikoihin saakka. Mulla on vain muutama lapsuuteen asti ulottuva ystävyys, ja vitsit että on siistiä, kun on yhteisiä muistijälkiä kuravellikokkileikeistä toisen pihalla ekaan teini-iän festarikokemukseen Rantarockissa, opiskeluvuosien käänteisiin ja niistä erilaisten vaiheiden kautta nykytilanteeseen, jossa molemmat elämme sen näköistä elämää kuin tuntuu hyvältä.

Rakas Neiti-ihminen, on ollut mahtavaa jakaa sun kanssa nämä vuodet ja nähdä, että sä seisot mun puolella kuin järkähtämätön kallio ja myötäelät ja ymmärrät esimerkiksi tätä pikkulapsivaiheen kaoottisuutta ihanasti ja järjestät mun näkemiselle ja asioiden jakamiselle aikaa. Kiitos siitä! Oot helkkarin hauska ja haltsaat sekä pöljäilyn, että asioiden analysoimisen ja järjestelmällisen hoitamisen. Olet samaan aikaan piinkova ammattilainen ja tyyppi, joka pitää läheisistään huolta. Olet myös kiistatta paras itsemanageroija, jonka olen koskaan tavannut. Jos päätät tehdä, niin ei ole kahta kysymystä siitä, ettet saisi hommaa purkkiin. Ja sun ei todellakaan tarvi häpeillä tanssimista julkisesti! Lose yourself to dance vaan, beibi! (Tätä postaussarjaa tehdessä on ollut hämmentävää huomata, miten ystävät nolostelevat välillä juttuja, joita en itse olisi ikinä liittänyt heihin. Mäkin opin tässä kaikkea uutta!)

Jos postaussarjan aiemmat jaksot kiinnostavat, tästä löydät osat yksi, kaksi, kolme ja neljä

IMG_20180809_201643.jpg

Anonymiteetin säilyttämiseksi tämän postaussarjan kuvituksen tekee kulloinenkin vastaaja itse kuvaamalla jotakin syötäväksi kelpaavaa ja täydentämällä kuvaa piirtämällä.

Keksi itsellesi alias: Neiti-ihminen

Mitä kuuluu asteikolla 1-10 ja miksi: 9, oma elämä on mallillaan – ei valittamista: kiva ja palkitseva työ, ihana koti ja upeita ystäviä. Jos olisi lomaa vielä vähän enempi ja kissa, niin sit ois varmaan 10.

Kerro joku ympäristöystävällinen tapa, jota noudatat ja josta olet ylpeä: Lähes kaikki kodin ja kehon puhdistusaineet mitä käytän, ovat luonnonmukaisia, meikitkin hyvää vauhtia. Lisäksi kierrätän aika hyvin kaiken mahdollisen.

Kerro joku epäympäristöystävällinen tapa, jota valitettavasti noudatat ja joka aiheuttaa maailmantuskaa: Minulla on oma auto, jota en oikeasti ehkä tarvitse. En tosin aja sillä paljoakaan.

Kerro joku helppo niksi ympäristöystävällisempään elämään: Toimiva roskiskärry ja paikat kaikille roskille (lasi, metalli, bio, muovi, paperi, pahvi..). Kaupan päälle vielä toinen: osta vain se, minkä välttämättä tarvitset.

Mistä asiasta koet syyllisyyttä: Ruokaa menee jonkin verran roskiin, koska olen kotona niin epäsäännöllisesti ja aina jotain menee pilalle. Lisäksi koen, etten ole riittävän aktiivinen. Pitäis tehdä enemmän ja olla kiinnostavampi ja pelastaa maailma.

Kerro joku juttu, joka sua ärsyttää usein: 1) Kun ihmiset eivät kuuntele. Älä kysy, jos vastaus ei kiinnosta! 2) Kun puheet ei vastaa toimintaa. Älä sano toista ja tee toista! 3) Se, että pitäisi olla syy sille, miksi ei halua lapsia.

Kehu itseäsi oikein härskisti jostain, mitä olet tehnyt viime aikoina: Olen panostanut tosi paljon syömiseen, niin että se olisi hyväksi minulle ja ei niin kamalaa luonnolle. Olen kehittyny siinä tosi paljon!

Kerro joku todella ärsyttävä piirre, joka sulla on: En kysele tarpeeksi, mitä tärkeille ihmisilleni kuuluu ja paasaan omista seikkailuistani liikaa.

Jos olisit Napakympissä X:n roolissa, niin minkä kysymyksen avulla yrittäisit kartoittaa sopivaa kumppania: Paljonko nostat penkistä? Vitsi, vitsi! Millaisena näet naisen roolin parisuhteessa?

Kerro joku juttu, mitä häpeilet: En kauheasti häpeile mitään…se on sitten muiden ongelma, jos kokevat, että minun pitäisi jotain hävetä. That being said, häpeän tanssia julkisesti liian pienessä humalassa.

Kerro joku foliohattujuttu tai borderline foliohattujuttu, mihin uskot: Miten nää on näin vaikeita kysymyksiä? Kuvittelen olevani niin pragmaattinen, että en oikein usko mitään foliohattujuttuja. Asioista pitää ottaa selvää! Eikäkun, uskon vyöhyketerapiaan.

Kerro joku juttu, mitä kaikkien pitäisi kokeilla ainakin kerran: RuPaul’s Drag Race, yrittäkäähän katsoa vain yksi jakso! Tai sitten tavaran karsiminen rankalla kädellä, kaikki turha pois. KonMarittamalla tai maalaisjärjellä. Ihanan vapauttavaa, kun kaapeissa on vaan tarpeellista tavaraa.

Mikä kirja on muuttanut ajatteluasi: Opiskeluaikana tenttikirja, joka käsitteli vastuuyhteiskuntaa vs. meidän nykyistä hyvinvointiyhteiskuntaa. Idea, että nykyistä, suurien ikäluokkien aikana rakennettua hyvinvointiyhteiskuntaa on mahdoton ylläpitää ja ihmisten tulisi kantaa enemmän vastuuta itsestään ja toisistaan.

Kerro joku arkinen tapasi, joka on mielestäsi ihan nerokas: No mutta..kun minä en arkena tee muuta kuin töitä ja nukun. Erittäin nerokas tapa välttää turhaa kuluttamista.

Kuinka keskittyä olennaisiin asioihin, kun arki on välillä niin sekopäistä viuhtomista: Tee lista asioista jotka pitää tehdä ja tee asia kerrallaan. Jos ei auta, niin siivoa kaikki häiritsevä roina pois kaapeista ja nurkista.

Kerro joku hauska bisnesidea: Aurinkorasva, joka pitäisi sisällään itikkakarkotteen. Se ei kyllä ole bisnesidea, vaan yksi tuote…

Sano terveisiä blogini lukijoille: Ollaan kavereita jookos? Ollaan ananas ja kookos. – Eli vaikka me ollaan erinäköisiä, niin sisältä me ollaan kaikki vaan todella pahan makuisia hedelmiä. Niin lopetetaan pikkusieluisuus ja annetaan kaikkien kukkien kukkia!

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

Henkistä valmistautumista Helsinkiin ja kolme toivetta lähestyvälle syksylle

Olen alkanut hiljalleen tajuta, että paluu sivistyksen pariin häämöttää edessä. Meillä oli viime viikonloppuna (mulle vielä melko tuntematon) kaveripariskunta lapsineen kylässä ja tuntui ihan hyvältä vaihtaa ryönäiset mökkihillumisvaatteet siistimpiin ja meikata vähän. Hassua miten parikin viikkoa tällaista mökkirötköttelyä muokkaa rutiineita, joihin on ajatellut olleensa täysin urautunut. Aattelin, että mulle olisi jotenkin tärkeää hengailla edes semisiisteissä vaatteissa ja hiuksissa, mutta täällä olen ollut sangen tyytyväinen metsänpeikkolookissani.  

Merivesi kylmeni kahdessa päivässä ja tuuli muuttui kuin taikaiskusta viileäksi. Ilmassa on syksyä, mutta en ole henkisesti vielä (tai ehkä koskaan) valmis kirjoittamaan pehmeiden syysneuleiden ja kynttilänvalon ihanuudesta. Eikä mulla kyllä mitään erillisiä syysneuleita olekaan. Plääh, ei vielä! Onneksi hellettä on ilmeisesti luvassa vielä pieni suikaus. Otan sen avosylin vastaan. 

IMG_20180802_202124.jpg

Kuvassa maailman ihanimmat pikkuvarpaat.

 

Alitajuntakin taistelee arkeenpaluuta vastaan. Painajaisunissa piilottelen siskoani poliisilta, koska hän on vahingossa tappanut miehen heittämällä herneenpalon tätä päin (hyvin keksitty, aivot!) ja näen samassa huoneessa piileksiviä haamuja sukulaisten avustamana. Ehkä painajaisunet johtuvat myös siitä, että olen hereillä ollessani myötäelänyt useamman läheisen hankalaa elämäntilannetta ja tuntenut ajoittain jonkinasteista voimattomuutta. Tai siitä että ensin nukkuessa on ollut liian kuuma ja sitten liian kylmä eikä keho oikein helteen jälkeen tiedä, missä mennään.

Sen sijaan hereillä ollessa tunnelmoin jo tulevasta Flow-festarointipäivästä, jonka ostin ilosta tuulettaen vain huomatakseni hetken kuluttua, että bookkasin itseni jorailemaan miehen syntymäpäivänä. Hups. Toisaalta olen tuulettunut iltamenoissa niin harvanlaisesti, että otan kyllä tilaisuuden avosylin vastaan ja keksin synttärijuhlamenoja jollekin muulle päivälle.

Syksylle ykköstoiveeni onkin jokin oma epäsäännöllisen säännöllinen iltameno. En halua aloittaa harrastusta, joka sitoisi minua hirveästi, mutta haluan kuitenkin säännöllisesti poistua kotoa tekemään juttujani. Pikkutyypin ekan elinvuoden aikana en kaivannut mitään harrastusta (paitsi aloitinhan kyllä bloggaamisen) tai säännöllistä kotoapoistumiskuviota (paitsi vaihtelevasti järjestyneitä kuukausittaisia treffejä Jiin kanssa), koska koin, että arjessa oli sosiaalista kanssakäymistä ihan riittämiin ja että iltaisin oli ihanaa olla koko perheen kesken. Nyt olen kuitenkin saavuttanut pisteen, jossa haluan merkitä kalenteriin omia säännöllisiä menojani. Haaveissa olisi sopia Jiin kanssa molemmille omat harrastuspäivät, ja omaani toivoisin ainakin paljon kaverien näkemisiä ja jotakin hikiliikuntaa.

Muita uusia toiveita syksylle en juuri keksikään. Olen Pikkutyypin kanssa kotona vielä vuoden loppuun ja ratkaisu tuntuu tällä hetkellä kaikin puolin hyvältä ja meille sopivalta. No okei, toivon, että saamme pidettyä kiinni vähintään kuukausittaisesta treffitahdista ja hankittua sitä varten Pikkutyypille vakkarihoitajan. Myös isomman asunnon löytäminen olisi mahtavaa, mutta meillä on sellainen kriteerilista, etten pidä asiaa ihan lähitulevaisuuden juttuna enkä ainakaan aio ottaa siitä paineita.   

Eiköhän näillä päästä ainakin alkuun. Mitkä ovat sinun ykköstoiveesi syksyä ajatellen?

Puheenaiheet Ajattelin tänään