Viime mökkireissulta jäi käteen paitsi rentoutunut mieli, myös eräs shakkia käsitellyt saunakeskustelu, jonka halusin jakaa täälläkin. Juttelimme löylyjen lomassa siitä, miksi tietyt ihmiset hakkaavat päätään seinään samoissa asioissa vuodesta toiseen. Varmaan jokaisella on kokemusta siitä, että joku tuttu tai läheinen kompastuu koko ajan samaan kiveen eikä tunnu löytävän ulospääsyä. Sen seuraaminen on hyvin turhauttavaa, eniten tietysti ihmiselle itselleen. (Minulla on tietysti omat kompastuskiveni, joista osan tunnen hyvin tarkkaan ja osaa en vielä ymmärrä.)

Otin puheeksi höpsön esimerkin arkielämästämme. Olin ostanut Pikkutyypille kengät, jotka oli mielestäni vaikea pukea lapselle, ja niin tyhmältä kuin se kuulostaakin, kenkien pukeminen vaikutti siihen, miten nopeasti ja vaivattomasti pääsin mielestäni lapsen kanssa ovesta ulos ja aiheutti etukäteisahdistusta (”Eiiiihhh, taas noi kengät!”). Eräänä aamuna keksin, että meillähän on myös sukanmalliset kevyet tossut, jotka vain sujautetaan lapselle jalkaan ja jotka vielä luultavasti tukevat kävelemään oppimista paremmin, koska lapsen jalkaa ei tue kenkä, vaan jalka saa itse asettua siihen asentoon, kun sille on luonnollista. Ihan turhaan harmia aiheuttaneeseen pikkujuttuun oli valmis ratkaisu suoraan vaatekaapissamme.

Jiille muistui siitä mieleen eräs nuoruutensa tietokonepeli, Chessmaster The Art of Learning, jossa sai harjoitella shakinpeluuta seuraamalla tutoriaalia, jossa shakkimestari Josh Waitzkin antoi pelaajalle ohjeita ja opetti pelistrategiaa. Hämmästyttävintä tutoriaalissa oli, että aina kun pelitilanne näytti siltä, ettei siitä ole enää ulospääsyä ja että peli on pelattu, Waitzkin neuvoi ratkaisun, joka oli suorastaan ällistyttävän helppo ja ihan silmien edessä. Se piti vain hoksata. 

Ajauduimme miettimään, josko shakki voisi muodostaa analogian tosielämän kanssa. Entä jos ratkaisu pahoistakin jumitustilanteista on koko ajan kättemme ulottuvilla, mutta emme vain näe sitä. Ehkä ihmiselle on tyypillistä sokeutua omille valinnoilleen ja samalla olla näkemättä muita vaihtoehtoja. Ehkä ratkaisu myös avautuisi helpommin nähtäväksi, jos suhtautuisi elämän pattitilanteisiin useammin ajatellen, että ratkaisun hetki on aivan kulman takana. Nyt pitää vain miettiä hetki. Ongelma ratkeaa kohta.

Onko sinulle käynyt niin, että ratkaisu harmilliseen pulmaan on löytynyt pienellä näkökulmanvaihdoksella?

Kuva sammalista on samalta mökkireissulta.

Psst! Josh Waitzkin on muutenkin kiinnostava tyyppi, joka vaihtoi jossakin vaiheessa shakkiareenat kamppailulajeihin ja voitti taijin vuoden 2004 maailmanmestaruuden. Jii suosittelee myös Waitzkinin kirjaa The Art of Learning, jossa hän paljastaa oppimisprosessinsa salat.