En koe olevani tulisieluinen minimalisti, mutta kuten blogin esittelytekstistäkin selviää, olen kiinnostunut olennaiseen keskittymisestä ja turhan hörsön karsimisesta, joten siinä mielessä olen vähintäänkin minimalismista kiinnostunut henkilö. Meillä kotona se on näkynyt esimerkiksi siten, että olemme ennen ja jälkeen Pikkutyypin syntymän koittaneet välillä karsia (välillä pelin muodossakin) kaapeista meille tarpeettomia juttuja, jotka joko voisivat tuottaa jollekin toiselle vielä iloa tai jotka kuuluvat kuntonsa puolesta kierrätysmateriaaliksi tai sekajätteeseen. Pyrimme myös siihen, ettei kotiin hankittaisi sellaisia esineitä, jotka tuottavat vain hetkellistä iloa tai jotka ovat meille loppujen lopuksi tarpeettomia (vaikka ensisilmäykseltä muulta näyttäisi), ja siihen, että kotiin ylipäänsäkin hankittaisiin vähän tavaraa. 

Kuten kotiimme päätyneitä tavaroita käsitelleessä kirjoituksessani kävi ilmi, olen ajoittain yrittänyt hahmottaa kotimme tavaravirtausta myös tekemällä konkreettisia listauksia siitä, mitä meille on hankittu, ja mitkä tavarat ovat kulkeutuneet meiltä pois. Tapa on toiminut meillä hyvänä silmien avaajana: Näinkö paljon tavaraa meille kulkeutuu lyhyessä ajassa?! Listoja katsomalla on myös käynyt selväksi, että ellei halua asua ahtaammin tai hankkia lisäneliöitä tavaroille, tavaroiden määrää pitää oppia hillitsemään ja että ajoittaisen karsimisen tulisi kuulua ihan arjen perusjuttuihin, sillä muuten tavaroiden määrä kasvaa hitaasti (tai nopeasti) ja varmasti. 

Mitä meillä sitten on karsittu? Tiivistettynä voisi sanoa, että olemme karsineet esineitä vähän joka kategoriasta, mutta joistakin enemmän. Itse kävin esimerkiksi viime muuton yhteydessä koko vaatekaappini läpi niin, että sinne jäi vain kivoja ja oikean kokoisia vaatteita, joita todella käytän. (Tässä auttoivat kaksi ystävääni, jotka joivat kanssani skumppaa ja kertoivat suoraan, käytinkö jotakin vaatetta koskaan vai haaveilinko vain sen käytöstä.) Ylijäämävaatteet annoin ystäville tai myin nettikirppiksellä, ja mielestäni vaatteiden ostamiseni rauhoittui aika lailla jo tuon rykäyksen jälkeen, koska tuntui niin kivalta omistaa vain sellaisia vaatteita, joita käyttää.

Viime muuton jälkeen olemme molemmat Jiin kanssa karsineet myös henkilökohtaisia papereitamme rajulla kädellä. Tunnustaudun pahanlaatuiseksi nostalgiamarsuksi, jonka oli aluksi vaikea luopua esimerkiksi opiskeluajan luentomuistiinpanoista. (Tiedän, järjetöntä.) Myös korttien ja kirjeiden läpikäyminen vaati sekä aikaa että päättäväisyyttä, koska suhtaudun tunnepitoisesti kaikkeen yläasteen tunneilla kirjoitetuista lapuista ala-asteaikaiseen kirjevaihtoon ja itse tehtyihin joulukortteihin. Kirjeistä säästin suurimman osan ja rakkauskirjeet tietysti kaikki. Sain kuitenkin nostalgialaatikoiden määrää karsittua rajusti, ja kun kylmetän sydäntäni tästä vielä lisää, enköhän pääse joskus tulevaisuudessa siihen, että muuttaessa kirjeille ja vihoille on vain yksi nostalgialaatikko. (Tätä kirjoittaessani muistin juuri, että lapsuudenkodissani odottaa ainakin vielä yksi laatikollinen vihkoja. Eiiiihh.)

Muita tavaroita, joita olemme karsineet kunnolla, ovat cd:t ja vanhat sähköiset vimpaimet, epämääräisen tilpehöörin laatikot, laukut (minun kaikki) ja vanhat aikakauslehdet. Kirjahyllyjen pursuttua yli olemme myös joutuneet halunneet laittaa kiertoon duplikaatteja ja kirjoja, joita kummankaan ei tee mieli lukea, koska käsillä on aina jotakin kiinnostavampaa luettavaa.

Mainioita kirjoja, jotka on valittu tähän kuvaan myös siksi, että niissä on ihan mielettömän hienot kannet.

Kirjoista puheen ollen muistin juuri, miksi alunperin aloin kirjoittaa tätä tekstiä. Tarkoituksenani oli nimittäin listata asioita, joihin karsiva koura ei huushollissamme ihan helposti tule ulottumaan jatkossakaan. Kyseessä ovat siis esineet, joita mielestäni saakin löytyä useampia kappaleita ja joissa enemmän on enemmän.

Kirjat

Aaah kirjat. Minulle riittäisi yksi sisällöltään suorastaan timanttinen (ja sopivan leveä) kirjahylly, mutta Jiille mieluusti koko ajan saatavilla olevien kirjojen määrä on paljon omaa vastaavaani isompi, ja olkoon suosiolla niin. Kirjahyllyt ovat ihania, ja diggaan, kun niissä on kirjoja eikä esim. korkokenkiä tai posliiniesineitä. Haluan myös voida selailla esimerkiksi reseptejä välillä suoraan keittokirjasta, sillä kauniisti taitettua keittokirjaa on niin paljon nautinnollisempaa katsella kuin etsiä reseptejä netistä.

Astiat

Jo edesmenneet isovanhempani keräsivät minulle ison astiaston pikku hiljaa lahjaksi, ja koska sain valita sen itse, tykkään siitä vieläkin. Lisäksi meillä on epämääräinen kokoelma perintöastioita toisilta isovanhemmiltani ja muiltakin sukulaisilta ja jonkin verran itse ostamiamme tai lahjaksi toivomiamme kippoja tai kuppeja. Rakastan kauniita astioita ja sitä, ettei meidän tarvitse pelätä, että ne loppuvat kesken, vaikka järjestäisimme yhtäkkiä brunssin tai kahvikutsut kavereille. Tykkään myös siitä, että skumpalle on skumppalasit, viinille viinilasit, brandylle omansa jne. Täpinöidyn  joka kerta kaivaessani esiin tietyt astiat ja muistan lämmöllä niitä ihmisiä, joilta ne on saatu.

Pelit

Olen ollut edellisessä elämässäni ehkä hurja uhkapelaaja, koska tämänkin elämän puolella kortinpeluu ja lautapelit niin sanotusti maistuvat. Jiinkin kanssa parisuhteen ekoina vuosina pelasimme yhtä nörttikorttipeliä niin, että salamat sinkoilivat. Pikkutyypin myötä harrastus on jäänyt tauolle, mutta kortit odottavat toiveikkaasti mökillä rauhallista iltahetkeä, kun lapsi nukkuu ja me voimme strategisoida toisemme suohon. Lautapelejä on kertynyt kotiimme ihan kiitettävä määrä, mutta en näe mitään järkeä niiden karsimisessa. Pidän todennäköisenä, että niitä pelataan taas jossakin vaiheessa ja sen sijaan, että lainaisimme pokerisettiä kavereilta, me voimme ihan yhtä hyvin olla ne kaverit, joilta pokerisettiä lainataan. 

Muisto mummulasta, Esteri Tomulan Aurinko-lautanen.

Petivaatteet

Aika usein tavaroiden karsintaa harrastavien ihmisten suusta kuulee, että petivaatteita tarvitsee vain kahdet, ja kaikki muu kannattaa laittaa eteenpäin. En ole koskaan tajunnut mokomaa. Minusta on mukavaa, että meillä on useampi setti jo siksikin, että mahdollisille yökyläilijöille riittää petivaatetta ja siksi, että voimme viedä vaikka kesäksi mökille oman setin ilman, että petivaatteita pitää rontata mukana joka kerta. Lisäksi vanhat pussilakanat myös aika ajoin repeävät riekaleiksi ja alennetaan siivousräteiksi, minkä sattuessa meidän ei tarvitse heti kipittää kauppaan ostamaan uusia vain siksi, että minimalismikohtauksen vieminä olisimme laittaneet vanhat kiertoon. Jos jotakin esinetyyppiä (petivaatteet, pyyhkeet) tarvitaan melko pian lähitulevaisuudessa lisää, en näe järkeä niiden raivokkaassa karsimisessa, vaikka siitä hetkeksi tulisikin auvoinen olo. Eikö sellainen karsiminen vain lopulta lisää kulutusta?

Minkä esineiden suhteen sinusta enemmän on enemmän?