Pikkutyypin syntymäpäivää vietettiin muutama viikko sitten etuajassa kaupungissa, johon mahdollisimman paljon sukulaisia pääsi paikalle. Juhlat olivat ainakin meistä pönötyksettömät, kivat ja rennot. Haluan hieman purkaa kokemusta taas kuluttamisen näkökulmasta (ja hieman muutenkin muistin virkistämiseksi), sillä juhliin liittyvä kuluttamisen kulttuuri – yllätys yllätys – mietityttää minua.

• Lähetimme valokuvalliset kutsut lastamme kuvailevalla saatetekstillä WhatsAppissa eikä kukaan ainakaan kehdannut sanoa ääneen, että paperikutsu olisi ollut parempi. Myös jälkikiitokset lähetimme sähköisesti.
• Tilasimme kakut, voileipäkakun ja täytekakun, valmiina leipomolta ja ostimme keksi- , karkki- ja hedelmätarjoamiset kaupasta. Ratkaisu tuntui järkevältä, koska juhlia ei edes vietetty kotonamme. Näin jälkeenpäinkin ajattelen, että ratkaisusta kannatti maksaa vähän enemmän, koska se helpotti järjestämistä niin paljon.
• Koristeina oli kaksi viirinarua, kaksi tavallista ilmapalloa ja pahviset synttärihatut, ja mielestäni määrä oli aivan riittävä. Koristeista ainoastaan ilmapalloja ei voi käyttää uudestaan.

• Juhlat oli ajoitettu niin, että syntymäpäiväsankari nukkui juuri niitä ennen oikein rehdit turbopäikkärit, ja se kannatti. Pikkutyyppi oli täpinöissään ja tyytyväinen.
• Lapsella oli oma sokeriton ”kakku” eli frozen yogurt -jäädyke, joka oli makeutettu hedelmillä ja johon kakkukynttilä (ehtaa vintagea omasta lapsuudestani) törkättiin. Muille tarjoiltiin ihan tavallista täytekakkua. (Mietin etukäteen, onkohan ratkaisu vieraista eriskummallinen. Pikkutyypillä on kananmuna-allergia, mikä saattoi vaikuttaa siihen, ettei kukaan ihmetellyt mitään. Ja siis ei sokerittomuus 1-vuotiaalla muutenkaan ole minusta asia, josta kenenkään tarvitsisi kommentoida mitään, mutta kunhan etukäteen jännitytti, ottaako joku asiakseen kummastella sitä, että lapsella on oma kakku.)
• Lapsi sai todella kivoja lahjoja! Hiekkaleluja, kirjoja, vesileluja, laulavan kirjan (Toimii automatkoilla takapenkillä, testattu on!), pallon, Muumi-astioita jne.

• Jos irtaudun hetkeksi siitä, miten hauskoja lahjoja Pikkutyyppi sai, ja tarkastelen niitä vain kylmästi kulutuksen näkökulmasta, voin hämmästyksekseni todeta, että laskin taaperon lahjasaldoksi 27 esinettä. Kuten aiemmin leluja koskevassa kulutusmuutospostauksessani totesin, Pikkutyypin lelusaldo oli ennestään noin 50 lelua. Nyt lelujen määrä kasvoi siis yli 50 %:lla, mikä on mielestäni aika muhkea määrä. Tästä tuntuu vaikealta kirjoittaa, koska en halua kuulostaa epäkiitolliselta, mutta onhan tuo määrä aika ylenpalttinen. Leluja toki eittämättä tarvitaan ja näistä leluista on iloa varmasti pitkäksi aikaa. Silti tavaranmäärä itsessään hämmentää. Juhlissa oli vain osa lähisuvusta ja kuitenkin tavaraa tuli noin paljon. Olen toki itsekin lapsen synttärilahjaostoksilla joskus päätynyt ostamaan vaikka kaksi kirjaa, ”koska nää on niin kivoja ja ei nyt yhden kanssa kehtaa mennä”, vaikka koko ajatus on ihan älytön. Voiko 1-vuotissyntymäpäiville mielestänne edes mennä aineettoman lahjan kanssa (esim. viemme teidät HopLopiin tms.)? Olenko ainoa, jota tämä mietityttää? Entä millaista meno on sitten, kun kaverisynttärit astuvat kehiin? Olen lastenkutsuilla nähnyt, että nykyään myös sankari antaa lapsivieraille kotiin viemisiksi pienet lahjapussit. Tarvitsevatko vieraatkin vielä lahjoja? Olisi todella mielenkiintoista kuulla, mitä muut ajattelevat nykyisestä lahjomiskulttuuristamme.
• Juhlien ohjelma oli simppeli. Alussa kilisteltiin alkumaljat minipuheen kera ja sitten kahviteltiin ja laulettiin Pikkutyypille. Kakkukahvien jälkeen sukulaislapset auttoivat Pikkutyyppiä avaamaan lahjat ja näyttivät, miten niillä leikitään. Pikkutyyppi oli lumoissaan kaikesta ja viihtyi lattialla erityisesti hiekkalelujen parissa. Vieraat viihtyivät mukavasti ja lopussa kirjoittivat vielä vauvakirjaan tervehdyksensä. Juhlien jälkeen olimme tyytyväisiä ja väsyneitä. Onneksi ylioppilasjuhliin on vielä aikaa!

Millaisia lasten tai aikuisten bakkanaaleja teidän kodeissanne vietetään? Onko muilla kokemusta siitä, että mopo alkaa keulia synttärilahjaostoksilla? Harrastaako joku aineettomia lahjoja lapsille vai onko koko ajatuskin ihan absurdi?