Basilika on taloutemme eniten käytetty yrtti, jota rouskutamme melkeinpä viikoittain. Lehdet päätyvät niin pasta-annoksiin, salaatteihin kuin leivän päällekin. Miinuspuolena basilikan ostamisessa on se, että kasvi myydään pienissä muoviruukuissa muovikääreen ympäröimänä eikä se pärjää kyseisessä ruukussa kovin pitkään. Yritän pidentää muoviruukussa olevien basilikojen käyttöikää tarjoamalla niille riittävästi valoa ja kastelemalla niitä touhukkaasti, mutta en yleensä onnistu saamaan niille silti järin pitkää jatkoaikaa. Vaan nythän on kesä kauneimmillaan ja meillä on parveke, johon aurinko tuhlaa säteitään siekailematta. Tuumin, että on silkkaa pöljyyttä, etten pidä kesäisin parvekkeella pikku puutarhaa.

Terkkuja parvekkeelta!

Viime kesänä kasvatimme paria tomaatintainta ja basilikaa siemenestä, mutta emme saaneet puuhasta kaikkea iloa irti, sillä vauva syntyi (jee!) ja tomaatit jäivät enemmän säiden kuin meidän varaamme. Tosin synnytyssairaalassa ollessamme eli heti kun jäivät vaille asiantuntevaa hoitoamme makuuhuoneen ikkunalaudalle pitkään laatikkoon istuttamamme kitukasvuiset basilikat suoranaisesti räjähtivät kasvamaan ja kasvoivat niin isoiksi, että täyttivät lasia ja toisiaan pitkin kiiveten koko ikkunan. Saimme siis basilikaa ruokiimme rajattomasti aina siihen saakka, kunnes tuli niin kylmä, että patteri piti laittaa päälle ja koko ihana komeus kuivahti kasaan (vähän niin kuin siinä Muumien jaksossa, kun Taikuri taikoo takurinhattuun laitetusta langanpätkästä koko muumitalon ympärille kasvaneen köynnöksen takaisin ruotuun). En usko, että meille voisi käydä samanlaista kreisiä basilikaonnenpotkua toistamiseen, mutta olisihan se hulppeaa, jos kesäkautena ei tarvitsisi ostaa uusia yrttejä.

Kuvassa viehättävä työskentelyalustani. Tarkemmin tihrustamalla voi nähdä, kuinka ajankohtaisia Hesareita lehtikoristamme löytyy.

Ryhdyin siis tuumasta toimeen ja istutin parvekkeella jo ennestään olleiden kuivahtaneiden narsissien ruukkuihin kaksi kaupan basilikaa ja muihin astioihin lisäksi toiveikkaasti yhden jo puoliksi nuupahtaneen ruohosipulin ja kaupan salaattiruukun. Kylvin muutamaan astiaan myös basilikansiemeniä, koska eihän sitä tiedä… Kävi miten kävi, mullan kanssa pelaaminen on niin käsittämättömän rentouttavaa, että vaiva maksoi jo melkein itsensä takaisin. Ja jos kaikki menee pieleen ja jos oikein muistan, ainakin minttu ja sitruunamelissa pysyvät kaupan ruukuissakin vehreinä ja toimeliaina huomattavasti pitempään kuin basilika, eli ehkä voin laajentaa harrastustani niihin (koska esimerkiksi minttu ja mansikat ovat ihana kombo).

Tästä tulee nyt jokakesäinen tapa. Pitäkää peukkuja!