Olemme päätyneet muutaman mutkan (sukulaismimmin yo-juhlat ja Pikkutyypin etukäteissynttärit) kautta mökille ja keskelle hyytävän tuulen tuiverrusta. Käänne ei ole ihan spontaani: mökki on niin kaukana kotoamme, että tänne ei voi vain mukavasti sohauttaa pikku visiitille, vaan ajomatka pitää suunnitella ja mielellään viipyä perillä ainakin muutama yö, kun tänne asti köröttää. Helteet ovat muisto vain: tuulen suhina kuuluu raivokkaasti mökin seinien läpi ja ilman kunnon vaatevarustusta ulkona paleltaa vietävästi. Haaveilin etukäteen uimisesta, mutta saatan suosiolla jättää haaveen ensi kertaan. Olemme kuitenkin koko kolmikko sangen tyytyväisiä oloomme.

Mökkeily on meille todella rakas kesäaktiviteetti, ja Pikkutyypin olemassaolo tuo siihen vielä uuden kerroksen hauskuutta. Vauvan kanssa mökkeily on iisiä ja ulkona on loputtomasti ihmeteltävää. Kun lapsen iltapuuroaika alkaa lähestyä, käyn sytyttämässä saunaan valkean (suosikkimökkijopi!) ja lapsen nukahdettua viritämme puhelimiin itkuhälyttimen ja painelemme saunaan. Jos tuuli olisi vähääkään armollisempi, istuisimme myös laiturilla saunakalja kädessä ja tuijottelisimme kesää. Tämä on yksi mökkeilyn parhaita puolia, sillä kotona emme voi poistua kerrostalokodistamme yhdessä lapsen nukahdettua hankkimatta lastenhoitajaa, mutta mökillä matkaa luontotunnelmaan on noin kaksi askelta ja vauva voi koluta Höyhensaaria rauhassa, kun me nuuhkimme kesäyötäiltaa.

Mökillä vauvan puurotarpeetkin näyttävät jotenkin esteettisemmiltä.

Olen nimittäin huomannut seuraavaa: Vaikka olen jo mielestäni hyvin sinut sen kanssa, etten vauvan vanhempana voi lähteä terassikierrokselle silloin kun huvittaa, nyt kesän tullen olen alkanut kaipaamaan sitä ainutlaatuista kesäillassa istumisen tai toikkaroimisen tunnelmaa, jonka voi kokea vasta sen kellonlyömän jälkeen, kun Pikkutyyppi nukahtaa. Toki voin lähteä fiilistelemään kesäiltaa vaikka rannalle yksin, jos Jii valvoo vauvan unta, tai kaverin kanssa (kuten tein viime viikolla ja se oli mahtavaa), mutta haluaisin nauttia ulkona valvomisesta myös Jiin kanssa ja ta-daa, mökillä se onnistuu! Toki eilenkin totesimme vähän kahdentoista jälkeen nukahtaessamme, että ”ennen oltais vaan valvottu viiteen”, mutta nykyään uni korjaa meidät aikaisemmin ja se on erittäin hyvä, sillä Pikkutyyppi herää usein jo viiden jälkeen höpöttämään täynnä touhuamis-energiaa.

Mjöhöm, olikos tässä tekstissä joku punainen lankakin? Ehkä se, että mökkeily melkein-1-vuotiaan kanssa on helppoa ja mahtavaa. Jii tekee päivät etätöitä, mutta aika kuluu mökillä jotenkin nopeammin (eikö olekin näin?) emmekä ehdi kyllästyä edes sisällä pyörimiseen. Myös naapurimökeissä hengailevat sukulaiset tuovat mukavaa ohjelmaa päiviin. Vaunulenkit saavat uusia ulottuvuuksia, kun voimme käydä ihmettelemässä lehmiä ja muurahaispesien kuhinaa. Tietysti sekin vaikuttaa, ettei meillä ole puolisoni työskentelytavoitteiden lisäksi juuri muita tavoitteita. Voisin ehkä leikata ruohon, mutta jos en tule sitä tehneeksi, ei haittaa. Ruoanlaittomme noudattaa mökillä usein helppoa linjaa, eikä uusien perunoiden peseminen ulkosalla ole mitenkään vastenmielinen tehtävä. Omaan kesän to do -listaani, jota en muuten ole laatinut, kuuluu, että haluaisin kuulla käen, jota en ole toistaiseksi pääkaupunkiseudulla onnistunut kuulemaan ja joka jäi viime kesänä synnytyslaitosreissun ja sen jälkimaininkien jälkeen kokematta, mutta sekään asia ei taida olla hallinnassani, joten katsotaan miten käy.

Tänne kuuluu siis sangen tyytyväistä mökkeytymistä ja sivistyksen pariin palaaminen taitaa tapahtua vasta loppuviikolla. Pakko vielä lisätä kliseekirsikka jo ennestään kliseisen kakun päälle ja lainata päässäni soivaa Ultra Brata: illalla sytytämme tulet ja kaikki on hetken tässä. Tyytyväistä kesäkuun ekaa viikkoa kaikille!