Tavaralistojen kertomaa

Rakastan tulisesti listoja ja listaan mielelläni sekä hyödyllisiä että hyödyttömiäkin asioita. Tässäpä heti sen kunniaksi lista muutamista hyödyllisistä asioista, joita meillä listataan:

  • tavarat, joita säilytämme ullakkovarastossa (Nerokasta, vaikka itse sanonkin! Ei tarvitse muistella, onko se-ja-se makuupussi/matto/grilli siellä vai muualla, kun voi tarkistaa kännykästä valmiilta listalta.)
  • ravintolat, joihin haluaisimme mennä (Jos tarjoutuu tilaisuus treffeihin, emmekä heti keksi mihin mennä, katsomme listasta vinkin.)
  • pakkasessa olevat marjat ja ruoat kerroksittain listattuna (Tämä lista on itse asiassa jo menneen talven lumia, koska jääkaappi-pakastimemme meni rikki ja sen myötä listakin olisi pitänyt päivittää. Emme jaksaneet. Mutta se oli hyvä lista! Ei tarvinnut arpoa, onko jossakin vielä puolukkaa tai ruisleipää, jos leipä oli loppumassa.)
  • kiinnostavat ja vielä katsomattomat elokuvat (Silloin harvoin kun katsoo elokuvan, ei halua käyttää tuntia sen pallotteluun, mitä katsoisi, vaikka useimmiten jäämme kyllä siltikin arpomaan.)
  • pakkauslista viikonloppureissulle vauvan kanssa (Tästä oli beibitaipaleen alussa ihan hirveästi hyötyä, mutta nykyään homma hoituu jo rutiinilla.)

Edellä mainittujen listojen lisäksi listailen milloin mitäkin enemmän ja vähemmän järkevää, mutta yksi lista, jonka teen aina silloin tällöin, on lista kotimme tavaravirrasta. Alan siis satunnaisesti jostakin päivämäärästä eteenpäin listata kotiimme ostettavia (tai lahjoina saatuja) ja/tai sieltä poistuvia tavaroita. En listaa esimerkiksi sukkahousuja, tuikkuja, vessapaperia tai muuta kuluvaa (on muuten ihan karseaa kuraa, että sukkahousut pitää laskea kuluvaksi eikä pysyväksi esineistöksi), vaan nimenomaan esineitä, joiden käyttöajanodote on pitempi. Saattaa kuulostaa melko väsyneeltä touhulta, mutta olen joka kerta oppinut ainakin sen, että kotiimme kulkeutuu paljon enemmän esineitä kuin arvaamalla osaisin arvioida.

blogiin43.jpg

Tämän donitsipömpelin hankimme kirppikseltä raskausaikanani, ja sillä leikitään meillä joka päivä.

Nostetaanpa siis katti pöytään ja katsotaan, minkälaisista tavaramääristä oikein on kyse. Annan esimerkkejä nyt vain kotiimme kulkeutuneista tavaroista, ei sieltä poistetuista tavaroista. Ennen tulosten esittelyä haluan vielä muistuttaa, että emme harrasta ostostelua tai ahkeraa vaatekaapin uusimista. Olemme ostaneet vauvalle itse alle 10 lelua, yhden uuden vaatteen ja käytettyinä noin 15 vaatetta.

Esimerkki nro 1: 22.1.2016 – 22.4.2016 ja 27 esinettä

Hankituista esineistä 12 on kirjoja ja useampi hankinta on tehty tulevia häitämme ajatellen. Lisäksi ostimme lenkkarit ulkomaanmatkaltamme (jolta suurin osa kirjoistakin on ostettu) ja muutaman jutun nykyiseen kotiimme, jonne olimme juuri muuttaneet. Loppulukema on aika karu: Tällä tavaranhankintatahdilla meininki on sama kuin olisimme joka kolmas päivä menneet kauppaan ostamaan jonkin esineen.

Esimerkki nro 2: 5.2.2017 – 28.5.2017 ja 79 esinettä

Kirjoitan punastellen tätäkin lukemaa, mutta ehkä tekee hyvää hieroa totuutta vähän omiin kasvoihinsa. Tässä vaiheessa vauvaa odoteltiin jo innolla ja esineistä 29 on lapselle. Itse asiassa yksi listauksen kohdista on ”koko äitiyspakkaus” eli oikeasti vauvatavaraa tuli kotiin tuona aikana vielä paljon enemmän. Saimme myös siskoni perheeltä matkalaukullisen vauvatavaroita, ja sekin on merkitty vain yhtenä kohtana listaukseen, mutta nuo esineet tulivat lainaksi, joten ne eivät ole jäämässä pysyvästi taloon. Lisäksi listalla on esimerkiksi muutama raskausajalle hankittu vaate (tukisukat, uujea!), 5 kirjaa ja useampi huonekasvi, vaikka en ole ihan varma, kannattaako kasvit laskea esineiksi. (Toiset sisustavat vauvalle oman huoneen, meille tapahtui akuutti huonekasvivilliintyminen.) Asiaa ei voi liikaa kaunistella: 79 esinettä neljässä kuukaudessa on silti ihan törkeä määrä.

Esimerkki nro 3: 18.10.2017 – 5.3.2018 ja 106 esinettä

Nyt melkein kaduttaa jo, että lähdin koko postauksen tekoon. Hävettää ja tuntuu hyvin kiusalliselta julkaista tällaista kulutuskriittisyyteen pyrkivässä blogissa. Tavaroista 63 hankittiin lapselle, ja loput 43 minulle tai/ja Jiille. Näistä 43:sta 13 on kirjoja. Kaikista esineistä todella suuri lohko (noin 50 kpl) on joululahjoja jollekin meistä tai muita lahjoja lapselle, mutta oli selitys tavaran takana mikä tahansa, voimme varmaankin olla yhtä mieltä siitä, että 106 esinettä on aivan helkkaristi tavaraa.

Esimerkki nro 4: 8.3.2018 – tänään ja 33 esinettä

Listatuista esineistä 22 on hankittu lapselle ja niistä 9 on lahjoja. Tätä listaa pystyy jo katsomaan tuskastumatta, koska hankinnat ovat muutamaa ostosta ja lahjaa lukuun ottamatta olleet tarpeellisia.

Huh, siinä muutama aika karu esimerkki siitä, millä virtauksella tavaraa voi päätyä huusholliin, jonka asukkaat eivät miellä itseään shoppailijoiksi tai kiertele liikkeissä etsimässä jotakin mukavaa. Postauksen tarkoituksena ei ole syyllistyä mistään yksittäisistä ostoksista vaan lähinnä demonstroida sitä, miten salakavalasti esineitä kulkeutuu kotiin, vaikka itse luulisi pitelevänsä ohjaksistaan melko tiukastikin. En voi kuin suositella tällaisen listauksen tekemistä kenelle tahansa. On hyödyllistä joutua kasvokkain oman ostoskäyttäytymisensä kanssa.

Puheenaiheet Ajattelin tänään Vastuullisuus

Kulutusmuutos #7: 5 x näitä en enää osta

Tänään tapetilla on, mitä tuotteita en aio ostaa enää lisää. Nämä arkiset asiat tulivat ensimmäisinä mieleeni:

Muoviset pakasterasiat: Ohutta muovia olevat pakasterasiat, jotka eivät kestä konepesua, ovat mielestäni melko järjetön tuote. Ne, jotka on tehty paksusta muovista, käytän kyllä loppuun. Pikkutyypin ruoat pakastan yleensä pienissä lasipurkeissa (pikkuvauva-aikana käytin jääpalamuotteja) ja ne pysyvät mielestäni paremmin kiinni silloin, kun ruokaa täytyy kuljettaa jonnekin. Joskus pakkaan isoja ruokamääriä myös käytettyihin jäätelö-rasioihin.

Paperiservietit: Rakastan kauniita kattauksia ja olen ollut vannoutunut serviettimuija jo vuosikaudet, mutta nyttemmin olen tykästynyt kankaisiin lautasliinoihin siinä määrin, että haaveilen hoitavani kaikki kahvi- ja ruokakestit niillä. Käytän toki vanhat servietit loppuun ja ne sopivatkin hyvin tilanteisiin, jolloin vieraita on niin paljon, etteivät kankaiset enää riitä.

blogiin41.jpg

Kuvan servietit ovat Anno-merkkiset. Ne ovat 100-prosenttista puuvillaa ja edelleen aivan yhä hyvässä kunnossa kuin ostaessani ne, vaikka niitä on pesty useaan otteeseen.

Muovikelmu: Mainitsinkin jo muovin kierrättämistä koskevassa tekstissäni, että tuorekelmua ei voi laittaa muovinkeräykseen, vaan se kuuluu käytön jälkeen sekajätteeseen. Mutta hmm, onko kelmu edes mikään joka keittiön välttämättömyys? Jos en löydä jonkun astian kantta, peitän sen ihan vain lautasella ja silloin harvoin, kun innostun tekemään juustokakkua, voi irtopohjavuoan peittää esim. foliolla (jota on helppo käyttää monesti, toisin kuin rypistyvää ja helposti repeävää kelmua).

Kertakäyttömukit ja lautaset: Estetiikan ystävänä väitän, että piknik-huovalla vallitsee parempi feng shui, kun herkkuja ei nautita muovisilta astioilta. Omien astioiden kantaminen ei muuten ole hirvittävän vaivalloista (varsinkin, jos kaikki huolehtivat omistaan) ja likaiset astiat on suhteellisen helppo kietaista pyyhkeen sisään. Ja hei, esimerkiksi viini nyt vain on kauneimmillaan viinilasissa.

Vanulaput: Meillä kuluu näitä puolikas per päivä, mutta tajusin tässä eräänä päivänä, että meikinpoistolappujakin voi ostaa kankaisina ja pestä uudelleen ja uudelleen. Kun vanhat on käytetty, aion siirtyä kankaisiin. Tosin sopivatkohan ne kynsilakan poistamiseen?

blogiin42.jpg

Bonus-sektori eli näitä meille ei ole koskaan ostettukaan:

Talouspaperi: Kun siihen ei ole koskaan opeteltu (omaa lapsuutta lukuun ottamatta), ei sitä osaa kaivatakaan.

Kosteuspyyhkeet: Saimme jo raskausaikanani käyttämättömiä pakkauksia lahjaksi siskoni perheeltä, koska heillä ei ollut ollut niille käyttöä. Paketit ovat kuluneet meillä hyyyyviiiiiiin hitaaaaasti, koska pikapesu vedellä onnistuu melkein missä vain. Sitä paitsi kosteuspyyhkeet haisevat voimakkaasti kemikaaleilta eikä niitä siksikään tee mieli käyttää vauvan iholla.

Huuhteluaine: Mulle on aina ollut vähän hämärän peitossa, miksi pyykki tarvitsisi erikseen huuhteluainetta. Some-kirppiksiltä vaatteita ostaessani olen kuitenkin huomannut, että ne tuoksuvat lähes poikkeuksetta hyvin voimakkaasti huuhteluaineelle. Välillä haju pysyy niissä yhden pesun jälkeenkin. Pesevätköhän ihmiset vaatteensa erityisen suurella pesu- ja huuhteluainemäärällä silloin, kun ne ovat menossa myyntiin, vai turtuuko nenä arjessa voimakkaisiin tuoksuihin niin, ettei pesuaineen ja vaatteiden käyttäjä huomaa enää vaatteiden hajua? 

Tuleeko heti mieleen, mitä voisin lisätä tähän luopumislistaani?

EDIT: Enpä tiennyt vielä tekstiä kirjoittaessani, miten päivänpolttavan aiheen äärellä olinkaan. Jos muovittomuus kosmetiikassa kiinnostaa, tässä linkki kansalaisaloitteeseen, jonka bongasin Ihme ituhipin blogista.

Puheenaiheet Vastuullisuus