Kulutusmuutos #4: Palasaippuan paluu

Tänään haluan kertoa teille neljännestä kulutusmuutoksesta, ja sen tavoitteena on sekä vähentää muovijätettä että vaihtaa tutun tuotteen tilalle pidempään kestävä tuote. Ostin nimittäin kylppäriimme vanhan kunnon palasaippuan.

Ennestään meillä käytetään haminalaista Ole Hyvä -suihkugeeliä, jonka kävin pumppaamassa Ruohonjuuressa suoraan omaan pullooni. Tämäkin on itse asiassa varsin uusi kulutusmuutos, jonka olen halunnut aloittaa jo pitkään, mutta liike, johon aiemmin menin tyhjine pulloineni, lopettikin nestemäisten pesuaineitten täyttöpisteensä yllättäin. Harmillista, ettei tällaisia ”Täytä itse”-mahdollisuuksia ole vielä enempää ja useammilla tuotesarjoilla. Äkkiseltään ajateltuna palvelun toteuttamisen ei luulisi olevan hirvittävän vaivalloista.

Mainittakoon tässä välissä, että jos aion jatkossa vaihtaa jotakin tuotetta kulutusmuutoksen myötä, käytän tietysti ensin vanhan loppuun. En siis harrasta ”koko meikkipussi uusiksi” -henkisiä pikaratkaisuja, vaan lusin rauhassa vanhat tuotteet loppuun asti, kun olen ne kerran ostanutkin. Tuntuu hankalalta suhtautua ilmiöön, että minimalismikonmarivimmoissaan ihmiset keräävät kaikki ylimääräiset tavaransa jätesäkkeihin ja dumppaavat roskiin. (Tämä asia sai minut repimään hiuksiani useamman kerran KonMari-kirjaa lukiessa, kun kirjassa rehvasteltiin, että kodista oli saatu tyhjennetyä viisitoista jätesäkillistä tavaraa. Mietin vain koko ajan, mihin ne säkit oli sen jälkeen viety ja oliko idea dramaattisesti irrottaa niistä ote kerralla ja olla katsomatta taakseen vai ajatteliko joku jossakin kohdassa prosessia, olisivatko esineet sopineet hyvin uudelleenkäyttöön.) Olen sitä mieltä, että jos hankkii jotakin, siitä pitäisi kantaa vastuu ostopäätöksestä aina esineestä luopumiseen asti. Suihkugeeli siis käytetään meillä tietysti loppuun, ja itse asiassa se onkin nyt saunakäytössä, koska sen saa palasaippuaa kätevämmin nopeasti heitettyä saunakassiin.

blogiin8.jpg

Siirrytäänpä kuitenkin takaisin palasaippuaan, joka lienee vielä nestemäistä saippuaa paljon ekologisempi vaihtoehto, koska sen voi ostaa pahvirasiassa ja tuotteen käyttöikä on pitkä, varsinkin jos sitä ei jätä huljumaan vesilammikkoon. Tämä Flow Cosmeticsin vegaaninen saippua on valmistettu Suomessa. Olen jo kovasti mieltynyt sen tuoksuun, ja se on solahtanut jokapäiväiseen käyttöön luontevasti.

Saippuan aineosissa komeilee harmillisesti sama Titanium dioxide (C177891), jota löytyy monesta muustakin pesuaineesta ja joka on mainittu monissa tutkimuksissa mahdollisesti karsinogeeniseksi ja iholle haitalliseksi aineeksi. Kirjoitin Flow Cosmeticsille kysyäkseni titaanidioksidin tehtävästä saippuan ainesosana ja siihen liittyvistä riskeistä. Sain sieltä seuraavan vastauksen:

”Saippuoissa titaanidioksidi on puhtaasti värin vuoksi; se kirkastaa saippuan väriä. Koska se on luonnostaan mattavalkoista, se nostaa saippuan värin paremmin esiin. Ilman titaanidioksidia saippuan väri olisi sameampi eikä välttämättä niin kaunis.
Meikkipuutereissa titaanidioksidi tuo tuotteeseen peittävyyttä, toimii pohjana itse tuotteen sävyn tekeville pigmenteille sekä toimii aurinkosuojana.

Usein puhuttaessa titaanidioksidin toksisuudesta, tarkoitetaan erityisesti nanomuodossa olevaa titaanidioksidia. Nanopartikkeleita sisältäviä ainesosia ei luonnonkosmetiikassa käytetä. Lisäksi kaikille markkinoille saatettaville kosmetiikkatuotteille tehdään turvallisuuden arviointi, jossa arvioidaan yksitellen tuotteen sisältämät raaka-aineet sekä niiden turvallisuus. Ilman tätä arviointia tuotteita ei saa saattaa markkinoille. Turvallisuusarvioinnit suorittaa aina henkilö, jolla on joko toksikologian, farmasian tai lääketieteen tutkintotodistus. Turvallisuusarvioinneissa varmasti puututtaisiin titaanidioksidin käyttöön, mikäli se koettaisiin haitalliseksi. 🙂 Varsinkin saippuassa, joka huuhdellaan pois iholta, ”altistus” on todella vähäistä.”

Vastaus rauhoitti jonkin verran mieltäni tuotteen käytön suhteen, mutta toisaalta pohdin, että voisin aivan tyytyväisenä käyttää vähän rumemmankin väristä saippuaa, jos tietäisin sen olevan riskittömämpää iholle. Yksi vaihtoehto olisi myös keittää itse oma saippuansa, mutta sen idean jätän vielä pöytälaatikkoon muhimaan.

blogiin9.jpg

Kuten sanottu, saippuointi on päässyt kunnolla käyntiin ja haaveilen jo siitä, että jättäisimme keholle tarkoitetut nestemäiset saippuat jatkossa kokonaan ostamatta. (Tähän väliin on huomautettava, että perheen suhtautumisessa palasaippuaan on hajontaa: Jiin mielestä suihkugeeli on mukavampi käyttää ja allekirjoittanut taas nauttii tunteesta, ettei läträä ja lotraa tuotteella.) Käsipesuun meillä käytetäänkin jo palasaippuaa, ylimääräisen muovinkulutuksen välttämiseksi sekin. Kun nyt tarkemmin mietin, käytin mielestäni koko lapsuuteni pesuun aina vain palasaippuaa eivätkä nestemäiset pesuaineet tulleet kuvioihin kuin vasta teini-iän (ja tehokkaan mielikuvamarkkinoinnin) myötä. Missäköhän vaiheessa olen alkanut uskoa, että suihkugeeli on jotenkin hienompi juttu kuin kiinteämpi vastineensa? Nyt se ajatusmalli on kyllä kovaa vauhtia murtumassa ja pohdin jo, miten käytössä toimisi palasaippuamuodossa oleva sampoo. Onko kenelläkään kokemuksia aiheesta? Kuulisin niistä mielelläni.

 

Puheenaiheet Vastuullisuus

Rakkaus asuu toistossa

Lemmekkäistä tunteista on hankala kirjoittaa. Rakkautta esimerkiksi omaan lapseen on vaikeaa kuvata millään sanoilla niin, että kokisi onnistuvansa. Voi yrittää kuvata kehon tuntemuksia, kun katsoo lastaan tai jakaa tämän riemun saippuakuplien näkemisestä, mutta kielen rajat tulevat heti vastaan ja lopputulos on vaisu. Rakkaus on yksi vaikeimmista kuvattavista. Yritän silti.

blogiin29.jpg

Ajattelen, että rakkaus asuu toistossa. Siinä miten hellästi mies laskee vauvan rinnalleni syömään joka aamu. Siinä miten pieni käsi tapailee kasvojani aina kun imetän. Siinä miten lapsi irrottaa hetkeksi rinnasta ja hymyilee, jatkaakseen sitten taas syömistä.

Rakkaus asuu toistossa. Siinä miten yksi ystävä istuu saavuttuaan suoraan sohvalle ja alkaa puhua ilman turhia aloituskrumeluureja. Siinä miten toinen laittaa viestiä ja kutsuu itsensä kahville, koska meistä on tullut aiempaa veltompia kutsumaan. Siinä miten siskoni lapsi haluaa katsoa yhä uudestaan videoita Pikkutyypistä. Siinä miten siskoni kärttää yhä uudestaan minua leikkimään laululeikkiä, jota olemme leikkineet lapsuudesta saakka. Siinä miten Jii naurattaa minua matkimalla pihisevää papparaisnaurua ja nauraa joka kerta sille, kun matkin Taotaon kertojaäänen maneereja. Siinä miten äitini kohtelee jokaista meidän lasten ja nykyään myös lastenlasten vierailua juhlana. Siinä miten isäni käy numeroa tekemättä tankkaamassa automme, kun olemme käymässä.

Rakkaus asuu toistossa. Siinä miten serkkuni haluaa soittaa ja jakaa tunnelmia aina kun hänelle tapahtuu jotain jännittävää tai on jokin juhlapäivä, jota emme vietä yhdessä. Siinä miten ystäväni sanoo hellästi ”Kyllä mä tiedän”, kun ilmoitan olevani myöhässä juhlista. Siinä miten toinen ystävä nappaa heti lapsen kun kohtaa hänet viikkojen jälkeen. Siinä miten Jii kehuu tekemääni ruokaa silloinkin, kun lautasella on vähän pliisumpi versio. Siinä miten lapsen mummu kertoo ikävöivänsä ja pyytää videoita lapsesta. Siinä miten vauvan pieni pullea sormi osoittaa katon päällä istuvaa lokkia ja suu suipistuu onnesta. Siinä miten yksi ystävä ilmoittaa voitonriemuisesti ”Mä tiesin, et sä sanot ton!” kun reagoin johonkin tutulla tavalla. Siihen miten toinen laittaa aina näkemisen jälkeen viestiä siitä, miten ihanaa oli tavata.

Tänäänkin on hyvä päivä osoittaa välittävänsä. Niin äitienpäivätarjottimen ja yhteisen aterian äärellä kuin kaupan kassalla ja muissa satunnaisissa kohtaamisissa. Hyvää äitienpäivää!

Suhteet Rakkaus Vanhemmuus Ajattelin tänään