Kaverini raskausuutinen möläytettiin hänen Facebook-seinällään ja levisi hänen työpaikallaan ilman, että hän pääsi itse kertomaan sitä. Kaveri oli syystäkin harmissaan, vaikka juoruajia varmaankin ajoi vain heidän innostuksensa kivasta uutisesta. Eikä innostus jakaa asioita rajoitu vain raskausuutiseen. Tuntuu, että raskaus on sellainen asia, joka houkuttelee ihmisistä melko estoitta esiin heidän sisäisen kokemusasiantuntijansa silloinkin, kun raskaana oleva ei vie keskustelua aiheeseen (tai jopa suoraan johdattelee toiseen suuntaan). Samanlaista lapasesta lähtevää ”Annas kun kerron sinulle” -meininkiä ei synny, jos kertoo esimerkiksi olevansa helkkarin rakastunut, innostunut työstään tai menevänsä naimisiin.

En usko, että ihmiset tahtovat tahallaan loukata tai sörkkiä toisten asioita. Heillä on ehkä tarve jakaa omia kokemuksiaan tai kommentoida suurta elämänmuutosta parhaaksi katsomallaan tavalla. En ole helposti mielensä pahoittavaa tyyppiä ja sen lisäksi oma raskauteni oli sen verran mukavaa aikaa, että kommenteista ei jäänyt kurja olo. Kyllä ne silti epäuskoisia naurahduksia kirvoittivat, kun kerroin niistä lähipiirille, ja saavat vieläkin pyörittelemään silmiä. Tiedostan myös sen, että jos raskaus olisi tuntunut henkisesti raskaalta tai olisin voinut pahoin, suhtautumiseni olisi ollut varmasti aika erilainen.

Tarjoan siis vertaistukena odottajille tai kaikille, joiden henkilökohtaisista asioista on möläytelty hölmöjä asioita julkisella paikalla, pienen näytteen siitä, mitä kaikkea itselleni kerrottiin raskausaikana. Pohjatietona kerrottakoon, että meille oli kerrottu lapsen todennäköinen sukupuoli, mutta emme halunneet kertoa sitä muille välttääksemme ennakko-oletuksia ja prinsessa/prinssi-henkistä siunailua:

”Toivon, että sinulle tulee tyttö, koska poikia on niin vaikea kasvattaa. Elämä pojan kanssa on todella raskasta.”

”Teethän meille (työyhteisölle?) tytön! Tarvitsemme tytön!”

”Kuinka kauan ajattelit olla kotona?” (Vastaan jotakin, että syntyisi nyt ensin se lapsikin.) ”En halua neuvoa, mutta olethan sitten kotona niin pitkään kuin mahdollista!”

”Olet jotekin naisellisempi nyt, kun olet raskaana.”

”Aaa, vauvan syke oli se-ja-se, on selvää, että saat tytön!”

”Olet sen muotoinen, että poika on tulossa.”

”Kuuntele vain itseäsi äläkä muiden ohjeita. Mutta kannattaa kyllä olla kotona pitkään. Muuten tulet kyllä katumaan.”

”Olet niin hyväntuulinen, että tulokas on varmasti tyttö.” (Ööö…mitä ihmettä?)

”Ai, lapsesi syntyy silloin-ja-silloin? Hmm, hänellä on melkein sama syntymäpäivä kuin minulla. Hänen suurin haasteensa elämässä tulee olemaan se, että hän ei osaa päättää, mihin intohimonsa kohteista keskittyisi. Hän tulee aina tuntemaan ristivetoa tekemiensä valintojen välillä.” (A-haa.)

”Ai nukuit huonosti vai? Hahahaa, nauti nyt siitäkin vähästä. Pian et nuku enää ollenkaan!”

”En halua neuvoa, mutta kannattaa olla kotona lapsen kanssa niin pitkään kuin voit.”

Kuulostavatko kommentit tutuilta? Mitä ”hyödyllistä” olet itse kuullut?